Joakim on löytänyt oman polkunsa Puolustusvoimien palveluksesta
Monet ovat parikymppisinä vielä hyvinkin epätietoisia omasta urastaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tällä hetkellä armeijassa kouluttajana työskentelevä 21-vuotias Joakim ei kuulu tähän joukkoon.
”Kun tulin suorittamaan varusmiespalvelustani, oli heti ensi hetkestä asti selvää, että haluan myös töihin Puolustusvoimiin”, nuori mies selvittää.
Nyt takana on ensimmäiset puoli vuotta sopimussotilaan pestiä ja Joakim kertoo juuri solmineensa jatkosopimuksen seuraavasta kuudesta kuukaudesta.
”Kesään saakka siis ainakin olen täällä. Sen jälkeen kaikki on vielä auki.”
Ihmiskontaktit työn parasta antia
Joakim pohtii, että mikäli ura armeijassa ei olisi avautunut, hän olisi todennäköisesti yrittänyt päästä myyntihommiin.
”Mutta onneksi kävi parhain päin, kyllä tämä niin omalta alalta tuntuu. Se varmaan kertoo jotain, että kertaakaan ei ole harmittanut tulla töihin. Meillä on aivan mahtava työporukka.”
Erityisesti Joakimia miellyttää, että hän pääsee tekemään työtään ihmisten parissa.
Kertaakaan ei ole harmittanut tulla töihin.
”En tykkäisi vain istua toimistossa ja tuijottaa ruutua. Ihmiskontaktit ovat hyvin antoisia. Ja tietysti pidän työn monipuolisuudesta, maastossa ollaan paljon.”
”Välillä voi olla fyysisesti raskaampia päiviä, mutta se ei haittaa, sillä työ on palkitsevaa.”
Joakim kertoo, ettei ajatus armeijaurasta tullut ainakaan äidinmaidossa, sillä suvussa ei ole muita kyseisen alan valinneita.
”Vanhempani ja kaksi siskoani ovat kyllä ylpeitä minusta ja tukevat täysillä valintaani. Heitä kiinnostaa kovasti, millaista työtä teen ja kerron mielelläni sen verran kuin on sallittua – kaikkea työhöni liittyväähän en voi ulkopuolisille paljastaa.”
Kunnioitus veteraaneja kohtaan on kasvanut
Joakimilta on pakko kysyä, mitä Suomen itsenäisyys hänelle merkitsee – tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa ja itsenäisyyspäivän juhlallisuudet juuri juhlittuina.
”Olen monesti ajatellut, millaisen valtavan työn veteraanit aikoinaan tekivät puolustaessaan maatamme. Heidän ansiostaan meillä on se itsenäinen Suomi, jossa tänä päivänä saamme rauhassa elää.”
Veteraanit tekivät aikoinaan valtavan työn.
”Armeijan leivissä oleminen on saanut kunnioittamaan veteraaneja vielä entistäkin enemmän. Jos itselläni on ollut rankkaa harjoituksissa, olen miettinyt, miten paljon rankempaa veteraaneilla olikaan tositilanteessa.”
Joakimilla sattui tänä vuonna vapaat itsenäisyyspäivän aikaan.
”Muussa tapauksessa olisin varmasti lähtenyt valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin Lappeenrantaan. Mutta ehkäpä pääsen osallistumaan sitten ensi vuonna.”
Sotiminen on tarpeetonta
Joakimilla on kova luotto Suomen puolustukseen, eivätkä lähellä ja kaukana kytevät kriisipesäkkeet aiheuta hänelle unettomia öitä.
”Emme ole työkavereiden kesken ihmeemmin spekuloineet Ukrainan sodan tai Lähi-idän tilanteen käänteitä. Isommat herrat miettikööt niitä. Sitä mieltä kyllä olen, että sotiminen on tarpeetonta.”
”Olen nyt päässyt läheltä seuraamaan, kuinka tarkasti, perusteellisesti ja kaikki erilaiset vaihtoehdot punniten Puolustusvoimissa hoidetaan asiat. Luotan täysin siihen, että maamme on turvallisissa käsissä.”
Kytevät kriisipesäkkeet eivät aiheuta unettomia öitä.
Suomesta tuli viime vuonna Naton jäsenmaa ja se avaa uusia ulottuvuuksia myös Joakimille.
”Välillä kieltämättä tulee pohdittua, mitä sillä saralla olisi tarjolla. Olen joskus vähän vilkuillutkin Naton työpaikkoja, mutta tässä vaiheessa sinne hakeminen ei ole millään lailla ajankohtaista. Aika näyttää, kuinka asiat menevät.”
Tällä hetkellä Joakimilla on lähimpänä mielessä joulunvietto.
”Lähden jouluksi Joensuuhun perheeni luo. Vietän pyhät mökillä vanhempieni ja siskojeni kanssa perinteiseen tapaan eli syömme hyvin ja nautimme yhdessäolosta.”
Sotilaspastori kuulolla, mutta ei tyrkyllä
Viime aikoina mediassa on taas kerran noussut puheenaiheeksi se, minkä verran uskonto saa näkyä yhteiskunnassa tai saako näkyä ollenkaan. Joakimin työpaikallakin työskentelee sotilaspastori, jonka läsnäolon nuori mies kokee pelkästään positiivisena asiana.
”Olen itse tavannut häntä koulutuksissa ja kenttähartauksissa. Alokasaikanani sotilaspastori kiersi jututtamassa meitä uusia tulokkaita, mikä oli ihan mukava juttu.”
”Jos joku ei vakaumuksellisista syistä halua osallistua vaikkapa kenttähartauksiin, hänelle järjestetään jotain muuta. Uskontoa ja hengellisyyttä on tarjolla niitä kaipaaville, mutta mitään ei tyrkytetä. Ei se sen kummempi asia ole.”
Joakim ei ole itse käynyt sotilaspastorin juttusilla, mutta tietää joidenkin niin tehneen.
Hengellisyyttä on tarjolla sitä kaipaaville.
”Olen kuullut, että juttuhetkistä on saanut apua mieltä painaneisiin asioihin.”
Tammikuun alussa palvelukseen astuville alokkaille Joakimilla on selkeät terveiset.
”Ottakaa kaikki irti palveluksesta, se on unohtumatonta aikaa, jota voi muistella vielä vanhanakin. Armeijassa on myös ainutlaatuinen tilaisuus tutustua moniin ihmisiin ja saada pysyviä ystävyyssuhteita.”
”Niin, ja muistakaa tarpeeksi usein juoda vettä sekä vaihtaa sukkia!”
Haastateltava esiintyy turvallisuussyistä jutussa pelkällä etunimellä.