Hiljentymistä ja hyvän tekemistä
Kaupunkilaisessa uskonnollisuudessa korostuvat moninaisuus, rnuudenlaiset ilmiöt ja yksityisyys, mutta myös yhteinen hyvän tekeminen. Monella on hengellisiä kysymyksiä, mutta ei taitoa sanoittaa niitä.
Noin seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon. Saman verran asuu kaupungeissa tai niiden lähialueilla. Ensimmäisen lukeman käyrä on laskenut kauan, kun jälkimmäinen nousee nopeammin kuin koskaan.
Kaupungeissa myös kirkkoon kuulutaan muuta maata harvemmin. Onko kaupungistuminen väistämätön virta, joka vie uskonnollisuuden mukanaan?
”Kaupungistuminen on valtava ilmiö, joka vaikuttaa ihmisten elämän taustana ja suoraan siihen, miten he käyttäytyvät. Tämä koskee myös uskonnollisuutta”, sanoo kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund Helsingin yliopistosta.
Hän muistuttaa, että kaupungistuminen ei ole universaali luonnon laki, joka toteutuisi joka paikassa samalla tavalla. Tiettyjä lainalaisuuksia on olemassa, ja ne kiihtyvät kaupunkien kasvaessa.
Kaupungeissa korostuvat valinnanvapaus, suvaitsevaisuus, moninaisuudesta nouseva erottautuminen sekä yksilön anonymiteetti. Nämä ilmiöt asettavat myös uskonnolliset yhteisöt uudenlaiseen asemaan.
Urbaani maailma yltää kaikkialle
Kaupunkiväestön osuus kasvaa lähes kaikissa maissa. Kaupungistuminen on paitsi maantieteellinen, myös kulttuurinen asia. Sosiaalisen median ja tiedonvälityksen kautta urbaani elämäntapa tavoittaa kaikki.
”Sellaiset ilmiöt kuin moninaisuuden tuoma relativismi ja kokemus siitä, että kirkkoon ei tarvitse kuulua, yltävät kulttuurisina ilmiöinä myös pienemmille paikkakunnille.”
Kaupungeissa ihmisten elämää muuttavat erityisesti sosiaaliset suhteet. Tarjolla on paljon ihmissuhteita, yhteisöjä ja organisaatioita, joihin liittyä. Myös erilaisten identiteettien ja maailmankatsomusten määrä kasvaa asukastiheyden myötä. Samalla yksilölle jää liittymisessä paljon vastuuta, ja vaarana on yksinäisyys.
”Vaikka ihmiset tarvitsevat kaupungeissa ihan yhtä paljon ihmissuhteita, ystäviä ja yhteisöjä, joihin kuulua, sitoutumisen tapa on nykyään löyhempi ja hetkellisempi”, Grönlund sanoo.
Kaupunkikulttuuri ruokkii myös ihmisten välisiä eroja ja vastakkainasetteluja. Uskonnottomuustrendin rinnalla erilaiset uskonnot ovat näkyvillä, samoin konservatiiviset ja liberaalit tulkinnat yhteisöjen sisällä.
”Kun identiteetti ei tule enää annettuna, sitä on tarpeen kirkastaa ja perustella. Kuka minä olen, keitä nuo toiset ovat, miten eroamme, missä ajattelemme samoin?”
Tämä voi isossa mittakaavassa lisätä sekularisaatiota ja uskonnollisuutta samaan aikaan. Maailmanlaajuisesti juuri monissa suurissa kaupungeissa kasvaa valtavia seurakuntia.
Vuoropuhelua kaupunkilaisten kanssa
Kun on paljon väkeä ja nopeasti muuttuva ympäristö, syntyy myös monenlaista uutta ajattelua ja toimintaa. Kaikki se kilpailee ihmisten ajasta.
Sama ilmiö liittyy myös uskontoon. Kaupungeissa syntyy todennäköisemmin uutta uskonnollista liikehdintää ja uusia toimintamuotoja – pikkukaupungeissa pienimuotoisemmin ja isoissa enemmän. On kirkkobrunsseja, monenlaisia messuja ja nuorten tempauksia.
Grönlund muistuttaa, että kirkko on aina käynyt vuoropuhelua kulloinkin elettävän todellisuuden kanssa. On lähdettävä liikkeelle arjen yhteisöllisyydestä, hengellisyydestä ja etsinnästä. Paljon on vielä sitä, että tehdään totutulla tavalla, mutta myös uuteen on herätty seurakunnissa hyvin.
”Punainen lanka on se, että rakennetaan seurakuntaa alhaalta ylöspäin, kuunnellaan ihmisiä ja heidän tarpeitaan ja lähdetään tekemään heidän kanssaan. On hyvä muistaa, että vuoropuheluun antautuminen ei tarkoita kirkon opin ja arvojen vesittämistä.”
Grönlundin mukaan onnistumisia on paljon, hyvänä esimerkkinä papit, joita on palkattu liikkumaan kaduilla, kauppakeskuksissa ja muualla ihmisten parissa.
”Kirkon menestystarinoihin kuuluu myös kaikki se, mitä se tekee vaikeissa tilanteissa ja haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten auttamiseksi. Siinä ollaan aidosti kirkon arvojen ja opin ytimessä.”
Kaivattu lähimmäisenrakkauden ääni
Vapaaehtoistoiminta on yksi tapa avata ovia seurakuntalaisille. Suomalaiset arvostavat kirkkoa ja sen tekemää hyvää työtä, joka nousee kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Monet myös haluavat osallistua siihen itse.
”Osallistumisen tapa on muuttunut merkittävästi. Ihmiset eivät vain mene mukaan seurakuntien vapaaehtoistoimintaan, vaan pistävät itsekin pystyyn erilaisia tempauksia, talkoita ja messuyhteisöjä.”
Grönlundin mukaan moni odottaa kirkolta myös sitä, että se vaalii yhteisiä arvoja ja ottaa kantaa suuriin moraalis-eettisiin kysymyksiin yhteiskunnassa.
”Kirkon lähimmäisenrakkaudelle ja ihmisarvon äänelle olisi kysyntää vielä paljon enemmän. Kirkko voisi vielä vahvemmin nostaa esiin kansalaisten surua, murhetta, ahdistusta, pelkoa ja epäluottamusta sekä sanoa, että haluamme olla näissä asioissa teidän rinnallanne.”
Kirkko on myös edelleen yksi niistä harvoista tahoista, jotka pystyvät tulemaan ihmisen keskustelukumppaniksi elämän isoissa kriiseissä.
”Kirkolta odotetaan sitä, että surua, avioeroa, kasvatushaasteita tai yksinäisyyttä voidaan käydä läpi. Tätä tapahtuu kirkossa todella paljon, mutta vieläkin enemmän voisi olla vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen perustuvaa tukea.”
Vastauksia sanattomiin kysymyksiin
Siinä missä monet asiat muuttuvat kaupungistumisen myötä, ihminen ja hänen perimmäiset kysymyksensä pysyvät melko samanlaisina.
Tiheä asutus ja dynaamisuus eivät tuota vastauksia siihen, miksi olemme täällä, mitä on hyvä elämä, miten meidän tulisi elää ja mistä löydän merkityksen omaan elämääni.
”Päinvastoin, kaikki kiihtyvyys, muutos ja yksilön vastuu tuovat nämä asiat vielä enemmän pintaan. Tarvitaan paikkoja, joissa voi peilata omaa elämäänsä.”
Grönlundin mukaan Suomessa on aiemmin ollut niin voimakas kansankirkollisuus, että kulttuurisesti kirkkoon kuulumista ei ole juuri tarvinnut miettiä.
”Moni on aika hukassa koko uskonnon ilmiön kanssa. Kun uskontoa pidetään yksityisasiana, kysymyksiä on, mutta ei hengellisyyden sanoittamisen kulttuuria. Kirkon olisi tärkeää löytää sellaisia vuoropuhelun tapoja, joissa näitä asioita voisi mietiskellä.”
Grönlund näkee kristillisessä hiljaisuuden liikkeessä mahdollisuuden, joka voisi vastata samaan tarpeeseen kuin suosittu mindfulness. Moni kiireen ja melun kuormittama kaupunkilainen kaipaa hiljentymistä. Miten se jokin ihan muu, mitä uskonto ilmiönä edustaa, voisi tihkua kaupunkielämään?
”Hiljentymisen paikat luonnossa tai kaupunkiympäristössä ovat olleet monin paikoin todellisia menestyksiä. Hiljaisuudesta, mystiikasta ja myös uudenlaisista, urbaaneistakin rituaaleista voi löytyä yhteys omaan sanoittamattomaan hengellisyyteen.”
Miten kirkko kohtaa kuopiolaiset?
Pitkäaikainen luottamushenkilö Upi Heinonen arvioi, että Kuopiossa kirkko on aktiivinen, vaikka kehityskohteita löytyy.
Kuopion seurakuntien luottamushenkilö Upi Heinosen mukaan viestinnällä on keskeinen rooli kaupunkilaisten tavoittamisessa.
”Ihmiset aktivoituvat projektimaisesti esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksen herättäminä toimimaan kampanjan eri tehtävissä sekä tuomaan rahallista panosta kohteisiin. Mitä suurempi näkyvyys mediassa ja julkisuudessa on, sitä enemmän löytyy kiinnostusta.”
Sosiaaliseen mediaan pitäisi Heinosen mukaan satsata entistä enemmän, unohtamatta kuitenkaan heitä, joita se ei tavoita. ”Mutta miten saada ihmiset kertomaan kirkosta tai suhteestaan siihen?”
Yksi ”kieli” joka toimii, tavoittaa ja houkuttelee mukaan, on musiikki, erityisesti kuorot.
”Toiminnan muodot ovat pitkälti viranhaltijoiden määrittämiä. Luottamushenkilöiden ideoita toivotaan ja saadaan satunnaisesti. Sosiaalista mediaa on alettu käyttää ideoiden keruussa. Näen sillä paljon potentiaalia tulevaisuudessa erityisesti nuorten parissa, mutta se vaatii hyvän suunnittelun ja organisoinnin. Alavan kirkon päämessun aloituksen siirtoa klo 11:een edelsi kysely seurakuntalaisilta.”
Ihmisten luo
”Työntekijät voisivat enemmän tulla mukaan tapahtumiin, näkyville ihmisten arkeen. Kirkon pitää avautua maailmaan, sinne, missä ihmiset ovat ja mikä ihmisiä kiinnostaa. Kirkon pitää tulla ihmisen luo.”
”Kuopio on tapahtumakaupunki, joten pulaa ei ole tilanteista, joissa kirkko voisi olla läsnä. Kuopio pyrkii myös hyvinvoinnin pääkaupungiksi – tässä on myös kirkon mahdollisuus, sillä hengellisyyden ja henkisyyden vaikutus hyvinvointiin lienee kiistaton.”
Yliopistokaupunki
”Ilmeisen moni nuori kokee suoritus- ja menestymispaineita, epäonnistumisen pelkoa ja tulevaisuuden epävarmuutta. Kampuksella olevan seurakunnan yksikön toimintaa voisi laajentaa.”
Lapsiperheköyhyys on Kuopiossa hyvin todellista: ”Seurakunta voisi auttaa vailla harrastusta olevia lapsia tarjoamalla lisää lapsikuoroja, kokkikerhoja, liikuntaryhmiä ja askartelukerhoja myös vapaaehtoistoimijoiden turvin. Myös yksinäisiä vanhuksia voisi vapaaehtoistyöllä lähestyä.”
”Seurakuntien toiminta on laajaa ja aktiivista. Seurakunta ei kuitenkaan voi olla puuhamaa. Kuinka hyvin ydinviesti tavoittaa ne, jotka eivät ole seurakunta-aktiiveja? Netti, sosiaalinen media ja omat lehdet ovat hyviä ja korkeatasoisesti tuotettuja, mutta ne tavoittavat ilmeisesti ainoastaan sisäpiirin. Toimintaa ja palveluja pitäisi ruveta toden teolla ammattimaisesti myymään ja markkinoimaan.
Asiakasraateja
Entä miten käytännössä yritetään ymmärtää ihmisten tarpeita ja miten vuoropuheluun lähdetään?
Kohderyhmäajattelu on yleistynyt ja seurakunnilla on käytössä Kotimaa Oy:n lanseerama 360-työkalu. Asukkaat jaetaan ryhmiin suhteensa kirkkoon mukaan – ääripäinä ”uskolliset” ja ”irralliset”.
”Näiden ryhmien tarpeita ja odotuksia määritellään lähinnä viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden voimin, asiakasraadit voisivat olla järkevä ratkaisu.”
Vuoropuhelua mahdollistavat kirkolliset merkkitapahtumat (kaste, rippikoulu, häät, hautajaiset) ja syntymäpäiväjuhlat. Seurakuntaan muuttaneet saavat tervetulokirjeen.
”Tarvelähtöisessä toiminnassa ja vuoropuhelun ylläpidossa ja elämänkaaressa on runsaasti mahdollisuuksia ja kehittämistä. Luonnikkaita uusia tai vähän käytettyjä kohtia aktiivisuudelle voisi löytyä näistä: kirkon kesätyöt, musiikki ja muu kulttuuri, vapaaehtoistyö, hiljaisuuden viljely, retriitit, avioliittoleirit, luennot ja ryhmät.”
Kuopion seurakuntayhtymässä toimii aktiivisesti Helva-ryhmä (Hengellisen elämän vahvistaminen). Retriiteissä voisi olla Heinosen mukaan uuden hanke-ehdotuksen paikka, sillä ihmisten kaipuu rauhaan, hiljaisuuteen ja ”pyhän” kohtaamiseen ei ainakaan vähene. Yhteistyötä vanhusjärjestöjen ja lapsijärjestöjen kanssa tulee edistää. Kuopiossa lapsityö osallistuu jo nyt aktiivisesti Ilona-työryhmään.
Upi Heinosen mukaan Kuopion alueella ei vaikuta näkyvästi erityisesti mikään herätysliike, vaikka alueella vaikuttavien körttiläisyyden, vanhoillislestadiolaisuuden ja viidesläisyyden (Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura) läsnäololla lienee vaikutusta siihen, että kirkkoon suhtaudutaan pääosin myönteisesti.