Seurakuntasalissa lapset kokoontuneena nuotioesityksen ääreen seuraamaan albaan pukeutunutta aikuista.
Miten tehtäisiin kirkoista eläviä keskuksia? Kuva: Tuija Hyttinen

Kiinteistöratkaisut haastavat muutokseen ja uudistumiseen

Kuopion seurakuntien luottamushenkilöt ovat isojen päätösten äärellä, kun he lähiaikoina päättävät yhtymän kiinteistöjen 10 vuoden linjauksista eli kiinteistöstrategiasta.

Kesäkuussa Kuopion seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto lähetti strategialuonnoksen seurakuntaneuvostoihin kommentoitavaksi ja palaa sen käsittelyyn elokuussa. Strategian vahvistaa yhteinen kirkkovaltuusto lokakuussa.

Kiinteistöstrategia on vuoteen 2032 ulottuva suunnitelma kiinteistöratkaisuista: arvoista, suurista linjoista ja tavoitteista. Sen henki on tehdä valintoja, mutta ei rahan vaan toiminnan ohjaamana. Ratkaisuilla tavoitellaan tilojen monikäyttöisyyttä ja siten käytön kasvua.

”Kun vastakkain ovat toiminta ja seinät, mieluummin luovumme turhista tiloista. Ne tilat pidetään, joilla on riittävä käyttöaste”, sanoo luottamushenkilö Taisto Toppinen, joka on ollut työstämässä strategiaa.

On tehtävä yhteistyötä ja mietittävä vaihtoehdot tarkasti

Kiinteistöstrategia kantaa nimeä Yhdessä rakennettu, kaikkia kutsuva kirkko. Kun suunnitelmaa eletään todeksi, joka ikinen ratkaisu punnitaan monelta kantilta ja tilan käyttäjien tarpeita ja toiveita kuunnellaan laajasti.

”Tilat ovat tärkeitä toiminnan mahdollistajia”, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Matti Pentikäinen sanoo.

”Seurakuntalaiset omistavat tilat. Heidän pitäisi saada käyttää niitä mahdollisimman paljon”, muistuttaa Puijon vt. kirkkoherra Elina Knuuttila.

Tätä nykyä seurakuntayhtymä omistaa Kuopiossa, Kaavilla ja Tuusniemellä yhteensä 16 kirkkoa, 19 seurakuntataloa ja 3 käytössä olevaa leirikeskusta, 6 siunauskappelia ja 19 hautausmaarakennusta sekä liike- ja asuinhuoneistoja – kaikkiaan 104 rakennusta. Näillä näkymin yhtymällä ei ole varaa omistaa ja korjata niitä kaikkia – varsinkin kun kirkollisveronmaksajien määrä vähenee. Tilojen hoitokulut ja käyttäjämäärä eivät kohtaa.

”Isoja kunnostuksia ja monien miljoonien peruskorjauksia olisi luvassa useita, jolloin korjausvelka kasvaa ennusteen mukaan yli 40 miljoonaan”, kiinteistöpäällikön sijainen Sami Purovesi kertoo.

Kymmenen vuoden aikana yhtymällä on varaa käyttää korjauksiin noin 20 miljoonaa euroa.

Talot on ryhmitelty kolmeen salkkuun

Kiinteistöstrategiaa valmistellut 10 henkilön työryhmä on käynyt läpi yhtymän kiinteistöt ja tilat ja luokitellut ne kolmeen salkkuun: säilytettäviin, kehitettäviin ja luovuttaviin.

”Nyt on rohkeasti lajiteltu kiinteistöt eri ryhmiin. Säätöä ja keskustelua tulee varmasti”, Toppinen sanoo.

”Sataprosenttista tyytyväisyyttä ei varmasti tule. Suurena kysymysmerkkinä on myös rakennuskustannusten kasvu”, Pentikäinen kommentoi.

Strategian mukaan tilojen vähentämistä pitää aina tarkastella useasta näkökulmasta eikä korjausvelka yksinään ratkaise. Tilojen vähentäminen taas ei tarkoita toiminnan supistamista, vaan toimintaa tiloissa pitää pystyä lisäämään. Nyt seurakuntatilojen käyttöaste on keskimäärin 16 prosenttia. Kymmenessä vuodessa tavoitellaan käyttöasteen kasvua 25 prosenttiin.

Voidaan siirtyä seurakuntatalosta kirkkoon saman lämmitettävän katon alle.

”Se on tiukka tavoite. Kirkkojen pitäisi olla auki, niissä pitäisi olla erilaisia tapahtumia eri-ikäisille. Monet rakennuksemme ovat usein tyhjinä, ja silloin niitä pitäisi pystyä vuokraamaan ulos. Esimerkiksi kerhotilat ovat kesäisin pitkään käyttämättä ja joissain kirkoissa on vain muutama tilaisuus viikossa. Kulut juoksevat läpi vuoden, ja talvella lämmitys maksaa paljon”, Purovesi kertoo.

”Jos luovutaan seurakuntatalosta tai vuokratilasta, voidaan siirtyä kirkkoon saman lämmitettävän katon alle. Kirkkojen monitoimisuutta kehitetään tyylikkäästi ja tilojen käyttöä järkeistetään”, Matti Pentikäinen sanoo.

Omiin tiloihin halutaan monikäyttöisyyttä ja yhteiskäyttöä eri toimijoiden kanssa. Myös vuokratilat ovat joissain tapauksissa järkevä ratkaisu.

Jotakin kehitetään, jostakin luovutaan

Kehitettävien salkussa ovat muun muassa Alavan, Kallaveden, Maaningan ja Vehmersalmen kirkot sekä Rytkyn leirikeskus.

”Esimerkiksi Kallaveden kirkkoa kehittämällä halutaan kirkolle jatkoaikaa ilman kallista peruskorjausta. Syvänniemen kirkko säästetään tuholta kattoremontilla”, Pentikäinen kuvailee.

Pentikäinen muistuttaa, että huomioon pitää ottaa uudetkin alueet, kuten Savilahti ja Hiltulanlahti.

Jokainen kivi käännetään.

Luopumispuntarissa ovat mm. Neulamäen, Maaningan ja Vehmersalmen seurakuntatalot, Vanha pappila ja Hirvijärven leirikeskus. Tavoitteena on vähentää tiloja 30 prosentilla.

Luopumisen harkinta ei kuitenkaan tarkoita, että kohteesta todella luovutaan, vaan jokainen kivi käännetään. Vaihtoehdot punnitaan myös esimerkiksi Hirvijärvellä, jossa järjestetään vuosittain yhdeksän rippileiriä ja viikonloppuleirejä lähes viikoittain läpi vuoden.

”Leirit ovat lasten ja nuorten kannalta hyvin tärkeitä. Haluamme, että toiminta jatkuu uudessakin tilanteessa”, Pentikäinen sanoo.

Nyt on mahdollisuus uudistua

Kiinteistölinjaukset voivat ohjata myönteiseen muutokseen.

”Kun joudumme vähentämään ja muokkaamaan tiloja, saamme samalla miettiä, mitä rakennuksiltamme haluamme. Miten tehtäisiin etenkin kirkoista eläviä keskuksia? Ei vain sellaisia, joita on kiva käydä ihmettelemässä silloin tällöin”, Elina Knuuttila pohtii.

Monikäyttöisessä tilassa arki, juhla ja yhteistyö lyövät kättä: tilaan istuvat niin juhlat kuin päiväkerho ja nuortenilta.

”Monikäyttöisyys lisää käyttäjäkuntaa ja siksi kiinteistöjen kehittäminen kannattaa. Tällaista on jo vireillä muutamassa kirkossa. Myös kirkkohallitus kannustaa monikäyttöisyyteen”, Sami Purovesi sanoo.

Miten tehtäisiin etenkin kirkoista eläviä keskuksia?

Toisaalta seurakuntien toiminta on kehittymässä suuntaan, jossa omien kokoontumistilojen tarve vähenee, koska kohtaamiset ohjautuvat yhä enemmän sinne, missä ihmiset muutenkin ovat.

”On tervettä, ettei Mooses odota vuoren tulevan luokseen. Meidän on vähemmillä kiinteistöillä pystyttävä menemään sinne, missä ihmiset elävät. Pitää olla kykyä ajatella uusiksi”, Pentikäinen sanoo.

Yhtymän maantieteellisesti laaja alue tuo kiinteistöratkaisuihin omat haasteensa. Taisto Toppinen muistuttaa, että tietynlainen verkosto pitää olla mutta pitää myös sietää etäisyyksiä.

”Seurakunnassa kiinteistöistä luopuminen on yllättävän vaikeaa, kuten koulujenkin lakkautukset. Nämä eivät ole helppoja päätöksiä.”