Kiekkotaituri ja ylpeä kummi
KalPan kapteeni Tommi Jokinen suhtautuu tyynesti tulevaan – kaikki otetaan vastaan, mitä tulee. Tämä pätee niin jääkiekkoon kuin elämään yleensäkin.
Tammikuun alussa koettiin Niiralan Montussa aivan omanlaistaan kiekkohuumaa, kun hallilla järjestettiin KalPan Kummipeli. Kyseessä oli Kuopion ev.lut. seurakuntien, KalPan ja KuPSin yhteinen tapahtuma, joka on osa kirkon laajempaa Kumminkaa.fi-brändiä. Sen tarkoituksena on vahvistaa kummin ja kummilapsen välistä suhdetta.
”Kummipelit on hieno idea. Varmasti moni muksu pääsee silloin katsomaan elämänsä ensimmäistä ottelua”, KalPan liigajoukkueen kapteeni Tommi Jokinen tuumaa.
”Oma kummityttöni oli myös seuraamassa peliä. Yritin jossain välissä vilkutella hänelle katsomoon, että josko sattuisi huomaamaan kummisedän.”
Kyseinen peli oli mannaa paikalliselle yleisölle, sillä KalPa voitti vastassa olleen SaiPan 3–2.
Kummius on kunniatehtävä
Tommi Jokisella on kaksi alle 3-vuotiasta kummilasta.
”He ovat vielä niin pieniä, että yhteinen tekeminen on tässä vaiheessa lähinnä leikkimistä.”
”Vaimollani puolestaan on useampia kummilapsia, jotka ovat jo vähän vanhempia. Pidän heitäkin kuin ominani.”
Pelikaudella Jokisen elämä on hektisempää eikä kummilapsia ehdi silloin tavata kovinkaan usein.
”Onneksi he asuvat Kuopiossa ja voin antaa heille enemmän aikaa sitten, kun liigakausi on ohi.”
”En ota paineita siitä, että kummina pitäisi koko ajan keksiä jotain mahtavaa tekemistä lapsille. Pääasia, että on läsnä ja oma itsensä.”
Jokinen kokee kummiuden kunniatehtävänä.
”Se on luottamuslause vanhempien taholta, jos pyydetään kummiksi. Tuntuu, että samalla myös minun ja kummilapsen vanhempien välinen suhde vahvistuu.”
En viitsi valittaa pikkuasioista.
Tommi Jokinen
Arvostelun kohteena
Siilinjärvellä kasvanut Jokinen päätyi jääkiekkouralle vähän puolivahingossa.
”Täysi-ikäiseksi saakka jääkiekko oli minulle hauska harrastus koulunkäynnin ohella. En koskaan varsinaisesti haaveillut, että kiekkoilusta tulisi ammatti. Johtui varmaan siitä, etten kuulunut niihin kaikkein lahjakkaimpiin pelaajiin.”
”Ensimmäisen sopimukseni KalPan kanssa solmin 18-vuotiaana. Joukkue ei tuolloin oikein menestynyt ja nuoria pelaajia haluttiin nostaa mukaan.”
Samalla tiellä mies on edelleen. SM-liigauraa on takana kolmetoista vuotta. Jokunen kausi vierähti takavuosina Lappeenrannassa SaiPan riveissä, muutoin Jokinen on viihtynyt kasvattajaseuransa KalPan pelipaidassa.
”Nyt pitänee jo myöntää, että ammattihan tästä tuli. Ja voin vilpittömästi sanoa, että olen unelma-ammatissani.”
Ihan pelkkää unelmaa huippu-urheilun maailma ei kuitenkaan ole. Epäonnistumisen hetkellä yleisön ryöpytys voi olla armotonta.
”Pitää tiedostaa, että tässä joutuu myös arvostelun kohteeksi. Varsinkin sosiaalisessa mediassa on helppo nimettömänä tykittää syytöksiä. Harvemmin kukaan on tullut päin naamaa haukkumaan.”
”Eihän se tietenkään mukavalta tunnu, mutta iän myötä on oppinut ottamaan kritiikin tyynemmin. Enää arvostelu ei mene ihon alle”, Jokinen pohtii.
Perusarki riittää
Jokinen ei oikein innostu nykypäivän individualismia korostavasta elämäntavasta, jossa oma etu menee kaiken muun edelle.
”Itse arvostan ystävällisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Haluan omalla käytökselläni luoda muille hyvää fiilistä ja vahvistaa yhteishenkeä.”
Jokinen on ehkä vikkelä jäällä, mutta kaukalon ulkopuolella hän vaikuttaa elävän hyvinkin jalat maassa.
”Tykkään ihan perusarjesta, siinä piilee paljon hyviä asioita. En tarvitse mitään superelämyksiä ollakseni onnellinen.”
”Välillä sitä tulee haaveiltua pelaamisesta jossain ulkomaisessa sarjassa, mutta jos se ei koskaan toteudu, niin ei maailmani siihen kaadu. Minulla on kaikki hyvin täälläkin.”
Tähän asti Jokisen elämä on kulkenut ilman suurempia töyssyjä.
”En viitsi valittaa pikkuasioista, kun maailma on kuitenkin täynnä karuja ihmiskohtaloita. En myöskään halua elää niin, että pelkään koko ajan pahinta.”
”Elämään kuuluu kaikenlaisia käänteitä. Pitää vain ottaa vastaan se, mitä tulee. Yritän luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä.”
Kaukalon opit kantavat
Tänään olet ihailtu urheilusankari, huomenna jalustalta pudotettu entinen suuruus. Huippu-urheilun jälkeinen elämä voi olla katkeraa kalkkia, jos siihen ei ole valmistautunut. Jokinen on päättänyt olla astumatta tähän ansaan ja siksipä hän aloitti vuonna 2015 tradenomiopinnot, joita voi suorittaa sujuvasti kiekkoilun ohella.
”Urheilu ei ole koko elämä eikä kiekkoilijan ura kestä ikuisesti. Pidän todella tärkeänä sitä, että on joku suunnitelma, minkä varaan rakentaa elämäänsä urheilu-uran päätyttyä.”
Myös jääkiekko on Jokisen mukaan kartuttanut sellaista henkistä pääomaa, joka varmasti kantaa myöhempinäkin vuosina.
”Ainakin pelaaminen on opettanut paineensietokykyä ja järjestelmällisyyttä. Joukkuepelissä oppii pakostakin myös puhaltamaan yhteen hiileen ja ymmärtämään erilaisia persoonia.”
Lue lisää kummiudesta ja Kummipeleistä: kumminkaa.fi