Joulun Sana on elinvoimainen
Kirkon haasteena on se, että pitää kuunnella sekä ihmistä että Jumalaa. Pitää kuunnella, mitä ajassa liikkuu, mitä kysymyksiä ihmisillä on sydämillään. Samalla kuitenkin tulee kuulostella, mikä on Jumalan tahto – ja aina se ja ihmisten toiveet eivät välttämättä mene yksiin.
Kun puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio puhuu, kaikki kuulostaa kovin helpolta:
”Joulun sanoma on sellainen, jota monet kuuntelevat mielellään. Sehän on sanoma armosta ja Jumalan rakkaudesta. Armon ja rakkauden sanoma ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.”
Vähän aikaa sitten Jari Sarasvuokin kirkossa julisti, kuinka mahtava asia armo on. Myös sosiaalisessa mediassa aktivoitunut Paavi Franciscus herättää valtavasti myönteistä huomiota yksinkertaisesti pyrkimällä elämään Jumalan rakkauden innoittamaa laupeutta todeksi.
Tuttua ja turvallista
Kun ihmiset, jotka eivät yleensä käy kirkossa, tulevat joulukirkkoon, he eivät kai tule etsimään sieltä jotain uutta ja ihmeellistä vaan tuttua ja turvallista. Mustakallio vahvistaa, että joulun sanomasta puhuvat voivat huoleti nojautua jouluevankeliumiin, joka on osoittanut elinvoimansa parin tuhannen vuoden aikana.
”Hienoa olisi, jos tästä jouluevankeliumista kyettäisiin tuomaan kuulijoille yksi oivallus, jota he eivät ole ehkä aiemmin ajatelleet. Mieluiten yksi, ei kahta tai kolmea, sillä ihmisten kyky ottaa vastaan uusia ajatuksia on yllättävän rajallinen.”
”Papeille jouluevankeliumi on hyvin tuttu ja ehkä ’kuluneen’ tuntuinen, mutta joulukirkkoon tulevalle sen monet hienoudet eivät välttämättä ole vielä avautuneet. Seurakuntalaisia saattaa puhutella esimerkiksi se, ettei enkeli kertonut Jeesuksen syntymästä tuon ajan mahtaville, vaan tavalliselle paimenille ja vieläpä kesken työn ja yövuoron.
Tai he voivat pysähtyä sen ääreen, että Jumala on Jeesus-lapsessa täysin ihmisten huolenpidon ja rakkauden armoilla.”
Seimen lapsi kasvettuaan kehotti kuulijoitaan tulemaan lasten kaltaisiksi.
”Se on aika haastava vaatimus, ja monet saattavatkin kehittää uskolle erilaisia älyllisiä esteitä. Tällaista kriittistä suhtautumista uskoon ei missään nimessä pidä ylenkatsoa vaan ottaa vaikeat kysymykset vakavasti.”
Näppärillä snobbailuilla ei kuitenkaan uskoa synnytetä:
”On varsin vähän näyttöä siitä, että puhtaasti älyllinen apologia käännyttäisi juuri ketään kristityksi. Uskon syntyminen on aina Jumalan teko.”
”Mielestäni viisasta on ottaa kyseenalaistajan kysymykset tosissaan mutta samalla kutsua häntä katsomaan, miltä todellisuus näyttää ikään kuin kristinuskon sisäpuolelta. Uskoa voisi ikään kuin ’kokeilla’, jotta siitä voi saada otetta.”
Mitä ihmettä, uskoa kokeilla?
”Tällä tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että uskon asioihin kriittisesti suhtautuvan olisi hyvä kokeilla, miltä tuntuu rukoilla, lukea Raamattua ja käydä kirkossa. Tällaisen uskon harjoittamisen myötä voi hyvinkin tulla Jumalan puhuttelemaksi ja usko saattaa herätä aivan kuin vahingossa. Tällaisesta kokemuksesta ovat monet todistaneet, esimerkiksi ateistista kristityksi kääntynyt kirjailija C.S. Lewis. Kaikki älylliset ongelmat eivät tietenkään tähän ratkea, mutta niihin saa kokonaan toisenlaisen perspektiivin”, Mustakallio selittää.
Odottamaton näkökulma
Entä mikä on puhetaidon kouluttajan, retoriikan kesäkoulun rehtorin mieleen jäänyt puhe?
”En ollut paikalla 50 vuotta sitten, kun Martin Luther King Jr. piti ”Minulla on unelma” -puheensa. Mutta jos tallenteen kuunteleminen luetaan mukaan, se on vaikuttavin kuulemani puhe. Kingin puheessa on uskonnollinen pohjavire ja paljon viittauksia hengellisiin lauluihin ja kristinuskon perusteemoihin.”
Paljon erilaisia joulusaarnoja on tullut kuunneltua:
”Useimmat eivät ole jättäneet pitkäkestoista muistikuvaa, eikä niiden tarkoitus edes välttämättä ole se. Joulusaarnalle riittää, että se antaa evästä jouluaatolle, joulupäivälle ja ehkä vielä tapaninpäiväksi.”
Eero Huovisen jouluevankeliumia käsittelevä kirja Pitkä ilo ja tuttua jouluvirttä tutkisteleva Enkeli taivaan –kirjanen ovat sellaista luettavaa, jonka äärellä tulee sykähdyttäviä oivalluksia ja eräänlaista uskon näköalojen kirkastumista. Näitä kirjoja Mustakallio erityisesti suosittelee joulupuheitaan sorvaaville seurakuntien työntekijöille.
”Loistava joulusaarna voisi olla sellainen, joka tutkistelee tuttua jouluevankeliumia ja nostaa siitä jonkun odottamattoman näkökulman, jolla joulun sanoma sidotaan myös tässä ajassa ja ihmisten mielissä liikkuviin kysymyksiin. Lopulta saarna johdattaa suurimman joululahjan, seimen lapsen, äärelle. Saarna valaisee sitä todellisuutta, että me ihmiset olemme köyhiä ja Jumala haluaa tehdä meidät rikkaiksi suurimmalla aarteellaan, Kristuksella.”
Mustakallio myöntää, että itse asiassa näitä aiheita monessa joulusaarnassa on.
Julkkissaarnat ajan ilmiö
Mistä se kertoo, että kirkkoihin kutsutaan saarnaamaan julkisuuden henkilöitä?
”Kallion kirkossa syksyllä saarnanneet Sarasvuo ja presidentti Tarja Halonen ovat erittäin tunnettuja julkisuuden henkilöitä, joilla on ollut suomalaisia eri tavoin koskettavaa sanottavaa jo vuosien ajan. Kirkot tulevat helposti täyteen kiinnostuneita kuulijoita, ja tapahtuma ylittää mediakynnyksen. Lisäksi Sarasvuon pohdinnat ovat jo kauan sivunneet kristillisen perinteen aiheita, joten tämäkin lisää hänen kiinnostavuuttaan kirkossa. Halosen saarnasi Kallion kirkossa työn messussa, joka oli luontevaa hänen poliittis-aktivistista linjaansa ajatellen.”
Antti Mustakallio arvioi Kotimaa24-verkkolehden pyynnöstä sekä Sarasvuon että Halosen saarnat:
”Sarasvuo on Halosta heittäytyvämpi ja kiinnostavampi esiintyjä. Hän ottaa erittäin harjaantuneesti avoimen kontaktin yleisön kanssa ja puhuu jopa hieman riskialttiisti ilman mitään muistiinpanoja. Tällainen luo puheeseen lisäjännitettä, joka pitää kuulijat valppaina. Halonen luki puheensa paperista lukupulpetissa ja välillä nosti katseensa vilkaistakseen kuulijoitaan.”
Molempien puheista löytyi perinteistä kristillistä ainesta. Sarasvuo selitti pitkästi Jeesuksen tuhlaajapoikavertausta ja löysi sieltä armon sanoman. Halosen puheessa korostui kansainvälinen solidaarisuus ja vastuunkanto. Lähimmäisenrakkauden vaatimus on kristillisen sanoman ytimessä.
”Molemmat saarnat olivat kuitenkin kovin tämänpuoleisia, ja kuulija saattoi jäädä kyselemään, mikä niissä oli hyvä sanoma, evankeliumi. Sarasvuo ei halunnut puhua Jumalasta ja korosti ’armon ideaa’. Tällainen idea jää kuitenkin helposti hahmottomaksi, jos ei ole selvää, kuka osoittaa armoa ja kenelle. Halosen saarnassa oli paljon järeitä ja oikeutettujakin vaatimuksia, mutta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan ei puhuttu.”
”Jos saarnan edellytyksenä pidetään se, että niistä tulisi kuulua kristillinen evankeliumi, kumpaakaan ei oikeastaan voi pitää perinteisessä mielessä saarnana vaan ehkä ennemmin raamatullis-yhteiskunnallisina tutkisteluina. Voidaan kyllä ajatella, että on virkistävää kirkossa kuulla näkökulmia muiltakin kuin papeilta.”
Entä yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kantaaottavuus yleensä, millaisia mahdollisuuksia kirkolla siihen on?
”Kirkko on instituutio, jota välttämättä kuunnellaan. Suuri osa suomalaisista on kirkon jäseniä, ja kirkolla on vankkumaton roolinsa siinä, minkälaiseksi yhteiskuntamme on kehittynyt. Kirkko ei voi tehdä puoluepolitiikkaa, eikä ole yhteiskunnallisissa kysymyksissä viimeisen totuuden sanoja, mutta se voi nostaa esiin sellaisia näkökohtia, jotka yleisessä keskustelussa olisi hyvä ottaa huomioon.”
”Oman olemuksensa tähden kirkko voi olla se, joka nostaa esiin sellaisia korostuksia, jotka tahtovat helposti muutoin unohtua. Ominta alaa kirkolle ovat ihmisen arvoon liittyvät kysymykset: jokainen ihminen on Jumalan luoma ja sitä ainutkertaisen kallisarvoinen. Yhteiskunnalliset ratkaisut eivät voi olla sellaisia, jossa tätä arvoa poljetaan.”
Oman olemuksensa tähden kirkko vaikuttaa yhteiskunnassa. Oman olemuksensa tähden joulun sanoma vaikuttaa ihmisessä.
Eläköön joulun sana myös tänä jouluna!