Katso, kuuntele, ole läsnä, se riittää, sanoo Kaisa Ylikärppä, lapsensa omaishoitaja ja ison perheen äiti
Rinne on jäinen, kuusissa hiukan lunta. Oven vieressä etukuistilla on rivissä monta rattikelkkaa ja suksipareja. Kiveyksellä seisoo kukkaruukun vieressä patinoitunut enkeli.
”Lapsi on enkeli, hänen kanssaan pitää rauhoittua iloitsemaan pienistä hymyistä, hassuista sanoista ja ujoista jutuista”, sanoo Kaisa Ylikärppä Siilinjärven Kuuslahdella vihreän puutalokodin edessä.
”Tämä talo on täynnä ääntä ja elämää, välienselvittelyjäkin. Ja arki kulkee: luistimia on ainakin kuutiometrin röykkiö eteisessä”, hän nauraa.
Ylikärpän perheessä on 13 lasta, yhdeksän poikaa ja neljä tyttöä. Terveydenhoitajana työskentelevä, nyt omaishoitajana toimiva perheenäiti sanoo, että vielä seitsemän vuotta sitten hän oli ihan jaksava ja vahva äiti, ja kaikki rullasi tasapainoisesti eteenpäin. Työssään hän tuki toisten jaksamista.
Pitää muistaa syödä
Sitten syntyi Helmi. Arki muuttui.
”Sen jälkeen elämä keskittyi perustarpeista huolehtimiseen, oli tärkeää muistaa syödä ja huolehtia että kaikki saivat syödäkseen”.
Haastattelua edeltävänä päivänä Helmin pelasti isosisko avannosta. Haastatteluaamuna tyttö ehti jo pomppimaan samalle paikalle, onko avanto vielä auki.
”Helmi on taukoamatta liikkeessä, vaeltelee levottomasti. Hän on keskittymiskyvytön lapsi, jolla on sellainen geenivirhe, että Suomessa ei ole muita hänen kaltaisiaan.”
Erityisesti alkuaika oli rankkaa.
”Varmaan minua myös säästeltiin: ajateltiin, että ei ison perheen äidille voida enää ehdottaa tuon kaiken päälle hoitomuodoksi ruokavaliota. Vaikeahoitoisessa epilepsiassa yksi keskeinen hoitotapa on ketogeeninen ruokavalio, mikä on kyllä todettu hyväksi arjen parantajaksi.”
Sivele ja silitä kaikenikäistä
Äiti kuvaa, että kehitysvammaisella lapsella ei ole rajoja: ei omia, ei toisten, ei ympäristön.
”Tottakai tämä on koko perheen arkea leimaava asia, jokainen joutuu osaltaan kantamaan vastuuta. Kotona kuitenkin asuu pienten lasten lisäksi murrosikäisiä, kotoa muuttavia, ammattiin valmistuvia, seurustelevia nuoria.”
”Toisaalta Helmin kautta olemme saaneet uusia ystäviä, hän on iloinen, välitön kaikkien kaveri, hetkessä kiinni, ei ole huolta huomisesta.”
Lapsi, jokainen lapsi, tuo aina iloa ihan vain olemassaolollaan, sanoo yhden lapsen mummu.
”Kun lapsenlapsi tulee käymään, koko perhe on avosylin ihastelemassa pientä ihmettä. Syliä ja rakkautta riittää.”
Kaisa Ylikärppä korostaa, että jokainen tarvitsee rakkautta, vauvan keskushermostokin kehittyy sivelyssä, lempeässä kosketuksessa.
”Jokainen meistä tarvitsee hyväilevää kosketusta ja hellyyttä läpi elämän. Sitä, että olemme hyväksyttyjä ja rakastettuja ja arvostettuja omana itsenämme.”
Anna lapsen tylsistyä
”Vuorovaikutuksessa lapsen kanssa lapsi oppii kielen ja sosiaaliset taidot, joilla elämässä pärjää.”
Kaisa Ylikärppä sanoo, että yksi ongelma on liika kiire. Lapsi suorittaa harrastuksia ja aikuisten ohjelmaa, ja tylsät hetket täytetään valmiilla viihteellä kännykän, pelien tai television avulla. Lapset jäävät yksinäisiksi ja rajattomiksi aikuisten täydessä elämässä: hyvän käytöksen rajat ja auktoriteettien merkitys hämärtyvät.
”Jokaisen lapsen pitäisi saada tylsistyä. Kokea se, minkä mekin koimme: kun oli tylsää, haettiin kaverit kylältä ja keksittiin yhdessä, mitä tehdään.”
Kouluterveydenhoitajan työssä näkyy selkeänä empatiataitojen heikkeneminen, keskittymiskyvyn puute ja yksinäisyys.
”Kun ollaan liian valmiilla, puhe- ja vuorovaikutustaidot eivät kehity entiseen malliin. Kun ei sitten ole keinoja puhua ja käsitellä tunteita, otetaan helposti käyttöön ne toimintamallit, jotka repivät eivätkä rakenna.”
”Ja jos lapsi kulkee vain harrastuksissa illasta toiseen, voi käydä niin, että vanhempi ja lapsi eivät tunne enää toisiaan. On tärkeää, että on aikaa ja tilaa olla, lepäillä, antaa mielen ja kehon rauhoittua ja tasoittua koetusta. Lapsi ei muista ulkoisia puitteita, mutta hän muistaa, ollaanko hänen kanssaan ja saako hän rakkautta. Läsnäolo lapsen elämässä on riittävän hyvää vanhemmuutta.”
Kulje samaan suuntaan
Lapsi myös aistii vanhempiensa parisuhteen tilan, kodin tunneilmaston. Keskinäisessä rakkaudessa elettäessä lapsella on kasvurauha. Vanhempana jaksamista Ylikärpän perheessä ovat auttaneet saunahetket lasten ruvettua nukkumaan.
”Siellä saunan löylyissä saa putsattua pöydän joka ilta. Samaan suuntaan kulkeminen on avioliitossa aivan olennaista erityisesti tiukoissa vaiheissa. On aikoja, jolloin pitää mennä eteenpäin hitaasti, sietää keskeneräisyyttä ja ikäviä asioita, selvitä, mutta aina ne menevät ohi. Silloin on hyvä hetki käsitellä niiden tuomat tukot tunteista pois.”
Henkilökohtainen usko tuo Kaisalle turvaa, toivon näköalaa ja luottamusta elämään. Uskon ja luottamuksen ilmapiirissä on lapsen turvallista kasvaa kohti itsenäistä elämää. Kaisa kokee, että anteeksiantava ja armollinen mieli on suuri voimavara ison perheen keskellä.
Etsi apua ja luota siihen
Kaisaa auttaa myös luovuus.
”Luova mieli ei ole koskaan yksin. Aina tulee jokin idea, jota voi tutkistella”, sanoo maalaamista, lukemista ja musiikkia harrastava perheenäiti.
”Kaikilla vanhemmilla olisi hyvä olla vaihtelua arkeensa, jotakin omaa tilaa. Mielen kireyttä voi ehkäistä hyvällä ruualla, levolla, metsässä kulkemisella yksin ja perheen kanssa, ystävien seuraan hakeutumalla. Ristiriidoista kannattaa puhua ajoissa. Ja jos tarvitsee yhteiskunnan apua, on hyvä etsiä sitä ja luottaa siihen.”
Joinakin aamuina hän laittaa toiseen korvaan kuulokkeen ja alkaa laulaa saksaksi, Bachia harjoitellaan kuoron esiintymistä varten. Niinä hetkinä hän katoaa pieneksi hetkeksi jonnekin, omaan maailmaansa, tullakseen sieltä ruokaa laittamaan takaisin.
Ikkunalla orkidea on täydessä kukassaan juuri nyt.