Basisti ja teologi Jaakko Kämäräinen: ”Pahinta on paikoilleen jämähtäminen”
Jaakko Kämäräinen haluaa säilyttää uteliaisuuden ja avarakatseisuuden niin musiikin kuin hengellisyydenkin suhteen.
Monen bändin soitannalle taidokkaasti pohjan luonut basisti Jaakko Kämäräinen, on vaikuttanut viime vuodet päätöikseen Suomen kovimpiin live-esiintyjiin lukeutuvassa Olavi Uusivirran yhtyeessä.
Korona on koetellut monia toimialoja, mutta harvoja yhtä rankasti kuin keikkamuusikoita ja tekniikan väkeä, joiden palkka koostuu pitkälti live-esiintymisistä.
Kämäräinen tuntee alan ahdingon. Hän tekee toisen puolikkaan työstään Muusikkojen liiton freeasiamiehenä ja toisen työhyvinvointia tukevan Skaala-hankkeen projektipäällikkönä.
Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi
Eri alojen freelancerit kestävät työn epäsäännöllisyyden takia tavallista enemmän epävarmuutta.
”Korona on kuitenkin tyhjentänyt monien kassan. Ei ole näkyä tulevaisuudesta ja henkiset voimavarat on melkein syöty.”
Musiikkialan murheita työkseen kuuntelevalla Kämäräisellä ei ole annettavanaan suoria, saati helppoja vastauksia. Hänestä tuntuu silti, että ihmisille on tärkeää, kun joku kuuntelee ja ymmärtää, mistä ongelmissa on kysymys.
”Kiukku laantuu usein jutellessa. Tulee kokemus, etten ole yksin, vaan meitä on iso ryhmä, joka on yhtä pahassa pulassa.”
Kiukku laantuu usein jutellessa.
Säännöllistä palkkaa nauttiva kahden tyttären isä on toisaalta kiitollinen onnekkaasta tilanteestaan. Vaikka keikkojen puute on tuottanut isoja tulonmenetyksiä, perheen talous ei ole katastrofaalinen. Kirjastonhoitajana työskentelevä vaimokin on kuukausipalkalla.
”Tuntuu ristiriitaiselta sanoa, että olen nauttinut kotona olemisesta perheen kanssa. Ennen olin joka viikonloppu menossa tai tulossa ja välillä tosi uupunut.”
Kämäräinen päätyi harrastuksen kautta kutsumustyöhön
Olavi Uusivirran bändissä on erilaisten maailmankatsomusten edustajia.
”Kaikki ovat valmiita keskustelemaan syvällisistäkin aiheista. Suuri osa keikkabussissa istuskelusta kuluu kuitenkin kevyempien asioiden äärellä.”
Jaakkoa kutsutaan bändissä Pastori Kämäräiseksi. Sellainen hän voisi teoriassa ollakin. Espoolainen seurakuntanuori toimi aikanaan kymmenillä rippileireillä isosena, leirikitaristina ja kesäteologina.
Monen taiteilijan tavoin hänkin päätyi harrastuksen ja intohimon kautta kutsumustyöhönsä. Kämäräinen keikkaili vuosien ajan lukuisissa gospelyhtyeissä, muun muassa bass’n Helenissä. Nykyään hän on mukana myös vanhan gospelmiehen Mikko Kuustosen bändissä.
”Olin Juha Tapion bändissä ylimenokaudella, jolloin hän teki ”kuustoset” ja siirtyi esiintymään myös maalliselle puolelle. Juha sai melkoista myllytystä joiltain hengellisiltä piireiltä, joiden mielestä hän käänsi takkinsa.”
”Minulla on mieletön kunnioitus esimerkiksi Jaakko Löyttyä ja Pekka Simojokea kohtaan, mutta heidän tiensä on raskas valittavaksi, koska täällä gospelpiirit ja -yleisöt ovat pienet.”
Kirkko on monessa asiassa mainettaan parempi
Teologian opiskelun Kämäräinen aloitti vuonna 2004. Samanaikainen työskentely muusikkona sai melkein jättämään kesken opinnot, mutta keikkataukojen aikana hän aktivoitui.
”Koin opiskelun tosi mielekkäänä ja yleissivistävänä. Se oli hyvää vastapainoa muusikon työlle. En ole katunut pätkääkään”, 12 vuoden jälkeen maisteriksi valmistunut mies toteaa.
Kämäräisen mukaan kirkko on monessa asiassa paljon mainettaan parempi.
”Kirkko tekee hyvää mutta hiljaista työtä, josta ei saa kiitosta. Tämä huomataan ehkä vasta siinä vaiheessa, jos se hyvä menetetään, on kyse sitten seurakunnan mammakerhosta, perheleiristä tai nuorisotyön monista muodoista.”
Opiskelu oli hyvää vastapainoa muusikon työlle.
Taiteilijan lähipiirissä on useita tiedostavia henkilöitä, jotka ovat eronneet kirkosta siksi, ettei instituutio vastaa heidän moraalikäsityksiään ihmisten tasavertaisen kohtelun osalta.
Kristillisen rakkauden pitäisi Kämäräisen mielestä toteutua aidosti lähimmäisenrakkautena, joka ajaa kirjanoppineiden opillisten käsitysten yli.
”On surullista, ettei moni liitä tällaista rakkautta ja oikein tekemistä kirkkoon, joka nähdään tiettyjen yksittäisten kantojen takia kalkkeutuneena ukkojärjestönä, mitä se ei ole.”
”Muutokset tapahtuvat kiusallisen hitaasti, koska jotkut pelkäävät lapsen menevän pesuveden mukana, jos joistakin uskonnollisista traditioista luovutaan”, teologi linjaa.
Kristinuskon mystisen ytimen tulisi säilyä
Kämäräinen on käynyt helsinkiläisen kotiseurakuntansa Oulunkylän jumalanpalveluksessa aina, kun on keikkamatkoiltaan ehtinyt.
”Arvostukseni perusmessua kohtaan on korkealla. Koen saavani sen draaman kaaresta paljon. Huomaan kaipaavani sitä erityisesti nyt, kun messuun ei pääse.”
Basisti on ollut kymmenisen vuotta mukana myös Tuomasmessussa soittajana. Se tuntuu luontevalta tavalta osallistua seurakunnan toimintaan.
Arvostukseni perusmessua kohtaan on korkealla.
Teologian maisteri tutki gradussaan kristillistä ”Paradoksin mystiikkaa” tanskalaisfilosofi Sören Kierkegaardin tuotannossa. Kirkon jatkuvuuden kannalta Kämäräinen pitää oleellisena sitä, että kristinuskon mystinen ydin säilyy ja voi hyvin.
Miten sen ytimen lähelle pääsee?
”Puhun kliseisillä kielikuvilla, kun sanon että laadukkaan hengellisen kirjallisuuden ja Raamatun äärellä voi kokea joskus kuivaksi käynyttä hengellisyyttä virvoittavan kasteen.”
Musiikki saa hengelliset hanat auki
Joissakin kielissä soittamisesta ja leikkimisestä puhutaan samalla verbillä. Leikin ulottuvuus on muusikon mielestä tärkeä säilyttää myös hengellisyydessä.
”Kristinuskossa arvostetaan lapsenuskoa ja lapsenkaltaisuutta. Leikki kuuluu lapsille, heille ominainen uteliaisuus on hienoa myös hengellisyyden puolella.”
Voimakkaimmat hengelliset elämyksensä muusikko on saanut taiteen kautta.
”Musiikki aiheuttaa joskus sellaisen reaktion ja liikuttumisen, joka avaa hengelliset hanat. Suojausten läpi voi mennä muukin kuin nimellisesti hengellinen musiikki.”
”Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä, mitä tekevät.”
Vanhojen muusikoiden koko olemuksesta ja silmistä näkyy usein into mennä eteenpäin ja kehittyä jatkuvasti. Matkanteko – Kämäräisen gradussaan tutkima Kierkegaard puhuu ”ihmiseksi tulemisesta” – on käynnissä ja kesken elämän loppuun saakka.
”Toivon, etten itsekään jämähdä koskaan paikoilleni ja kuvittele osaavani jo tarpeeksi, vaan säilytän uteliaisuuden, kiinnostuksen ja avarakatseisuuden sekä musiikin että hengellisyyden suhteen.”