Kirjailija ja opettaja Tatu-Pekka Kekäläinen haluaa yhä uudelleen haltioitua ihmisyydestä ja elämästä
Koronakevät on avannut Tatu-Pekka Kekäläiselle uusia näkökulmia ihmisyyteen. Niitä hän uskoo käsittelevänsä myös tulevissa kirjoissaan.
Peruskoulun opettaja, kirjailija ja kolmen lapsen isä Tatu-Pekka Kekäläinen (kirjailijanimeltään Tatu Kokko) tutkailee mietteliäänä mennyttä kevättä ja sen hyvin poikkeuksellisia olosuhteita.
”Kirjailijan näkökulmasta tämä on ollut äärimmäisen kiinnostavaa aikaa. Elämästä ja ihmisyydestä on noussut esiin uudenlaisia puolia. On ollut hienoa nähdä, kuinka ihmisten välinen solidaarisuus on lisääntynyt ja vahvistunut. Varmasti tämä siivilöityy jollain tavalla myös tuleviin kirjoihini, joiden aihioita olen tässä kypsytellyt.”
Kekäläinen ehti palata toukokuun alusta apurahavapaalta takaisin opettajan töihinsä – etänä tietenkin.
”Kyllä etätyö muutti äkisti opettajuuden luonnetta. Normaalistihan me olemme läsnä, lähellä ja helposti saavutettavissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että olosuhteisiin nähden niin opettajat, oppilaat kuin vanhemmatkin selvisivät uskomattoman hyvin etäkoulusta.”
Työpestistä Keniassa kehkeytyi jännitysnäytelmä
Kekäläisen juuret ovat syvällä Kaavin mullassa. Elämä on kuitenkin kierrättänyt miestä ulkomaita myöten ennen paluuta nykyiseen kotikaupunkiin Kuopioon.
Kekäläisen puoliso on myös opettaja ja valmistumisen jälkeen pariskunta toteutti yhteisen haaveensa työskennellä ulkomailla.
”Päädyimme Sleyn kautta vuodeksi Keniaan, jossa opetimme suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsia vuoden ajan.”
Löysimme itsemme kenialaisesta sellistä.
Pestistä kehkeytyikin varsinainen jännitysnäytelmä, kun kesken kaiken ilmeni, etteivät pariskunnan työluvat olleetkaan kunnossa. Asia tuli täytenä yllätyksenä Kekäläisille.
”No, sieltä sitten löysimme itsemme paikallisesta sellistä ja oikeudenkäynnistä – kuin suuremman luokan rikolliset ikään”, Kekäläinen muistelee nyt jo asialle hymähdellen.
Tilanne ratkesi lopulta ilman suurempaa dramatiikkaa ja nuoret opettajat saivat jatkaa työtään.
”Meillä olisi ollut mahdollisuus vielä jatkaa työskentelyä Keniassa, mutta työluvat tulivat vasta, kun olimme saaneet jo työpaikat Suomessa.”
”Toisaalta kaikella on tarkoituksensa. Jos olisimme jääneet Keniaan pidemmäksi aikaa, meillä ei olisi juuri näitä lapsia, jotka meille sittemmin annettiin. Enkä ehkä olisi julkaissut koskaan yhtään kirjaa.”
Viikkorahoja hankittiin vuohia lypsämällä
Kekäläinen kertoo olleensa lapsena varsinainen kirjojen ahmija. Ei siis ihme, että haave oman kirjan kirjoittamisesta virisi jo alakouluiässä.
”Paljastin haaveeni yhdelle kaverilleni. Kun ajatuksen sanoi ääneen, siitä tuli haaste, johon olisi vastattava.”
Ja kyllä Kekäläinen sittemmin on haasteeseensa vastannut: takataskussa on tähän mennessä muun muassa Savonia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkuudet vuosilta 2016 ja 2019.
”En silti koskaan ajatellut heittäytyä pelkästään kirjoittamaan, vaan halusin lähteä opiskelemaan kasvatustieteitä ja valmistua opettajaksi.”
Opettaja-isän ja sairaanhoitaja-äidin poika muistelee lapsuuttaan Kaavilla turvallisena ja huolettomana aikana, joka toisaalta opetti myös vastuuntuntoa.
”Asuimme maalaisidyllissä, jossa vanhempani tykkäsivät pitää eläimiä. Meillä oli vaihtelevasti niin kanoja, lampaita, vuohia kuin hevosiakin.”
”Oli kasvattavaa olla eläinten kanssa ja huolehtia niistä. Kun kaverit kesälomalla kokoontuivat kylällä, minä hankin viikkorahoja vuohia lypsämällä.”
Lapsuudenkoti on antanut evääksi myös tärkeän kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta.
”Minua on rakastettu juuri sellaisena kuin olen ollut, ja se on ollut kantava voima. Vanhempani eivät koskaan asettaneet minulle vaatimuksia, vaan sain tehdä itse omat ratkaisuni.”
”Samaa hyväksyntää olen halunnut välittää omille lapsilleni. Aina iltarukouksen jälkeen olen muistanut sanoa rakastavani heitä. Joidenkin mielestä sellainen tapa on saattanut vaikuttaa oudolta. Mutta asiahan on totta, joten miksi sitä ei voisi sanoa ääneen.”
Virtuaalivisiitti amerikkalaisiin kirkonmenoihin oli hieno kokemus
Biologisen lapsuudenperheen lisäksi Kekäläinen kokee, että hänellä on toinenkin kasvattajaperhe.
”Olin nuoruudessa vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja pidän edelleen aktiivisesti yhteyttä sikäläisen perheeni kanssa. Nyt korona-aikana yhteydet ovat olleet entistäkin tiiviimmät.”
Taannoin Kekäläinen oli muun muassa osallistunut amerikkalaisten vanhempiensa kutsumana sikäläisiin kirkonmenoihin virtuaalisesti.
”Se oli hieno kokemus. Amerikkalaisissa jumalanpalveluksissa musiikilla on suuri rooli, joten verkon välitykselläkin pääsi hyvin mukaan kirkonmenojen tunnelmaan.”
Jumala ei mielestäni ole nurkkakuntainen.
Kekäläinen mieltää oman jumalasuhteensa tosi laajasti ja kaikkea syleilevästi. Jumala on kaikkialla ja kaikessa.
”Jumala ei mielestäni ole nurkkakuntainen, mutta ihmiset ehkä herkästi tekevät hänestä sellaisen. Uskontoa on helppo käyttää hyväksi ja tulkita kirjoituksia tavoilla, jotka loukkaavat tiettyjä ihmisryhmiä.”
”Kun haluaa nähdä kauneuden ympäristössään ja ihmisyydessä, kun jaksaa ihmetellä elämää, silloin on Jumalan äärellä. Itse haluan jatkaa ihmettelyä ja haltioitumista myös tästä eteenpäin.”