Jukka Voutilaiselle jokainen lapsi on kaunein ja tärkein lahja, minkä elämä voi tarjota
Kaavilainen Jukka Voutilainen elää ruuhkavuosiaan. Hektinen työ KuPSin myynti- ja markkinointijohtajana sekä perhe-elämä seitsemän lapsen isänä eivät muodosta kaikkein helpointa yhtälöä.
”Työni on kieltämättä ollut jo pidempään aika kiireistä. Mutta kun töiden jälkeen joka iltasaa kotona lapset syliinsä, niin eihän mikään ole sen hienompaa”, Voutilainen maalailee.
Vanhin Voutilaisen ja hänen puolisonsa lapsista on 20-vuotias, nuorin vasta viisikuinen.
”Kaksi vanhinta asuu jo omillaan Kuopiossa, mutta kyllähän he silti mielessä aina ovat. Omista lapsistaan kantaa varmasti aina huolta – olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.”
Vauvakuume iski vielä kolmen lapsen jälkeen
Voutilainen muistelee omaa lapsuuttaan Kaavin Kotakylällä onnellisena ja turvallisena aikana.
”Minulla on kolme nuorempaa sisarusta ja myös serkut asuivat lähellä. Heidän kanssaan vilistimme ympäri maita ja mantuja keksimässä koiruuksia.”
”Rakastavassa kodissa oli luontevaa kasvaa siihen ajatukseen, että aikuisena haluan oman perheen, jos sellainen minulle vain suodaan.”
Kotikulmilta löytyi nuorelle miehelle elämänkumppaniksi ihana nainen, jonka kanssa perhehaaveet kävivät yksiin. Voutilainen oli 21-vuotias tullessaan ensimmäisen kerran isäksi.
Omista lapsistaan kantaa varmasti aina huolta
”Olihan se mahtavaa. Tuossa iässä oli kuitenkin pinnalla myös työuran luominen ja omat harrastukset enkä ymmärtänyt keskittyä lapseen ja vaimon tukemiseen niin paljon, kuin olisi pitänyt. Olen kuitenkin onnellinen, että olemme saaneet rakennettua siitä huolimatta todella läheiset ja hyvät välit vanhimpien tyttöjen kanssa ja asiat on keskusteltu auki.”
Kolmen lapsen jälkeen pariskunta ajatteli, että heidän perheensä on kasassa. Viisi vuotta eleltiinkin siinä kuvitelmassa.
”Sitten vaimoon iski kova vauvakuume ja perheemme kasvoi ajan myötä vielä neljällä lapsella. Eiköhän lapsilukumme nyt ole täynnä”, Voutilainen arvelee.
Isyyden ilot ovat moninaiset
Tällä hetkellä Voutilainen seuraa innostuneena keväällä syntyneen kuopuksen kehitystä.
”Näyttää siltä, että hän lähtee pian ryömimään. Kasvun ja kehityksen seuraaminen on aina yhtä ihmeellistä. Sekin tuntuu vavahduttavalta, kun huomaa lapsen jossakin eleessä tai ilmeessä pilkahduksen itsestään.”
Isyyden ilot eivät toki rajoitu pelkästään lasten varhaisvuosiin.
”On hienoa nähdä, kun lapsi ottaa ensiaskeleitaan aikuisuuteen. Saan isänä olla tukemassa häntä kohti omannäköistään tulevaisuutta.”
Tulevaa isänpäivää vietetään Voutilaisen perheessä perinteisin menoin.
”Iskän on maltettava nukkua niin pitkään, että muu perhe tulee laulamaan ja kutsumaan valmiiksi katettuun kahvipöytään. Myöhemmin päivällä käymme tervehtimässä lastemme ukkeja.”
Rakkautta riittää muillekin kuin biologisille lapsille
Suomalaisen mittapuun mukaan Voutilaisella ja hänen puolisollaan on suurperhe. Niin suuri se ei kuitenkaan ole, etteikö rakkautta ja huolenpitoa riittäisi jaettavaksi biologisten lasten lisäksi vielä muillekin.
”Toimimme vaimoni kanssa myös tukiperheenä ja meillä on ollut aikaisemmin sijaislapsia.”
Voutilainen on seurannut vanhempiensa esimerkkiä, sillä hekin avasivat aikoinaan kotinsa ovet tukilapsille.
”Nuorempana ajattelin, että minusta ei varmaan ole siihen. Mutta iän karttuessa mieli muuttui ja kypsyin ajatukselle. Kun saa mahdollisuuden antaa jotain hyvää toiselle, saa samalla kokea itsekin jotain suurta.”
Tärkein ohjenuorani on lähimmäisenrakkaus
Vankkana peruskalliona Voutilaisen elämässä on kristillinen vakaumus.
”Tärkein ohjenuorani on lähimmäisenrakkaus. Toivon, että se heijastuisi minusta ympärilleni. Mutta ennen kuin kykenee rakastamaan lähimmäistään, on hyväksyttävä itsensä ja omat puutteensa”, mies pohtii.
Usko ilmenee hiljaisesti arjessa
Uskoaan Voutilainen ei rummuta suureen ääneen, mutta ei myöskään tietoisesti peittele.
”Ne, jotka minut tuntevat, tietävät kyllä vakaumukseni. Jos joku on asiasta kysynyt, olen siitä avoimesti myös kertonut. En kuitenkaan halua tuputtaa uskoani kenellekään – tiedän, että Jumala voi vaikuttaa ja koskettaa myös ilman sanoja.”
Voutilainen kertoo, että usko on lapsesta saakka kuulunut hänen elämäänsä. Suhde ”Taivaan Iskään” on ollut mutkaton ja läheinen.
”Teini-iässä elin uskon suhteen joitakin etsikkoaikoja, mutta sittemmin siitä on tullut luonnollinen osa persoonaani. Olen voinut todistaa itselleni, että Jumala on olemassa. Maailmassa on niin paljon kauniita ja hienoja asioita, etteivät ne mitenkään ole voineet syntyä täysin sattumanvaraisesti.”
Tässä ollaan jonkun suuremman suojassa
Vakaumus on hiljaisesti läsnä Voutilaisen arjessa, joka hetki ja kaikkialla.
”Tunnen syvää kiitollisuutta Taivaan Iskää kohtaan kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut elämääni. Vaikeuksien keskellä huokaan ylöspäin, että Jumala kannattelisi. Tiukan paikan tullen minulla on aina ollut varmuus, että tässä ollaan jonkun suuremman suojassa.”
”Usko on minulle ennen kaikkea myös järjen ja tahdon asia, olen tietoisesti päättänyt valita sen. Teidän sen olevan parasta, mitä elämällä on minulle tarjota. Samalla silti ymmärrän, että se on valinta, jonka jokainen tekee itse.”