Juha Vidgrenille yhteisöllisyyden luominen on sydämen asia
Vidgren tunnetaan kotikunnassaan Vieremällä aktiivisena puuhamiehenä, joka on valmis tekemään paljon yhteisen hyvän eteen.
Iisalmelaiseen kahvilaan astelee hymyilevä mies, joka moikkailee pöydissä istuvia asiakkaita. Muutama sana tulee vaihdettua myös tiskin takana palvelevan myyjän kanssa. Kaikesta näkee, että metsäkoneyhtiö Ponssen yhteiskuntasuhteiden johtaja Juha Vidgren on tuttu hahmo näillä kulmilla.
Kahvikuppi kädessään hän istahtaa jututettavaksi. Minnekään ei ole kiire, eikä kännykän soittoääni keskeytä juttutuokiota kertaakaan.
”Ihmiselle pitää olla aikaa ja hänet täytyy kohdata aidosti. Tämän opin jo lapsuuden kodista.”
Kumpparikävelyjä ja kohtaamisia – arjen pieniä asioita
Suuremman yleisön tietoisuuteen Vidgren on tullut perheyrityksensä Ponssen kautta. Sen sijaan kotikylällään Vieremällä hän on erityisesti yhteisöllisyyden luoja ja aktiivinen puuhamies, jolla on monta rautaa tulessa yhteisen hyvän edistämiseksi. Muutama vuosi sitten Vidgren rakennutti ränsistyneen Rientolan kylätalon paikalle uuden talon kyläläisten kohtaamispaikaksi.
”Nuorisotoimi ja eri yhdistykset voivat järjestää siellä toimintaansa. Rientolaan tuodaan myös bändejä esiintymään ja sitä vuokrataan esimerkiksi juhlakäyttöön.”
Vidgren on innokkaasti mukana myös Kylänraitti-yhdistyksessä, joka järjestää Vieremällä erilaisia tapahtumia.
”Pääasia on saada ihmiset liikkeelle ja tapaamaan toisiaan. Tekeminen on hyvin arkista, esimerkiksi naisten kumpparikävelyt syksyisin tai yhteiset lauluillat.”
Vuosi opettajana pienessä kyläkoulussa on jättänyt lämpimiä muistoja.
”Vartuin itse yhteisöllisessä ilmapiirissä. Ensimmäiset elinvuoteni asuin perheeni ja isovanhempieni kanssa samassa rintamamiestalossa. Kun muutimme kirkonkylälle, minä ja veljeni saimme seuraa lukuisista serkuista ja meillä kävi paljon vieraita – isäni tapasi kutsua asiakkaita perheineen meille kyläilemään”, Vidgren muistelee.
Myös lukion jälkeinen vuosi opettajana pienessä kyläkoulussa on jättänyt Vidgrenin mieleen lämpimiä muistoja.
”Kaikki tunsivat toisensa ja koulun henkilökuntaa sekä vierailijoita tervehdittiin ihan kädestä pitäen. Jos jollekin oli sattunut jotain ikävää, esimerkiksi läheisen menetys, siitä juteltiin yhdessä. Yhteisön tuki kantoi.”
Pitäisi elää niin, ettei ole muille haitaksi
Vidgren on saanut lapsuudessaan 70-luvulla monipuoliset eväät muuhunkin kuin yhteisöllisyyden luomiseen.
”Isovanhemmat olivat maatilallisia, joten se maailma tuli minullekin hyvin tutuksi. Arki oli turvallista ja työteliästä, opin arvostamaan työntekoa.”
Myös hyvät käytöstavat ja ruuan kunnioittaminen olivat Vidgrenin lapsuuden ympäristössä itsestäänselvyyksiä.
”Mieleeni on elävästi jäänyt se, kun ensimmäistä kertaa kävimme perheen ja isomummon kanssa ravintolassa syömässä. Isomummo otti pihvin, mutta jaksoi syödä siitä vain puolet. Niinpä hän kääri toisen puolikkaan lautasliinaan ja otti mukaan. Ei tullut mieleenkään, että ruokaa olisi jätetty haaskuuseen.”
Aikuisten annettiin aina ottaa ruokapöydässä ensin.
”Tapakulttuurin oppiminenkin oli tärkeää. Aikuisten annettiin aina ottaa ruokapöydässä ensin ja me lapset veimme itse omat astiamme pois syönnin jälkeen.”
Vidgren kertoo saaneensa mummoltaan hyvän elämänohjeen, jota on yrittänyt noudattaa parhaan kykynsä mukaan.
”Pitäisi käyttäytyä ja elää niin, ettei ole toisille millään tavalla haitaksi. Minusta tuo on aika hyvin kiteytetty.”
Suvivirsi ja näkkäri houkuttivat opettajaopintojen pariin
Nuorempana Vidgrenillä ei ollut selkeitä urasuunnitelmia. Jossain vaiheessa hän haaveili poliisiopinnoista, mutta lopulta tie vei opettajakoulutukseen Ouluun.
”Sain innostuksen lukion jälkeisen opettajavuoteni aikana. Ja aivan erityisinä vetovoimatekijöinä alalle toimivat Suvivirsi ja näkkäri. En tiedä mitään hienompaa kuin Suvivirsi, ja koulussahan sen pääsisi kuulemaan joka kevät. Lisäksi koulussa saisi syödä näkkäriä, josta tykkään”, Vidgren nauraa.
En tiedä mitään hienompaa kuin Suvivirsi.
Opettajan töihin Vidgren ei kuitenkaan koskaan päätynyt, sillä elämä kuljetti hänet takaisin Vieremälle ja perheyritys Ponssen leipiin.
”Opiskeluaikana olin tehnyt kesätöinä muun muassa lastenohjelmia Ylelle, toiminut paikallisradiossa toimittajana sekä järjestänyt Ouluun isoja konsertteja. Ponssella tarvittiin markkinointi-ihmistä ja tapahtumien järjestäjää, joten pääsin hyödyntämään osaamistani perheyrityksessä. Sille tielleni sitten jäin.”
Kirkko vielä kohtaa aidosti ihmisen
Vidgren on tehnyt jonkin verran yhteistyötä myös paikallisen seurakunnan kanssa järjestäessään Vieremällä tapahtumia ja kustantaessaan seurakunnan 100-vuotishistoriikin. Lisäksi yhteistyötä on tehty muun muassa Kyrönniemen pappilan tiloissa. Siellä pidettiin usean kesän ajan kotieläinpuistoa, johon oli ilmainen sisäänpääsy. Parhaana kesänä siellä kävi yli 6 000 vierailijaa.
”Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä Lintsille tai Korkeasaareen, joten halusimme tarjota elämyksiä kotikylällä.”
Vidgren pysähtyy hetkeksi miettimään kirkon merkitystä laajemminkin.
Nykypäivänä palveluita siirretään yhä enemmän nettiin.
”Mediassa lyödään kirkkoa milloin mistäkin syystä. Myös kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, se vaatii vain yhden klikkauksen netissä. On sääli, ettei nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä kirkko tekee meillä ja maailmalla.”
”Nykypäivänä palveluita siirretään yhä enemmän nettiin pankkien ja terveyspalvelujen osalta. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on hankalaa enää päästä asioimaan henkilökohtaisesti työntekijän kanssa. Kirkko kuitenkin on taho, joka vielä aidosti kohtaa ihmisen kasvokkain – se ei vaan pidä itsestään meteliä.”
Vidgren huomauttaa myös, että lähetyskirpputorit ovat monen pienen pitäjän ainoita kohtaamispaikkoja yksinäisille ihmisille.
”Niillä on suuri merkitys, jota ei voi vähätellä.”