Dramaattiset tapahtumat muuttivat näyttelijä Ismo Apellin elämän arvojärjestystä
Ismo Apell on lakannut tuhlaamasta omaa aikaansa turhanpäiväiseen ja haluaa nykyään keskittyä ennen kaikkea perheeseensä. Tunteensa mies näyttää entistä herkemmin.
Rauhalahden kesäteatteri on näillä hetkillä avaamassa näytöskauttaan. Ohjaaja, näyttelijä ja yrittäjä Ismo Apellille tämä on tiennyt hektisiä viikkoja ja työtä aamuyön tunteja myöten.
”Kesällä meillä on Katri-vaimon kanssa pyöritettävänä kaksi teatteria, Wuoksi-laiva, lapset ja muu perhe. Sitten täytyy vielä jossain välissä muistaa ruokkia kissa ja ajaa nurmikko”, velmuilee huumorimiehenä tunnettu Apell.
”Aina kesän lopussa päätän, että seuraavana vuonna en tähän ryhdy. Mutta niin se vaan on aivoissa metka systeemi, että talven aikana kaikki unohtuu ja kesäteatterikuviot alkavat taas kutkutella mieltä.”
Korona ja elvytykset saivat kurssin kääntymään
Apell kertoo, että joitakin vuosia sitten mopo meinasi tosissaan karata käsistä työnteon suhteen.
”Teatteriin liittyviä suunnitelmia oli vireillä eri puolille Suomea ja siihen päälle muitakin töitä. Vähän hirvitti, mutta piti vain ajatella, että jotenkin kaikki saadaan järjestymään.”
Sitten iski korona – Apellin mukaan onneksi.
”Koronahan teki paljon hallaa kulttuurialalla, kun työt loppuivat lähes täysin. Minulle se oli kuitenkin myös terveellinen pysähdys. Pidin ensimmäisen kunnon loman 24 vuoteen ja huomasin, että on muutakin elämää kuin työ. Vietin paljon aikaa perheen kanssa ja tapasin sukulaisia. Ilman koronaa olisin vetänyt itseni aivan piippuun.”
Vatsaani pesiytynyt helikobakteeri oli tehnyt tuhojaan.
Vähintään yhtä merkittävän pysähdyksen Apell koki vuonna 2017, kun hän päätyi kahdesti elvytettäväksi.
”Vatsaani pesiytynyt helikobakteeri oli tehnyt tuhojaan ja aiheuttanut minulle sisäisen verenvuodon. Se lopulta tainnutti miehen elottomaksi.”
”Toisella elvytyskerralla heräsin teho-osastolla siihen, kun hoitaja takoi rintakehääni niin, että minulta murtui kylkiluita. Kun avasin silmäni, kuulin hänen huudahtavan: no nyt virkosi!”
Apell herkistyy muistellessaan tilannetta.
”Vanhin tyttäreni joutui näkemään elvytystilanteen ja se oli hänelle kova paikka.”
Mitä yhteistä on Ismolla ja Mustanaamiolla?
Dramaattisten tilanteiden myötä jokin Apellin ajattelumaailmassa ja tunne-elämässä muuttui merkittävästi.
”Päätin, etten enää niin sanotusti tuhlaa omaa aikaani. Luovuin kaikesta ylimääräisestä, kuten harrastuksista ja kunnallispolitiikasta. Vapaa-ajalla halusin omistautua ennen kaikkea perheelle.”
Perhe on nytkin mukana Apellin kesäteatterikuvioissa, joten yhteinen aika ei ole kortilla edes vuoden kiireisimpänä työsesonkina.
Herkässä ovat myös rakkaudentunnustukset.
Elävien kirjoihin palattuaan Apell huomasi, että hänestä oli tullut tunteiden suhteen suorasanaisempi.
”Minusta sukeutui vähän niin kuin Fantom, Mustanaamio, joka on hyville hyvä ja pahoille paha. En jaksa enää vain kiltisti miellyttää muita, vaan nykyään sanon herkästi, jos huomaan vääryyksiä tai epäoikeudenmukaisuutta. Mutta yhtä herkässä ovat myös rakkaudentunnustukset ja kehut, niitä ei voi koskaan viljellä liikaa.”
”En tiedä, välillä tämä muutos ihmetyttää itseänikin. Ehkä siinä kanveesissa joku emotionaalinen keskus aivoissa naksahti uuteen asentoon”, Apell pohtii.
Kirjeenvaihtoa piispa Wille Riekkisen kanssa
Apell kertoo, että hänellä on äärimmäisen vahva jumalasuhde.
”Rukoilen omalla tavallani paljon. Minulle rukousta on esimerkiksi syvällinen pohdinta metsässä kävellessä.”
Jumalasuhdetta ei horjuta edes se, että Apellin suhde kirkkoon on hieman mutkikas ja hän päätyi vuosia sitten eroamaan sen jäsenyydestä.
”Suivaannuin, kun pappi kieltäytyi kastamasta Eeli-poikaani lapsuuskotini läheisellä metsälaavulla Kiuruvedellä. Asuimme siihen aikaan Helsingissä ja moinen pyyntö oli kuulemma hesalaista snobailua.”
Rukoilen omalla tavallani paljon.
Tapauksesta sukeutui antoisa kirjeenvaihto silloisen piispan Wille Riekkisen ja Apellin välille.
”Riekkinen pahoitteli, ettei voi asialle mitään. Hän kuitenkin lupasi rukoilla ristiäisten hetkellä ja siunata mielessään kastelapsen tulevaa taivalta. Olin vaikuttunut siitä, että piispa antoi aikaansa tavallisen seurakuntalaisen asialle ja vieläpä niin suurella lämmöllä.”
Apell ei kuitenkaan pidä täysin pois suljettuna sitä, etteikö hän voisi vielä palata kirkon jäseneksi.
”Ehkä se ei ole kiireellisyyslistani ykkösenä, mutta täysin mahdollista kyllä. Arvomaailma muuttuu ajan myötä ja myös kirkon on muututtava. Mielestäni kirkko on viime vuosina viisastunut.”
Hyvä on laitettava kiertämään
Apell on omaksunut jo lapsuudessa asenteen, että hyvän tekeminen toisille on tärkeää.
”Äiti erityisesti painotti tätä. Kun teet hyvää, saat itsekin siitä paljon. Jokainen voi auttaa omalla tavallaan, se ei vaadi rahallista panostusta. Voi vaikka käydä kahvittelemassa yksinäisen naapurin kanssa.”
”Olen itsekin saanut monenlaista apua heikkoina hetkinä. Kiitollisuudella ajattelen esimerkiksi lapsuudenystäviäni, jotka ovat aikoinaan antaneet vähästään minulle paljon.”
Kun teet hyvää, saat itsekin siitä paljon.
Apell on jo useampana vuonna antanut osan kesäteattereiden tuotosta hyväntekeväisyyteen.
”Kun rahaa on kertynyt sen verran, että saadaan palkat ja muut kulut maksettua, niin loppuesityksistä menee yleensä euro per katsoja hyväntekeväisyyteen.”
”Kohde mietitään etukäteen, mutta usein se on suuntautunut nuorten mielenterveyden tukemiseen.”