Empatia tekee ihmisen
”Ihminen ei olisi pärjännyt maailmassa ilman empatiaa ja sosiaalisuutta. Suurpetoihin verrattuna olemme pieniä, hitaita ja heikkoja – on ollut pakko tehdä yhteistyötä,” aivotutkija Katri Saarikivi sanoo.
Edelleen ongelmanratkaisuun tarvitaan yhteistyötä ja monia aivoja. Teknologian kehityksen myötä yhteistyön ja empatian merkitys vain korostuvat.
”Ihmisten kannattaa keskittyä siihen, missä kone on huono.”
Empatia on enemmän kuin myötätunto
”Empatia ei ole tunne tai luonteenpiirre vaan kokoelma erilaisia toimintoja, joiden avulla voimme ymmärtää toisiamme ja kokea olevamme toisillemme läsnä”, aivotutkija Saarikivi selittää.
Ensinnäkin empatia on ymmärrystä ja mielikuvitusta, kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Toisaalta empatia on kykyä jakaa kokemuksia ja tunteita, jopa toimia samaan tahtiin. Empatia on siis kokemusta samalla puolella olemista. Kolmanneksi empatia on kykyä tehdä myötätuntoisia tekoja ja auttaa pyyteettömästi.
Empatia on kokoelma mekanismeja, joilla tajuamme toisiamme, mutta on eri asia, mitä sillä tajulla tekee. Empatia ei aina johda auttamiseen.
Ihminen saa luonnostaan iloa ja voimaa auttamisesta, koska aivojen mielihyväjärjestelmät tukevat empaattisia tekoja. Saarikivi huomauttaa, että empatian eri osat voivat toimia toisistaan riippumatta.
”Siksi empatia ei aina johda hyviin tekoihin ja auttamiseen. Empatia on kokoelma mekanismeja, joilla tajuamme toisiamme, mutta on eri asia, mitä sillä tajulla tekee: käyttääkö sitä kilpailuun, manipulointiin vai neuvotteluun.”
Stressaantuneena on vaikeaa olla empaattinen
Empaattinen osaa päätellä tunnetiloja pienestäkin vihjeestä. Tämän kyvyn perusteet opimme varhaisessa vuorovaikutuksessa. Siksi lapsen tunteiden ja halujen sanoittaminen auttaa empatian kehittymisessä. Empatiataidot edellyttävät aivojen etuotsalohkojen kehitystä, mikä jatkuu varhaisaikuisuuteen saakka.
”Se aivojen osa on tärkeä oman toiminnan arvioinnille, itsehillinnälle, suunnitelmallisuudelle ja tarkkaavuudelle. Liika stressi on yksi pahimmista etuotsalohkojen toiminnan heikentäjistä. Kun sisäinen pomo häipyy, impulssit pääsevät pintaan. Kun stressi ottaa vallan, heikkenee itsereflektiokyky. Stressaantuneena on turha yrittää vaatia itseltä empatiaa tai laadukasta ongelmanratkaisua”, Saarikivi toteaa.
Liikenneraivon sijaan voi miettiä, mikä voi selittää toisen ihmisen kaahaamisen.
Tunneilmaisua tai kehonkielen ymmärtämistä voi harjoitella.
”Jos joku ohittaa sinut hurjaa vahtia liikenteessä, voi ensiksi nousta ärsytys ja ikävät ajatukset toisesta. Voi miettiä, mikä voisi selittää toisen ihmisen käyttäytymisen. Mikä saisi itsen toimimaan liikenteessä samalla tavalla?”
Toisen kanssa voi oikeasti päästä samalle taajuudelle
Empatia on myös aivojen ja kehojen vuorovaikutusta.
”Toisen ihmisen kanssa voi oikeasti päästä samalle taajuudelle. Kun tehdään yhteistyötä, joskus aivot alkavatkin toimia samaan tahtiin. Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu, että tykkääminen ja yhteistyö voivat lisätä aivojen tahdistumista, aivosynkkaa.”
Aivosynkka ennustaa tiimin yhteistyökykyä.
”Joidenkin kanssa puherytmi on niin erilainen, että yhteistä keskustelua ei synny ja yhteistyö on vaikeaa.”
Luottamus ja empatia taas hyödyntävät osin samoja aivoalueita.
”Jos vuorovaikutukseen saadaan lisättyä empatiaa, se lisää luottamusta. Samaan tahtiin toimiminen ja samankaltaisuuden kokemus lisää luottamusta.”
Aivosynkka ennustaa ryhmän yhteistyökykyä.
”Jos tiimissä on yhteistyöongelmia, ihmisillä ehkä on riittävät empatiataidot, mutta on tutustuttu liian vähän tai ollaan piilossa työroolien takana. Silloin voi miettiä empatian esteiden poistamista.”
Nykyisin aivot joutuvat vaatimusten paineisiin
Saarikivi huomauttaa, että kun helpot ajattelutaidot ulkoistetaan koneelle, ihmisen aivoilta vaaditaan yhä vaikeampaa ajatustyötä. Toisaalta teknologia usein kaappaa tarkkaavuuden, mikä lisää stressiä.
”Voivatko lisääntyneet ajattelun vaatimukset olla yksi syy siihen, miksi ihmiset tuntuvat uupuvan nykyisin aiempaa pahemmin? Teemmekö työtä tavalla, joka ei auta meitä suojaamaan aivoja hyvinvointia heikentäviltä asioilta?” Saarikivi kysyy.
Ajattelun taidot voivat tarttua.
”Empatian perusta on kyky ajatella omia ajatuksia ja omaa hyvinvointia”, Saarikivi sanoo ja ohjaa tarkkaavaisuuden harjoitteluun osana stressinhallintaa.
”Ajattelun taidot voivat tarttua, ja niitä voi tartuttaa lähiympäristöön. Esimerkiksi vanhemman kyky hallita omaa mieltään voi valua vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja lapsenkin taidoksi.”
Empaattisuutta koetellaan verkossa
”Usein paras tapa lisätä empatiaa, on miettiä, mikä estää ihmistä käyttämästä empatiataitojaan”, Katri Saarikivi sanoo.
Syiksi hän listaa tiedon puutteen, epäinhimillistämisen, ”me vastaan te” -ryhmäjaot, läheisyyden, tunteen ja yhteisen rytmin puutteen sekä erilaiset arvot.
”Netissä moni näistä täyttyy”, Saarikivi sanoo ja nostaa esimerkiksi tekstipohjaisen keskustelun, jossa toisen kasvoja ja kehonkieltä ei näe.
”Virtuaalinen empatia on kasvokkain tapahtuvaa empatiaa heikompaa.”
”Olen huolissani siitä, miten paljon nykyään tuntuu olevan piireihin jakautumista. Sitä sosiaalinen media osaltaan ruokkii.”
Myös netissä voi olla empatiaa, mutta etenkin tekstipohjaisessa viestinnässä empatiaa varten pitää nähdä vaivaa. Toisaalta sosiaalinen media on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää sosiaalisuus on: peukkuja ja sydämiä kaivataan ja ne tuntuvat hyvältä.
Virtuaalisessa ympäristössä empatiaa varten pitää nähdä vaivaa.
Aivotutkija Katri Saarikivi luennoi empatiasta Who cares -verkkoluennolla. Kevään luentosarjassa on käsitelty mm. motivaatiota, mielenterveyttä ja pahoinvointia. Ohjelmat tuottaa Who cares ry, ja ne voi katsoa osoitteesta whocares.fi.