Arja Savolainen on kiertänyt maailman kriisialueita auttamassa äärimmäisessä hädässä olevia ihmisiä
Savolainen tiesi jo pikkutytu00f6stu00e4 lu00e4htien haluavansa aikuisena auttaa muita ihmisiu00e4. Situ00e4 hu00e4n todella on tehnyt u2013 niin kotimaassa kuin maailmallakin.
Maanjäristyksiä, tulvia, sisällissotia ja pakolaisleirejä. Nämä ovat enemmän tai vähemmän tulleet tutuiksi kuopiolaiselle Arja Savolaiselle, joka on vuodesta 2003 alkaen kiertänyt maailman kriisipesäkkeitä Suomen Punaisen Ristin katastrofivalmiusyksikön avustustyöntekijänä.
”Kaikkiaan olen tainnut olla mukana kahdeksalla komennuksella”, hän laskeskelee.
Viimeisin pesti suuntautui loppusyksystä Välimerelle. Siellä Savolainen työskenteli aluksella, joka pelasti merestä Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia.
Varsinaisena päätyönään Savolainen toimii kätilönä Kuopion yliopistollisen sairaalan naisten akuuttiosastolla.
Meillä on velvollisuus ja mahdollisuus auttaa
Kriisit eivät maailmasta lopu. Tällä hetkellä Savolainen on valppaana Ukrainan tilanteen suhteen.
”Siellä on jo Punaisen Ristin työntekijöitä kartoittamassa avuntarvetta ja koordinoimassa tarvikejakelua. Vielä ei kuitenkaan ole puhelimeeni kilahtanut kyselyä, pääsisinkö lähtemään mahdolliselle avustuskomennukselle.”
Ja sitten, jos puhelin kilahtaa, Savolainen on kyllä halukas lähtemään.
”Työnantajani KYS on suhtautunut todella hyvin näihin komennuksiini ja vapaata on ollut helppo saada. Siitä olen äärettömän kiitollinen.”
”Joskus olen joutunut kieltäytymään kutsusta, mutta silloin taustalla ovat olleet perhesyyt”, kahden nyt jo aikuisen lapsen äiti selvittää.
Mikä saa lähtemään vaikeisiin ja ehkä vaarallisiinkin olosuhteisiin, vaikka olisi helpompi käydä vakityössä ja viettää seesteistä perhearkea koti-Suomessa?
”Koen, että meillä on velvollisuus ja myös mahdollisuus auttaa heitä, jotka kärsivät luonnonmullistuksista, sodista ja köyhyydestä. Siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää, jos vain keskitymme vaalimaan omia etujamme.”
”On täysin sattumaa, että minä olen syntynyt hyvinvointivaltioon ja joku toinen vastaavasti huonompiin olosuhteisiin. En mielestäni ole ansainnut hyväosaisuuttani yhtään sen enempää kuin se toinen on ansainnut omaa kohtaloaan vaikeissa oloissa.”
Koko maailmaa ei voi muuttaa – mutta yhden ihmisen koko maailman voi
Arja Savolainen on lähtöisin Valtimolta Pohjois-Karjalasta. Auttamishalun hän on saanut perintönä kotoaan.
”Äitini kävi ahkerasti Valtimon seurakunnan lähetysilloissa, joissa virkattiin peittoja lähetystyön kautta ulkomaille toimitettavaksi. Siitä varmasti jäi itsellenikin joku auttamisen siemen itämään.”
Sairaanhoitajan ammatti on ollut Savolaiselle selviö niin pienestä saakka kuin hän muistaa. Kiteen evankelisen kansanopiston hoitolinjan käytyään hän jatkoi Helsinkiin sairaanhoito-opintojen pariin.
”Myöhemmin erikoistuin vielä kätilöksi ja terveydenhoitajaksi.”
Vaikeissakin olosuhteissa voi elää tasapainoista elämää.
Monesti kuulee sanottavan, ettei auttaminen hyödytä, kun ei kuitenkaan voi auttaa kaikkia. Savolainen ei tätä näkemystä allekirjoita.
”Koko maailmaa ei voi muuttaa. Mutta on hienoa, jos edes sitä yhtä ihmistä on mahdollista auttaa. Apu on kuitenkin hänelle merkityksellistä ja voi muuttaa hänen koko maailmansa. Tämä on ollut minulle suuri oivallus, joka on vapauttanut tekemään auttamistyötä.”
”On myös ollut avartavaa huomata, että ihmiset voivat vaikeissakin olosuhteissa elää tasapainoista elämää.”
Savolaisen mukaan meillä olisi joissakin asioissa opittavaa kehittyvien maiden kulttuureista.
”Siellä ihmissuhteet, perhe ja yhteisöt ovat valtava voimavara. Toivoisin, että Suomessakin ymmärrettäisiin enemmän yhteisöllisyyden päälle.”
Auttaminen lisää myös omaa hyvinvointia
Savolainen haluaa korostaa, että kaikenlainen auttaminen on tärkeää – tapahtuipa se lähellä tai kaukana.
”Ei jokaisen tarvitse lähteä ulkomaille avustusoperaatioihin. Monenlaista apua on mahdollista antaa täällä meilläkin. Voi vaikkapa käydä hoitamassa naapurin vanhuksen kauppa-asiat.”
Ukrainan kriisi on osoittanut, että ihmisiltä löytyy paljonkin auttamishalua ja empatiaa.
Toivoisin, että Suomessakin ymmärrettäisiin enemmän yhteisöllisyyden päälle.
”Se on ollut hienoa huomata, vaikka sota itsessään on tietysti kaikin tavoin karmaiseva. Tilanne on lähempänä meitä kuin monet muut maailman kriisit ja ehkä se on saanut ihmiset pohtimaan, että aivan hyvin voimme itsekin olla joskus avuntarvitsijoita.”
Savolainen on hyvin kiitollinen sekä työurastaan Kuopiossa että SPR:n tarjoamista tilaisuuksista maailmalla.
”En ole koskaan kokenut työtäni tai avustuskomennuksia mitenkään stressaavina, vaan pikemminkin olen saanut niistä merkityksellisyyttä, voimaa ja iloa. On olemassa ihan tutkimusnäyttöä siitä, että toisten auttaminen lisää myös omaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Se kyllä pitää paikkansa.”