Kirkko on kuin suuri siunausten signaalikeskus
Sen tehtävä on välittää uskon, toivon ja rakkauden signaaleja sinne, minne ne eivät tällä hetkellä välity.
Teologian tohtori ja sosiaalietiikan asiantuntija Liisa Björklund pitää luterilaista kirkkoa menestystarinana. Eri herätysliikkeet ja ryhmittymät ovat enimmäkseen pysyneet kirkon sisällä ja kyenneet käymään keskustelua.
”Meidän ei kannata jumittua mielessämme vain jäsenmäärän laskuun, keskenkeräiseen avioliittokysymykseen tai kirkon sisäiseen kuplautumiseen ja opillisiin riitoihin, jotka kuormittavat, turhauttavat ja surettavat monia.”
Valtavalla joukolla kristittyjä on halu tehdä hyvää ja moraalinen motivaatio rakastaa lähimmäistä, sosiaalieetikko muistuttaa.
”Kristinusko on vaikuttanut merkittävästi siihen, miten ihmiset kohtelevat Suomessa toisiaan.”
Kirkko edustaa turvaa epävarmana aikana
Kirkkohallituksen sosiaalietiikan asiantuntija Björklund luotsasi taannoin työryhmää, joka laati kirkon tuoreimman tulevaisuusselonteon Siunauksen signaalit. Se löytyy netistä.
”Signaalihuoneissa” 140 suomalaista keskusteli arjen, elämän ja kuoleman perimmäisistä kysymyksistä. Osallistujat miettivät, mikä kristinuskossa tekee elämästä parempaa.
Nykyinen luontosuhteemme nähdään kestämättömänä.
”Tavoitteena oli kuunnella ihmisiä tarkasti, ja käynnistää heidän ajatustensa kautta keskustelu kirkon tulevaisuudesta.”
Eri puolilla Suomea Kuopiosta Helsinkiin nousi esille samoja teemoja, esimerkiksi luonnon korostaminen hengellisessä elämässä ja huoli ilmastonmuutoksesta. Nykyinen luontosuhteemme nähdään kestämättömänä.
Kansalaiset pelkäävät yksinjäämistä, kipeitä ihmissuhteita, sairauksia, kuolemaa, sotaa ja luonnon tuhoutumista. Arjen kristillisyydestä toivotaan vastavoimaa materialismille ja suorituskeskeisyydelle.
”Kirkko edustaa ihmisten mielissä turvaa, toivoa ja lohtua, pysyvyyttä ja vakautta tänä epävarmuuksien aikana.”
Elämän ajoittainen järjettömyys, epäoikeudenmukaisuus, irrallisuus, tyhjyys, häpeä ja syyllisyys, viha ja ahdistus eivät ole kirkolle vieraita.
”Kristinuskon sanoma tarjoaa elämään syväulottuvuuden, joka maadoittaa, rauhoittaa ja kannattelee ihmisiä.”
Mitä haluat minun tekevän sinulle?
Jeesusta ei tunnettu ”korvasyyhyyn” saarnaajana, vaikka hän kysyikin ihmisiltä, mitä nämä haluavat. Siunauksen signaalien keräämisessä sovellettiin samaa asennetta: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
”Jeesus ymmärsi viestinnässään ja vuoropuhelussaan ihmisten kokemusmaailmaa ja arjen kontekstia. Mekin halusimme kysyä, miten voisimme kirkkona parhaiten palvella ihmisiä tässä ajassa.”
Myös kirkosta vieraantuneet ja etäällä olevat ihmiset lähtivät keskusteluun ja vastasivat yllättävän mielellään, kun heille esitettiin elämän suuria kysymyksiä.
Kirkon työntekijät yllättyivät.
”Voisimmeko jatkossakin tehdä enemmän työtä tavoittaaksemme niitä ihmisiä, joilla on nyt pitkä matka kirkkoon? Voisimmeko lähestyä heitä rohkeammin ja kutsua keskustelemaan?”
Elämän perimmäiset pohdinnat askarruttavat lähes kaikkia.
”Kirkon työntekijät yllättyivät: näinkö helppoa olikin päästä keskustelemaan armosta, kuolemasta, kaipuusta ja siitä, minkä varaan tulevaisuususko voisi rakentua.”
Kirkon konetta ei tarvitse trimmata kvartaaliharppauksiin
Liisa Björklund uskoo, että paljon erilaista hyvää monilla työsaroilla tekevän kirkon toiminta voisi olla vielä tavoitteellisempaa ja kunnianhimoisempaa.
Toisaalta kirkon ei pitäisi menettää sitä pitkää aikaperspektiiviä, jonka oma historia, usko ja teologia mahdollistavat. Kaikkea hyväksi havaittua ei tarvitse virittää vimmatusti tai tehostaa.
”Kirkon konetta ei tarvitse trimmata kvartaaliharppauksiin. On ymmärrettävä, mitä kirkko tavoittelee pidemmällä aikavälillä.”
Kaikkea hyväksi havaittua ei tarvitse tehostaa.
Ikiaikaisen instituution sanomassa ja perinnössä on valtavasti arvokasta vaalittavaa — sekä sydämellään työtä tekeviä ammattilaisia, seurakuntalaisia ja luottamushenkilöitä, jotka varmistavat näin tapahtuvan.
Kristinusko on ollut ja on vastedeskin suomalaisille suuri siunaus.
”Kirkko on siunausten signaalikeskus, jonka kautta Jumalan moninaisia siunauksia välitetään eteenpäin ihmisille.”
Katse kannattaa kiinnittää uhkien sijasta mahdollisuuksiin
Tieteen kehityksen myötä monia aiempia käsityksiä uskonnosta, moraalista, seksuaalisuudesta ja vaikkapa eläinten tietoisuudesta päivitetään.
”Se, mikä oli eilen hyväksyttävää, on tänään jotakuta kohtaan loukkaavaa ja toisin päin.”
Liisa Björklund on törmännyt toisinaan ajatukseen, että kirkon peli on menetetty ja tulevaisuus on kiihtyvää jäsenkatoa.
”Ehkä välillä on jääty lamaantumisen tilaan. Nyt on aika korjata suuntaa.”
Nyt on aika korjata suuntaa.
Pelkkien uhkien sijasta katse kannattaa kiinnittää miljoonia suomalaisia sisäänsä sulkevan ja muihinkin avoimesti ja lämpimästi suhtautuvan kirkon mahdollisuuksiin palvella kansaa.
”Rakkauden ja armon sanomalle on aina tarvetta. Myös diakonian ja auttamistyön arvo korostuvat, kun ihmisiltä kysytään, mitä kirkko heille antaa.”
Kirkon radikaali voima on sen halussa hakeutua hädän ääripäähän
Kirkon työlle on Liisa Björklundin mukaan tarvetta enemmän kuin aikoihin.
”Tämä positiivinen ja rohkaiseva viesti on nyt hyvä kuulla.”
Monet suomalaiset arvostavat kirkkoa ja näkevät sillä tärkeitä tehtäviä tulevaisuudessakin.
”Ihmisillä on tarve löytää elämälleen tarkoitus ja merkitys. Meillä on nyt kirkossa käsillä hetki viedä eteenpäin hyvää sanomaa ja tehdä niitä rakkauden tekoja, joita sen pohjalta nousee.”
Kirkko ei auta voittojen toivossa.
Jos kaikki muu ihmisen ympärillä murtuu, kirkon toivotaan olevan se, joka ei hylkää heikoimpiakaan. Se kohtaa kulloisenkin inhimillisen hädän.
”Kirkko ei auta voittojen toivossa vaan kristinuskon sanoman velvoittamana. Halu hakeutua hädän ääripäähän ja pysyä siellä ihmisten rinnalla on kirkon radikaali voima.”