Äidin vaikutus jo aikuistuneen tyttären elämään voi olla suuri
Harvoin äidin ja tyttären suhde on autuaan onnellinen. Äidit ovat puutteellisia ja vajavaisia. Tärkeää on kuitenkin uskoa olevansa riittävän hyvä vanhempi omalle lapselleen.
Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki korostavat kirjassaan Aina tytär, aina äiti – aikuisen naisen suhde äitiin (Kirjapaja 2020), että äiti on merkityksellinen aina. Elävänä tai kuolleena, hyvänä ja huonona, lastansa hoivanneena ja lapsena hylänneenä, sekä biologisena että sosiaalisena äitinä. Siksi äiti sanana ja ajatuksena herättää monenlaisia tunteita.
Äidin vaikutus jo aikuistuneen tyttären elämään voi olla suuri. Äidin ääni voi kuulua hyväksyvänä tai paheksuvana. Äitisuhteen vaikutuksia on tärkeä tunnistaa ja miettiä, mitä ketjuja jatkaa ja mitä haluaa katkaista.
”Kun tunnistaa äitisuhteensa vaikutuksia, voi opetella tekemään joitain asioita eri tavalla omien lastensa kanssa. Välttelevään tunneilmaisuun tottunut voi esimerkiksi tietoisesti koettaa katsoa silmiin ja olla kääntämättä katsetta pois kovin nopeasti.”
Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan
Empaattinen äiti saa kosketuksen lapsensa sanattomiin viesteihin ja ilmauksiin. Ihanteellisinta on se, jos äiti tulkitsee vauvan viestejä oikein ja ruokkii lasta, kun tämä on nälissään eikä tarjoa ruokaa kaikkeen hätään. Hän nauttii läheisyydestä vauvan kanssa ja keskittyy vastaamaan tämän katseeseen ja mahdolliseen hymyyn.
”Silloin suhteeseen kasvaa vahva luottamuksen side. Lapsi oppii luottamaan siihen, että äiti tyydyttää hänen tarpeensa ja tarjoaa lämpöä ja hyväksyntää. On luonnollista kaivata äitiä, joka rakastaa ehdoitta ja jonka syliin voi painaa päänsä ja tuntea turvallisuutta.”
Pruuki ja Hiilamo pohtivat, että harvoin äidin ja lapsen asetelma on kuitenkaan ihanteellinen ja autuaan onnellinen. Äidillä on erilaisia ristiriitoja, hankaluuksia, jotka heijastuvat vauvaan.
”Poissaoleva äiti tai äiti, joka jättää tyttärensä huomiotta, ei kykene tarjoamaan empatiaa ja kieltää tyttärensä tarpeita. Tyttären kokemukseksi jää se, että hän on näkymätön äidilleen.”
”Jos tytär ei saa rakkautta, hän jää vaille suhteessa olon aitoa yhteyttä ja kokee, että jotakin puuttuu. Hän kasvaa aikuiseksi tuntien itsensä tyhjäksi. Se voi oireilla aikuisena esimerkiksi jännitystiloina, paniikkikohtauksina tai muina psykosomaattisina oireina.”
Äidiksi tuleminen on naiselle iso kasvuprosessi
Äitiyteen liittyy paljon mielikuvia ja ihanteita, sekä toisaalta paineita ja vaatimuksia. Erityisesti ensimmäinen lapsi nostaa pinnalle suhteen omiin vanhempiin ja muistot omasta lapsuudesta.
Kun kiltteyteen kasvaneesta naisesta tulee äiti, hän joutuu kohtaamaan oman lapsensa tarvitsevuuden, mutta myös lapsen koko tunneskaalan. Äitinä joutuu kohtaamaan lapsessaan niitä inhimillisiä puolia, joita on vaikea sietää itsessään. Jos pintaan nousevia vaikeitakin asioita suostuu näkemään ja käymään läpi, äitiys voi olla korjaava ja korvaava kokemus. Kun oppii rakastamaan ja suojelemaan lapsiaan, voi samalla oppia rakastamaan itseään.
Kirjassa todetaan, että yksi sudenkuoppa on äidin sisäistetty usko siihen, ettei ole tarpeeksi hyvä.
”Tämä ajattelumalli on niin syvällä, että se välittyy lapselle. Äiti välittää tahtomattaan eteenpäin kokemuksen arvottomuudesta. Lapset oppivat siitä, mitä näkevät – eivät niinkään siitä, mitä heille kerrotaan”, Pruuki ja Hiilamo sanovat.
Vanhemmuutta koskevat pelot ja huolet ovat luonnollisia. Tärkeää on sallia ja tiedostaa virheet, joita saattaa tehdä tai on tehnyt, ja työstää niitä.
Sara Havo voi aina luottaa äitiin
”Parasta on se, että olemme läheisiä. Luulen, että Sara voi kertoa minulle suurimman osan asioistaan. Ei kaikkea tietysti tarvitsekaan kertoa”, Ritva Havo pohtii.
Sara vahvistaa olettamuksen.
”Voin kertoa äidille niin huonot kuin hyvätkin asiat ja luotan, että hän on aina tukena ja auttaa tarvittaessa ihan konkreettisestikin, esimerkiksi raha-asioissa”, Sara sanoo.
Hän arvostaa myös sitä, että heidän perheessä ylipäätään osataan kertoa, kuinka tärkeä toinen ihminen on.
”Minun ei tarvitse olla täydellinen ansaitakseni vanhempieni rakkauden.”
Sara asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla, jonne muutti Kuopiosta kaksi vuotta sitten. Äidin ja tyttären yhteistä aikaa on siis vain harvakseltaan.
”Olisi kiva, jos nähtäisiin enemmän, käytäisiin vaikka elokuvissa, shoppailemassa tai mökkeilemässä”, äiti sanoo.
Samaan aikaan ystävä ja turvallinen aikuinen
Sara haluaisi olla omilleen lapsilleen sellainen äiti, jolle voi kertoa kaikki asiat ilman, että tarvitsee pelätä äidin suuttumista.
”Haluan olla sekä ystävä että samaan aikaan se aikuinen, joka ohjaa ja neuvoo lasta. Toivoisin voivani tasapainotella näiden välillä, jotta lapsi uskaltaisi tehdä myös virheitä ja samalla oppisi niistä”, Sara pohtii.
Sukupolvien ketjussa Ritva haluaa jatkaa seuraavalle sukupolvelle rakkautta ja rajoja.
”Myös armonkokemus on tärkeää. Että asiat eivät aina suju, mutta kaikesta selvitään.”
”Huumori auttaa monessa kohdassa. Ja käsien ristiin laittaminen.”
