Heikomman puolustaja
Heikompien puolustaminen, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Näitä itselleen tärkeitä arvoja teatterinjohtaja Tommi Auvinen haluaa pitää esillä myös omassa työssään.
Kuopion kaupunginteatterin johtajana elokuun alussa aloittanut näyttelijä ja ohjaaja Tommi Auvinen on selvästi innoissaan uuden elämänvaiheen edessä.
”Olen viihtynyt todella hyvin niin teatterilla kuin itse kaupungissakin”, paljasjalkainen tamperelainen kertoo.
”Teatterin henkilökunta on pääsääntöisesti tuttua jo ennestään, sillä olen ohjannut täällä näytelmiä joitakin vuosia sitten. Silloin syttyi syvempi kiinnostus Kuopiota kohtaan.”
Olikin aivan hilkulla, ettei Auvinen hakenut teatterinjohtajaksi Kuopioon siinä vaiheessa, kun Lasse Lindeman jäi pois vuonna 2013.
”Tuolloin se jäi vielä harkinnan asteelle. Olin kyllä aina sanonut, etten halua teatterinjohtajaksi, koska se on koiran virka. Mutta tässä sitä nyt ollaan”, Auvinen hymyilee.
Teatteriin kasvanut
Tommi Auvinen tulee teatterisuvusta. Hänen äitinsä on koko kansan rakastama näyttelijä Eila Roine ja, nyt jo edesmennyt, isänsä näyttelijä ja ohjaaja Vili Auvinen. Myös isän vanhemmat sekä äidin isä olivat näyttelijöitä.
”Kyllä teatteri oli minulle täysin itsestään selvä valinta. Olin lapsena hyvin hämmästynyt, kun jossain vaiheessa valkeni, että on olemassa muitakin ammatteja kuin näyttelijä!”
”Teatterikoulun pääsykokeissa mietin hetken aikaa hätäpäissäni varasuunnitelmaa. Ajattelin, että voisinhan minä hakea vaikka historiaakin lukemaan”, Auvinen muistelee.
Varasuunnitelmaa ei koskaan tarvinnut ottaa käyttöön, sillä ovet teatterikouluun aukesivat ensimmäisellä yrittämällä.
Auvinen ei ollut mikään noviisi opintojen alkaessa, sillä näyttämö oli tullut tutuksi jo polvenkorkuisesta asti.
”Olin 5-vuotias, kun ensimmäisen kerran esiinnyin teatterilavalla. Sen jälkeen olin mukana näytöksissä aina silloin, kun tarvittiin.”
Kodin arvot kantavat
Vaikka teatterimaailma, sen ilmapiiri ja kaikki tuoksut kiehtoivat Auvista pikkupoikana, hän muistaa myös asian kääntöpuolen.
”Näyttelijöiden työajathan ovat aivan karmeita perhe-elämää ajatellen. Lapsena kyselin iltaisin kotiapulaiseltamme, että missä asennossa kellon viisarit ovat, kun äiti ja isä tulevat töistä kotiin. Tuijotin kelloa ja odotin, mutta aina olin ehtinyt nukahtaa ennen vanhempien kotiutumista.”
Auvisen lapsuudessa suku piti tiiviisti yhteyttä.
”Kokoonnuimme usein yhteen ja mieleen on jäänyt se lämminhenkinen tunnelma, joka tapaamisissa aina vallitsi.”
Yhdeksi elämänsä merkittävimmistä henkilöistä Auvinen mainitsee äidinäitinsä.
”Häntä voi vilpittömästi luonnehtia hyväksi ihmiseksi, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Isoäiti oli minulle tavattoman tärkeä vielä silloinkin, kun olin jo aikuinen. Oli hienoa seurata millä tavalla hän oli läsnä myös minun lapsilleni.”
Isoäidiltä, ja myös omilta vanhemmilta, perityt arvot ovat toimineet ohjenuorana Auvisen elämässä.
”Heikomman puolia on pidettävä sekä oltava oikeudenmukainen ja rehellinen. Kaikessa tekemisessäni haluan pitää näistä arvoista kiinni. Teatterissa se esimerkiksi näkyy niin, etten valitse ohjelmistoon näytelmiä, joiden sanomaa en voi allekirjoittaa.”
Teatterin juuret Raamatussa
Auvinen tunnustautuu suureksi komedian ystäväksi.
”En halveksi naurua ja iloa, minut on opetettu kunnioittamaan niitä. Tärkeä sanoma voidaan tuoda esille komediallisin keinoin eikä se yhtään vähennä viestin painoarvoa.”
”Teatterin tehtävä on synnyttää katsojassa tunteita, tuoda lohtua, herättää keskustelua ja ehkä opettaakin jotain.”
Itse asiassa Auvinen näkee teatterissa ja kirkossa paljon samaa.
”Eivätkös molemmat ole oikeastaan samalla asialla?”, hän pohtii.
”Ja kun tarkkoja ollaan, niin Raamattu on jossain määrin teatterin alkujuuri. Ennen vanhaan näytelmät pohjautuivat pitkälti Raamatun kertomuksiin, koska muita tarinoita ei ollut.”
Raamatulla on ollut annettavaa teatterille myös nykyaikana. Yksi kaikkien aikojen suosituimmista rockoopperoista Jesus Christ Superstar kuvaa Jeesuksen ja Juudas Iskariotin keskinäistä suhdetta ja Jeesuksen viimeistä viikkoa.
”Tampereen Työväen Teatterin entinen kapellimestari Juhani Raiskinen ehdotti minulle aikoinaan, että ohjaisin sen, koska siihen kuulemma kiteytyy kaikki olennainen.”
”Mahtava idea, mutta kyseessä on niin valtaisa produktio, että resurssit eivät millään riittäisi sen toteuttamiseen.”
Auvinen kertoo kunnioittavansa niitä arvoja, joita kristinusko tarjoaa, vaikka uskonto sinällään ei ole hänelle kovinkaan tärkeä.
”Uskon kyllä, että on olemassa jokin meitä suurempi voima, joka tätä kaikkea säätelee.”
Vähempikin riittää
Auvisen varsinainen koti sijaitsee edelleen Tampereella, jonne hän suuntaa aina viikonlopuiksi.
”Olen hyvin perhekeskeinen ihminen. Välillä joudun olemaan pari viikkoa putkeen Kuopiossa ja silloin ehtii jo tulla ikävä vaimoa ja lasten perheitä.”
Lapset ja erityisesti lapsenlapset saavat Auvisen tuntemaan syvää kiitollisuutta. Maailmanmeno sen sijaan pistää hänet mietteliääksi.
”En alkuunkaan ymmärrä, että loputon talouskasvu on se, mihin pitäisi jatkuvasti pyrkiä. Eihän se ole kestävää, eikä mikään voi kasvaa määrättömästi. Täysin älytön ajatuskin.”
”Itse olen pikemminkin Mielensäpahoittajan linjoilla: se, mitä oli viime vuonna, pitäisi riittää. Minusta tuo on oivallisesti sanottu.”