Keskustelukulttuurin kipupisteissä
Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, piispa Jari Jolkkonen ja päätoimittaja Aija Pirinen keskustelivat sananvapauden ja sananvastuun ongelmista Kansallisena veteraanipäivänä Kuopiossa.
Miksi vihapuheesta, ohipuhumisesta, väärinymmärryksen halusta, pahanhaluisuudesta ja suoranaisesta vääristelystä pitää keskustella?
”Totuuden vuoksi”, vastasi presidentti Sauli Niinistö ja täydensi savolaisvitsiä vastuun siirtymisestä kuulijoille, ettei kuulijalle suinkaan samalla siirry valtuutus muunnella sanottua.
”Vääristely on huolestuttavampi ilmiö kuin väärin tulkinta. Siis että ensin siirretään maali ja sitten laukaistaan.”
”Totuuden vuoksi, mutta myös hyvän ja turvallisen yhteiskunnan vuoksi”, jatkoi piispa Jari Jolkkonen.
Tarvitaan suopeuden hermeneutiikkaa
Sananvapaus kuuluu hyvän yhteiskunnan rakenteisiin ja perusarvoihin. Päätoimittaja Aija Pirinen toi esille nykykeskustelun mielipidevetoisuuden, kun someaikaan jokainen voi olla joka alan kokemusasiantuntija. Vihapuhe kääntyy terminä päälaelleen, jos jokainen eri mieltä oleva leimataan heti vihapuhujaksi tai nimivirhe lehdessä on vihapuhetta.
Huolestuttavaa Pirisen mielestä on, että painostus toimittajia kohtaan on lisääntynyt. Jos toimittajat alkavat sen takia sensuroida itseään, sananvapaus kaventuu. Aija Pirinen on Julkisen sanan neuvoston jäsen.
”Meillä ei sananvapaudesta ole puutetta, mutta se ei pysy voimassa ilman sananvastuuta. Siitä on puutetta. Koko sana on ollut pitkään ihan tuntematon suomen kielessä”, totesi piispa.
”Vastuu sanoista on sanojalla, mutta myös kuulijalla. Haluaako ymmärtää kuulemansa hyvän- vai pahantahoisesti.”
Piispan mielestä puutetta on myös suopeuden hermeneutiikasta eli kyvystä tulkita toisten sanomisia niin kuin toinen mahdollisesti tarkoittaa, eikä siis tulkita tahallaan väärin.
”Mielipiteitä on jokaisella, mutta faktoja ei omista kukaan”, siteerasi keskustelun juontaja kirjailija Sirpa Kähkönen päätoimittaja Kaius Niemeä.
Piispa Jolkkosen mielestä on tärkeää erotella faktat ja mielipiteet. Kun kiistattomia faktoja on hänen mielestään lopulta vain matemaattiset ja loogiset päätelmät, tulkinnan osuus jää aina suureksi. Siksi on siedettävä tulkintoja. Niiden sietokykyä siis tarvitaan.
Somessa helppo huudella nimettömänä
Keskustelukulttuuria hallitsee nykyään tietty reaktiivisuus, jossa huudetaan enemmän kuin kuunnellaan.
Piispa Jolkkonen piti somen ongelmana juuri sitä, että sanotaan enemmän kuin ajatellaan vain siksi, että toista ei näe ja itse voi pysyä nimettömänä. Samassa tilassa keskustelevien on pakko asettua toisen asemaan ja silloin on helpompi olla eri mieltä.
”Myötätunto on kaikkein tärkeimpiä moraaliresursseja ihmisten välillä”, muistutti piispa ja ihmetteli, onko todella pakko sallia nimettömät tilit.
Myötätunto liittyy sananvapauteen. Presidentti piti ongelmana, jos sen jolla on asiaa, pitää miettiä, uskaltaako kertoa. Sananvapaus rajoittuu ja pahinta on, ettei yleistä painostusta vastaan voi puolustautua. Silloin muiden tuki on tärkeää. Kohumyrskyn noustessa vaatii suurta rohkeutta ryhtyä puolustamaan koko kansan sylkikupiksi joutunutta, jottei sama myrsky nielaise itseäänkin.
”Vaarana on, että mediasta tulee rinnakkaistuomioistuin, jossa media toimii tutkijana, syyttäjänä, tuomarina ja tuomion toimeenpanijana.”
Nimettöminä pysyviä asiantuntijoita suosii nykyisin tavallinenkin media ja sitä presidentti piti arveluttavana ilmiönä. Tällaisilla asiantuntijoilla – sikäli kuin heitä on oikeasti olemassa – on presidentin mielestä yleensä joku motiivi, useimmiten ikävä motiivi.
Presidentti ja piispa Jolkkonen olivat samoilla linjoilla siitä, että someen pitäisi saada julkaisijan vastuu.
Aija Pirisen mielestä nimimerkkien käytön kieltäminen ei ratkaise itse ongelmaa.
”Somessahan on hassuinta se, että ihmiset kirjoittavat törkeyksiä omilla nimillään. Sen sijaan on loistava ajatus, että somealustoilla olisi sama julkaisijan vastuu kuin tavallisella medialla.”
Piispa Jari Jolkkonen kokosi lopuksi hyvän keskustelun langanpäät lukemalla pastori Raili Pursiaisen savontamasta Savolaesten katkismuksesta kahdeksannen käskyn, joka kuuluu ”Elä vöhni toesista”.
”Tolkun puhetta, sikäli kun siitä mitään ymmärsin,” kuittasi presidentti.