Kauppias Sirpa Karppi tekee elämänsä tärkeät ratkaisut intuition pohjalta
Karppi kokee, että hänen elämänpolkunsa on kulkenut juuri niin kuin on tarkoitettukin. Vahva tunne on ohjannut häntä päätöksenteossa – ja siihen tunteeseen hän luottaa.
Kuopiolaisella Sirpa Karpilla on takanaan kiireinen ja monella tapaa hyvin erilainen kevät. Korona on myllännyt K-marketin yrittäjänä ja myös Kuopion Yrittäjien puheenjohtajana toimivan Karpin työkuvioita aivan uuteen uskoon.
”Mitä tahansa ympäröivässä maailmassa tapahtuu, se näkyy saman tien kaupassa. Mekin jouduimme pika pikaa laajentamaan verkkokauppatoimintaamme, että pystymme toimittamaan asiakkaille heidän ostoksiaan vaikka kotiovelle saakka. Digiloikassa otettiin kerralla ainakin viiden vuoden harppaus.”
”Myynti on kasvanut jonkin verran – mutta kulut vielä enemmän.”
Kauppiaalle poikkeustilanne on tuonut myös jotain hyvää.
”Ostoksia toimitettaessa on ollut paljon mainioita kohtaamisia ihmisten kanssa. On palkitsevaa, että voimme tässä tilanteessa omalta osaltamme helpottaa asiakkaiden arkea.”
Monien paikallisten yrittäjien puolesta Karppi kuitenkin on syvästi huolissaan.
”Tilanne on useiden yritysten kohdalla lähes hyytävä. Ei ole ihme, jos yrittäjän mielenterveys järkkyy näinä aikoina. Pysähdys tuli täysin puskista ja itse et voi tehdä oikeastaan mitään sen eteen, että pyörät alkaisivat taas pyöriä.”
Tärkeiden asioiden merkitys kirkastuu poikkeusoloissa
Karppi kertoo, että viime kuukaudet ovat saaneet hänet pohtimaan, mitkä elämässä loppujen lopuksi ovat merkityksellisiä asioita.
”Kun ympyrät nyt pakostakin ovat pienentyneet, alkaa se tärkein kirkastua. Olen huomannut, että hyvään arkeen riittävät pienet asiat. Ei ole pakko vimmaisesti kuluttaa, harrastaa, tulla ja mennä.”
”Iloitsen valtavasti esimerkiksi meidän mahtavasta lähiluonnosta, sen tarjoamasta virkistyksestä ja rauhasta.”
Rauhoittumisen puolesta Karppi liputtaa muutenkin kuin vapaa-ajalla. Hän muun muassa aloittaa aina Kuopion Yrittäjien kokoukset hiljentymisellä.
”Ihmiset tulevat kokouksiin keskeltä omia kiireitään, kännykät soivat ja tunnelma on hektinen. Pyydän ensimmäisenä laittamaan kännykät sivuun, sitten istumme pienen hetken hiljaa ja ikään kuin maadoitumme tilanteeseen.”
”Tämä on koettu todella mielekkääksi käytännöksi. Palaverit sujuvat hyvin, kun kaikki osallistujat ovat ensin rauhoittuneet olemaan läsnä.”
Intuitio pyörsi muuttopäätöksen
Karppi kertoo olevansa K-kauppiaana unelma-ammatissaan. Yrittäjyys tulee verenperintönä, sillä isän puolen suvussa on ollut kauppiaita.
”Jotenkin ihmeellisesti työpolkuni on johdattanut minua tätä kohti. Olin Keskon palveluksessa 20 vuotta seitsemässä eri tehtävässä, ja jokainen niistä on omalla tavallaan koulinut minua nykyiseen työhöni.”
Karppi kertoo saaneensa elämänsä risteyskohdissa vahvoja sisäisiä tuntemuksia siitä, kuinka toimia.
”Niihin olen aina luottanut. Ehkä sitä voisi johdatukseksikin kutsua.”
Yksi vahva tunne liittyy Karpin muuttoon Helsinkiin – tai pikemminkin siihen, että hän päätti olla muuttamatta.
”Olin saanut Helsingistä työpaikan kolmeksi kuukaudeksi pankista. Minulla oli jo asunto katsottuna ja Kuopion kotini vuokrattuna eteenpäin. Istuin junassa matkalla tutustumiskäynnille uuteen työhön, kun minulle äkisti tuli voimakas tunne siitä, ettei tämä olekaan hyvä juttu.”
Uskomaton sattuma oli, että junan konduktööri oli juuri se henkilö, jolle Karppi oli vuokrannut Kuopion asuntonsa.
”Kysyin häneltä heti, että joutuuko hän ongelmiin, jos en vuokraisikaan asuntoani. Vastaukseksi sain, ettei mitään hätää, hän pääsisi kyllä muuallekin. Lykkäsipä konduktööri käteeni vielä lipun, jolla sain pullakahvit junan ravintolavaunussa.”
Myös muut muuttoon liittyvä asiat järjestyivät parhain päin ja Karppi jäi Kuopioon.
”Voi olla, että minulla olisi ollut ihan hyvä elämä Helsingissäkin. Ei voi tietää. Mutta Kuopiossa olen kotonani ja täällä kaikki asiat ovat loksahdelleet paikoilleen juuri niin, kuin ehkä on tarkoitettukin.”
Lapsuuden pihapiiri opetti yhteisöllisyyttä
Vaikka Karppi kokee, että hänen elämänpolkunsa on soljunut kuin ylhäältä päin johdatettuna, ei hän suinkaan ole kasvanut pumpulissa.
”Vuosiin on mahtunut kipeitä asioita. Esimerkiksi avioero kolme vuotta sitten oli kova paikka, vaikka se tapahtui yhteisymmärryksessä.”
”Suhtaudun suurella luottamuksella elämään enkä osaa pelätä mitään. Rankkojen kokemusten jälkeen olen nähnyt, että asiat kyllä järjestyvät. Uskon, että joku suurempi voima pitää meistä huolen.”
Karppi on asunut koko elämänsä Kuopiossa. Erityisen suurella lämmöllä hän muistelee lapsuutensa pihapiiriä Puijonlaaksossa.
”Asuimme isossa taloyhtiössä, jossa oli paljon lapsiperheitä. Enimmillään lapsia oli seitsemisenkymmentä, joten seuraa löytyi aina.”
”Olin vanhempieni ainokainen, mutta tuossa porukassa oppi yhteisöllisyyteen. Opin myös oikeudenmukaisuutta ja ymmärtämään erilaisuutta. Koen, että olen aika lailla lapsuuden pihapiirin kasvattama.”
Läpi elämän kantavia oppeja Karppi on toki saanut myös – nyt jo edesmenneiltä – vanhemmiltaan.
”Isä opetti minut tiskaamaan: ensin lasketaan tulikuuma vesi, astiat pestään tarkasti molemmilta puolilta ja lopuksi pyyhitään pöytä niin huolella, kuin siinä ei olisi koskaan kukaan käynytkään. Isä painotti, että mitä tahansa tekeekin, se kannattaa aina tehdä hyvin. Silloin siitä myös seuraa jotain hyvää.”
”Äiti puolestaan oli erittäin positiivinen ihminen. Häneltä olen omaksunut tavan pyrkiä aina näkemään asioiden valoisa puoli. Se on kyllä kummasti helpottanut elämäntaivalta.”