Kadotettiin pupu ja löydettiin kalakukko
Taustatyötä netissä ja lataukset gepsiin. Eväät reppuun ja perhe pihalle. Kahden kuopiolaisen lapsiperheen ystävyys syvenee etsiessä luonnon ja kaupungin aarteita.
Tuomiokirkko, Siilinjärven, Alavan, Kallaveden ja Maaningan kirkko. Mari Seppälän ja Ville Kolehmaisen perhe on tehnyt monien kirkkojen liepeiltä löytöjä. Perhe harrastaa geokätköilyä, josta on tullut tärkeä ajanviettotapa ystäväperhe Kärkien kanssa.
”Kätköt ja kohteet, kuten hienot retkipaikat, kulkevat usein käsi kädessä”, Annette Kärki kertoo. Kirkkojen läheisille kätköille seurue on löytänyt varsinaisilla kätköilyretkillä ja perhejuhlien yhteydessä. ”Emme lähde vain kätköä hakemaan vaan tutustumme kohteeseen muutenkin. Maaningan kirkolla kierreltiin myös hautausmaalla.”
Geokätköily on luontoon ja rakennettuun ympäristöön piilotettujen rasioiden etsimistä satelliittipaikannuksen avulla. Kätköjä on erikokoisia karkkirasian kokoisista pakasterasioihin ja sitä suurempiin. Kätkö löytyy valmiiksi annetuilla koordinaateilla, se voi olla monen rasian multikätkö, tai se voi perustua ennakkovalmistelua vaativaan arvoitukseen. ”Me olemme etsineet niitä tavallisia ja joitain multeja. Monet mysteerit tuntuvat minusta tosi vaikeilta”, Mari Seppälä sanoo.
”Olin lukenut jutun geokätköilystä, sitten ostin miehelle eli itselleni gps-navigaattorin”, Mari Seppälä kertoo kolmisen vuotta sitten syttyneestä kipinästä.
Gps-paikantimen lisäksi geokätköilyyn tarvitsee tunnuksen kansainväliseen tai suomalaiseen Geocaching-verkkopalveluun. Palvelussa harrastaja esiintyy omalla nimimerkillä, joka kätkön löydyttyä kirjataan rasian lokivihkoon ja verkkolokiin. ”Me ollaan vain näiden völjyssä. Meidän perheellä ei ole omaa tunnusta, mutta lokiin kirjoitetaan mukanaolosta”, Annette Kärki selvittää. Sata yhdessä logattua kätköä Seppälöillä, Kolehmaisilla ja Kärjillä onkin.
Gps-laitteen sijaan voi nykyisin käyttää älypuhelimeen ladattavaa sovellusta, joka kertoo kätköstä kaiken tarpeellisen: koon, vaativuuden, kuvauksen ja koordinaatit sekä muiden kirjoittamat lokimerkinnät. Kirkot ja muut matkaoppaiden kohteet usein ovat myös geokätköpaikkoja. Nähtävyyspaikoille piilotettujen kätköjen kuvauksissa esitellään nähtävyyttä, luontokätköillä voi oppia historiaa ja luonnon tuntemusta.
Ensimmäisen purkin Seppälän ja Kolehmaisen perhe löysi kodin läheltä luontoon rakennetulta näköalapaikalta. ”Puolentoista vuoden aikana löydettiin varmaan sata. Nyt tahti on rauhoittunut”, seurueen innokkain purkinmetsästäjä Mari Seppälä sanoo. Logattuna on parisataa purkkia, ja mieli tekee yöpymisretkelle luontoon ja purkkien perään.
Sunnuntaiulkoilua ja seikkailua
Leppävirta, Vehmersalmi, Kuopio, Siilinjärvi, Rautavaara… Perheinä Seppälät, Kolehmaiset ja Kärjet ovat keskittyneet kotiseudun kätköihin, Mari ja Ville ovat tehneet löydön myös Tanskasta. Geokätköily onkin maailmanlaajuinen harrastus. Mitä suurempi asutuskeskus, sitä enemmän siellä on kätköjä. Luonto taas on ehtymätön kätköpiilojen lähde. Suomalaisen Geocache.fi-verkkopalvelun mukaan Kuopiossa on vajaat viisisataa ja Siilinjärvellä sata aktiivista kätköä.
Seppälöille, Kolehmaisille ja Kärjille geokätköily on ennen muuta aikuisten ja lasten yhteinen harrastus. Perheharrastuksessa tärkeintä on yhteinen ulkoilu ja hyvät eväät. Toisaalta lajin harrastajiin kuuluu niitä, jotka autoilevat kymmeniä kilometrejä ensimerkinnän ja tuoreiden löytöjen toivossa. Kun kotikulmien kätköt on löydetty, nälkä kasvaa ja etsintäalue laajenee tavalla tai toisella.
”Me suosimme kotoa kävely- ja pyöräilymatkan päässä olevia kätköjä. Vältämme autoilua purkilta purkille”, Ville Kolehmainen selittää. Mutta kun hyvät eväät on pakattu, viihtyvät perheet yhteisellä retkellä kotikaupunkia kauempana. ”Ihan uskomattomia paikkoja on löydetty”, Kolehmainen sanoo.
”On monenlaista seikkailua. Leppävirran Orinorolla iski raju ukkonen ja tulimme metsästä autolle litimärkinä, toiset ilman kenkiä”, Annette Kärki ja Mari Seppälä muistelevat. Muistot hykerryttävät yhä.
Vaikka perhe ei kisaa kätköjen määrällä eikä erikoisuudella, pääsee perhekätköilyssäkin kokeilemaan omia rajoja. ”Eppu tai minä noudamme puissa kiipeilyä vaativat kätköt”, Mari Seppälä paljastaa. Vanhaan, pimeään ja kosteaan kivitunneliin suunnistaminen on ollut koko seurueelle elämys. ”Eppu on kätköjen monien kätköjen noutaja, joka mahtuu ketterästi pieniin koloihin. Kärjen Antilla taas on tosi hyvä geosilmä”, Ville Kolehmainen ja Mari Seppälä kuvaavat ryhmän vahvuuksia.
Perheiden nuorimmille ovat tärkeitä kätköjen vaihdokit: rasioihin jätetyt pikkulelut. ”Olen saanut Lego-ukon. Haluaisin taas jonkin auton”, Emil Kolehmainen selittää innoissaan. ”Minä olen löytänyt leppäkertun ja sydämen”, Pinja Kärki kertoo. Lelun löytymistä odotetaan niin paljon, että vanhempien taskuissa kulkee omia yllätysleluja varmuuden vuoksi. Tärkeintä kun on retkeläisten hyvä mieli.
”Raitis ilma ja liikkuminen tekevät kaikille ihmeitä, eikä kotiin tulla huonolla tuulella”, Ville Kolehmainen vakuuttaa.
Vanhemmat ovat mielissään, että geokätköily motivoi myös perheen kouluikäiset lapset luontoon. ”Kätköjen etsiminen pitää isojen lasten mielenkiinnon yllä. Joskus lähden kaksistaan Epun tai Emman kanssa. Se on meidän oma juttu”, Mari Seppälä kertoo.
Maailman näkee uusin silmin
”Lentävä kalakukko!” Ei jää epäilystäkään, mikä kätköistä on tehnyt vaikutuksen Eppu ja Emma Seppälään. Kuopion kätköistä suosituimman ja hauskimman mainetta kantava kätkö sai Seppälätkin hymyilemään. Vanhemmat olivat tehneet pohjatyöt, lapset saivat nauttia löytämisen riemusta, kuten perheen periaatteisiin kuuluu.
Omaa kätköä perhe ei vielä ole piilottanut, vaikka aikeissa on ollut. ”Ainakin sen pitää olla hienosti camottu”, Emma Seppälä suunnittelee. Siis piilopaikkaansa sopivasti naamioitu.
”Kun on alkanut kätköillä, maailman näkee erilaisin silmin”, Mari Seppälä vakuuttaa. Kolot, raot ja poikkeavalta näyttävät paikat tutkitaan tarkasti.
Kätköä etsiessä saattaa joutua epäilyksenalaiseksi. ”Kerran äiti sanoi ohikulkijoille, että me etsitään kadonnutta pupua”, Eppu Seppälä kertoo. ”Ei meillä ole erityisiä harhautusstrategioita. Lasten kanssa meno on kävelevää sirkusta joka tapauksessa”, Ville Kolehmainen toteaa.
”Kerran töissä seurakuntasalissa juhlatarjoilua laittaessani tunnistin talon pihalla pari kätköilijää. Minä tiesin, mistä oli kyse, mutta muistotilaisuuden väki ihmetteli, mitä ikkunan takana tapahtuu”, Mari kertoo.
Perhettään ja muita kätköilijöitä Seppälä opastaa noudattamaan lajin herrasmiessääntöjä: kätkö etsitään ohikulkijoiden huomaamatta ja pihapiireihin tunkeutumatta. Muuten harrastus on Suomessa jokamiehenoikeuksien lukeutuvaa puuhaa.
