Jokaisella perintö käden ulottuvilla
Oletko tullut ajatelleeksi, että kirkon kulttuuriperintö on merkittävä osa Suomen kansallista kulttuuriperintöä?
Seurakuntien ylläpitämä kulttuuriperintö on maamme vanhinta historiallista henkistä ja aineellista kulttuuriomaisuutta. Siksi kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on kirkolle lakisääteinen yhteiskunnallinen tehtävä.
Aineellista kulttuuriperintöä ovat kirkkorakennukset ja niiden ympäristö, kuten kirkkopihat ja hautausmaat. Kun astut kirkkoon, katseesi kiinnittyy alttaritauluun, taiteeseen tai kirkossa käytettäviin esineisiin. Nekin ovat yhteistä kulttuuriperintöä. Kirkon aineellinen perintö välittää tietoa seurakuntien toiminnasta ja ilmentää esimerkiksi kristillisiä tapoja, arvoja ja uskoa.
Siltoja historiasta tulevaisuuteen
Vaikka kirkolliset rakennukset ja ympäristöt edustavat kulttuurin jatkuvuutta keskiajalta nykypäivään, kulttuuriperintö ei ole jokapäiväisestä toiminnasta irrallaan olevaa menneisyyttä. Kirkko ylläpitää ja välittää yhteistä perintöä tuleville sukupolville, mutta myös luo ja uudistaa sitä koko ajan.
Kirkon aineetonta kulttuuriperintöä on esimerkiksi kirkollinen tapakulttuuri. Yhteyden menneiden sukupolvien uskoon, tapoihin ja rituaaleihin voi saada vaikkapa istuessa kirkossa kuuntelemassa musiikkia tai vieraillessa läheisen haudalla.
Kulttuuriperintöön tutustumalla voi lisätä ymmärrystä itsestä, yhteisöstä ja yhteiskunnasta.
Myös talkoot, laulaminen, kynttilöiden sytyttäminen ja kukkien istuttaminen – kaikenlaiset tavat ja taidot – ovat aineetonta kulttuuriperintöä. Niin ikään arjen ja juhlan, työn ja levon rytmi pohjautuu kristilliseen perinteeseen.
Kulttuuriperintöön tutustumalla ja sitä vaalimalla voi lisätä ymmärrystä itsestä, yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Oman kulttuuriperinnön tunteminen antaa taidon ymmärtää ja kunnioittaa myös muita kulttuureja.
Lue myös aiemmin lehdessämme ilmestynyt juttu Aineeton kulttuuriperintö on kirkon muisti.
Tiesitkö?
Kirkkolain mukaan suojeltuja ovat kirkolliset rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 1917. Kirkkohallitus voi määrätä nuoremmat kirkolliset rakennukset suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, -taiteen, -tekniikan tai ympäristöarvojen kannalta. Suojelu käsittää myös rakennuksen kiinteän sisustuksen, maalaukset, taideteokset ja pihapiirin.
Yli 50-vuotiaat kirkolliset rakennukset eivät ole suojeltuja, mutta niiden olennaiseen muuttamiseen on lain mukaan pyydettävä Museoviraston lausunto.
Piipahda kirkossa kesämatkalla
Suomessa yli 260 kirkkoa on avannut ovensa kesän matkailijoille. Kirkot tarjoavat tilaisuuden tutustua paikalliseen historiaan, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin. Useissa tiekirkoissa on kesäopas kertomassa kirkon historiasta ja merkityksestä. Tiekirkot tarjoavat mahdollisuuden levähtää matkalla ja pitää taukoa rauhan, kauneuden ja pyhän ympäröimänä.
Tänä kesänä Kirkko ja koti -lehden levikkialueella evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkoista tiekirkkoina toimivat Kuopion tuomiokirkko sekä Kaavin, Maaningan, Muuruveden, Nilsiän, Riistaveden, Siilinjärven, Tuusniemen ja Vehmersalmen kirkot.
Näistä vanhin on vuonna 1815 valmistunut Kuopion tuomiokirkko. Niin ikään 1800-luvulla valmistuivat puukirkot Maaningalle ja Tuusniemelle. Kaikkiaan kolme kirkkoa – Muuruveden, Nilsiän ja Vehmersalmen kirkot – on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemia 1900-luvun alusta, ja vuosisadan alusta ovat myös Siilinjärven ja Riistaveden kirkot. Seudun tiekirkoista nuorin on Kaavin kirkko 1980-luvulta.
Tiekirkkoina toimivat sekä luterilaiset että ortodoksiset kirkot. Ensimmäiset tiekirkot avautuivat Suomeen 1990-luvulla. Saksasta lähtenyt idea avointen ovien kirkoista on vuosien mittaan laajentunut koko Suomeen.
Omalle reitille osuvat kirkot löytyvät helposti verkkosivulta tiekirkot.fi.
