Kallaveden seurakuntalaisten matkalla rapakon taakse koettiin monenlaisia tunteita
Kallaveden seurakuntalaiset kävivät tutustumassa kirkolliseen elämään USA:n Minneapolisissa ja Iowassa.
Matka toteutui kesäkuussa 20 hengen porukalla. Helsinki-Vantaan lentokenttäpappi siunasi kentällä matkamme – tuntui levolliselta lähteä maailmalle.
Paikallisten vieraanvaraisuus oli liikuttavaa
Ensimmäinen kohteemme oli Minneapolis. Siellä meidät otettiin vastaan erittäin sydämellisesti. Paikallisessa kirkossa oli nuorten lauluryhmän ensiesiintyminen, josta kirkkoväki oli haltioissaan. Iltajuhlissa pääsimme maistamaan monenlaisia seurakuntalaisten tuomia herkkuja. Bravuuri oli juurikaljaan upotettu jäätelöpallo.
Mall of America -kauppakeskus oli odotettu kohde ja kaikin puolin nähtävyyskin. Sen keskellä oli jopa huvipuisto. Askeleita kauppakeskuksen liikkeissä pyöriessä tuli kymmeniätuhansia.
Iowaa oli kohdannut vain kaksi viikkoa ennen vierailuamme luonnonkatastrofi, tornado. Koteja oli tuhoutunut, ihmistä kuollut ja loukkaantunut.
On iso asia avata koti vieraille.
Olimme järkyttyneitä Greenfieldin kaupungin tuhonäkymästä. Fontanellan seurakunnassa kohtasimme myös heitä, jotka olivat menettäneet kotinsa tai läheisensä. Yksi nainen kertoi, että hänen lapsenlapsensa menetti kaiken. Kun myöhemmin kokoonnuimme kirkkoon, tuo sama nainen piti käsiä avoimena edessään rukousten aikana. Tämä puhutteli ja liikutti suuresti. Sama nainen, jonka rakkaat olivat menettäneet kaiken, tuli vielä Jumalan kasvojen eteen avoimena, rukoillen.
Iowassa majoituimme paikallisiin perheisiin. On iso asia avata koti vieraille. Perheiden vieraanvaraisuus ja sydämellisyys olivat hellyttävää kaiken katastrofin keskellä.
Avoimia ovia ja rentoja jumalanpalveluksia
Kirkon eläminen ihmisten arjessa on erilaista kuin Suomessa. Kirkon ovet ovat yötä päivää auki. Kuka tahansa pääsee kirkon tiloihin oleskelemaan tai lepäämään. Mitään ilkivaltaa kirkko ei ole kohdannut. Jumalanpalvelukset ovat suomalaisuuteen verrattuna hyvinkin rentoja ja mukaansa tempaavia. Rytmikästä musiikkia oli ilo kuunnella. Kirkossa oli tapana mennä sanomaan perheen pienimmätkin asiat seurakuntalaisten eteen ja kaikki yhtyivät kiitokseen ja rukoukseen. Välittäminen tuntui ja näkyi.
Matka sisältöineen oli monipuolinen. Aloitettiin maaseudulta ja päädyttiin suurkaupunki Chicagon nähtävyyksiin. Maailman korkeimman rakennuksen Willis Towerin näköalatasanteelle astuminen oli henkeäsalpaavaa.
Mukava oli kuitenkin palata myös Suomeen, Tikkurilan asema tuntui matkan jälkeen harvinaisen kotoisalta paikalta.
