Diakoniajohtaja Seppo Marjanen jää eläkkeelle, mutta työ seurakunnissa jatkuu – diakonian tarve ei koskaan häviä
Elokuun lopussa päättyy yksi aikakausi, kun Kuopion seurakuntayhtymän pitkäaikainen diakoniajohtaja Seppo Marjanen laittaa pisteen työuralleen.
Lomien kautta eläkepäiville siirtyvä Marjanen kokee saaneensa tehdä merkityksellistä ja mielenkiintoista työtä kirkon palveluksessa. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on vierähtänyt diakoniajohtajan virassa, mutta sitä ennen niin vankilapapin kuin seurakuntapapinkin työ tuli tutuksi monelta kantilta.
”Männistöä lukuun ottamatta olen toiminut pappina kaikissa Kuopion seurakunnissa”, Marjanen muistelee.
Vaikka virkatyö jää taakse, ei pappeus silti häviä minnekään.
Olen saanut olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa
”Tämä on ollut hyvin kokonaisvaltaista työtä, joka ei lopu siihen, kun laittaa työhuoneen oven perässään kiinni. Olen saanut olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa – ja olen varmasti vastaisuudessakin.”
Diakoniaa on tehty jo alkukirkon ajoista saakka
Kuopion seurakuntien Diakoniakeskus päätettiin sulkea tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä. Koronan takia toiminta kuitenkin käytännössä loppui jo alkukeväästä.
”Kyllähän se monelle on ollut suuri pettymys, ettei enää ole sellaista matalan kynnyksen paikkaa, johon voisi tulla juttelemaan, kahvittelemaan ja jossa tulisi kuulluksi ja nähdyksi.”
”Diakonia on sitä kirkon perustyötä, jota on tehty jo alkukirkon ajoista saakka. Silloin autettiin kristittyjä, mutta nykyään diakonia ei valikoi kohteitaan – apua annetaan sitä tarvitseville uskontoon, kansalaisuuteen tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta.”
Marjanen painottaa, että diakonian tarve ei koskaan häviä.
”Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat apua. He kaipaavat henkistä ja hengellistä tukea, kuuntelijaa ja rinnalla kulkijaa, käytännön neuvoja ja ehkä jonkinlaista taloudellistakin tukea.”
Yksi diakonian tärkeä tehtävä on myös poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen.
”On tuotava näkyville se hätä, mikä ihmisillä on. Diakonian asiakkaat ovat tyypillisesti heitä, jotka eivät pidä itsestään ääntä.”
Korona-aikana diakonisen avun tarve on lisääntynyt.
On tuotava näkyville se hätä, mikä ihmisillä on
”Koronasta johtuvat lomautukset ja työttömyys aiheuttavat tietysti taloudellista huolta, mutta sen lisäksi poikkeustilanne on kasvattanut myös kaikenlaista henkistä ahdistusta”, Marjanen kertoo.
Seppo Marjaselle elämän varjopuolet ovat tulleet tutuiksi
Ennen pappisuraansa Seppo Marjanen ehti nuoruudessaan työskennellä muun muassa kesätyöntekijänä Kuopion Niuvanniemen sairaalassa sekä Ruotsin valtion oikeuspsykiatrian klinikalla tekemässä mielentilatutkimuksia.
”Elämän varjopuolet tulivat minulle monella tavalla tutuiksi jo tuolloin. Ehkä siksi olen kirkon työssäkin hakeutunut sellaisiin tehtäviin, joissa voin omalta osaltani auttaa syrjäytyneitä ja elämän kolhimia ihmisiä.”
Marjanen tunnetaan leppoisana ja helposti lähestyttävänä kirkonmiehenä. Hän on muun muassa pitänyt tapanaan säännöllisesti jalkautua torille papin tunnusmerkit kaulassaan kohtaamaan ihmisiä.
”Siitä olen saanut paljon hyvää palautetta. Monien mielestä on luontevampaa tulla juttelemaan papille Kuopion torilla kuin hakeutua erikseen vaikkapa tämän työhuoneelle. Vuosien varrella on ollut paljon hienoja juttutuokioita.”
Mitään erityisiä suunnitelmia Marjasella ei eläkepäivien viettoon ole.
”Aion katsella ja tunnustella kaikessa rauhassa, että miltä tuntuu. Varmaan tekemistä löytyy ihan etsimättäkin. Jos nyt ensiksi ehtisi vaikka vähän kalastelemaan.”
Seppo Marjasen viimeisenä työpäivänä 28.8. pullakirkko keskusseurakuntatalolla klo 11. Hartaushetken jälkeen kahvit ja mahdollisuus jututtaa Marjasta.