Kirkkojen kautta apua humanitaariseen ja hengelliseen hätään
Ukrainan sota on valtaisa ponnistus myös avustusjärjestöille. Sotatantereeksi muuttuneessa maassa ja sen lähialueilla erilaisen avun tarve on huutava.
Luterilaiseen maailmanliittoon (LML) kuuluu yhteensä 148 jäsenkirkkoa ympäri maailmaa. Liiton mittavaa humanitaarista avustustyötä toteuttaa sen maailmanpalveluosasto, jonka johdossa on suomalainen Maria Immonen.
Myös Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkönä toiminut Immonen on kokenut uransa aikana monenlaisia suuriakin kriisejä.
Hänen mukaansa Ukrainan sota poikkeaa kuitenkin yhdessä suhteessa kaikista muista.
”Tämä on maailmanpoliittisesti järisyttävä sekä myös suuri riski, koska hyökkääjä on Venäjä. Sota skaalautuu tämän takia moneen muuhunkin maahan.”
Laaja avustusoperaatio alkamassa Ukrainassa
LML:n maailmanpalveluosasto toimii luonnollisesti myös Ukrainan hyväksi. Se on valmistelemassa laajaa avustusoperaatiota Ukrainassa ja sen naapurimaissa.
”Kaikki tuon alueen luterilaiset kirkot ovat pyytäneet tukeamme. Me pystymme resursseillamme tukemaan heidän auttamistyötään. Paikalliset luterilaiset kirkot ovat aika pieniä, mutta ne kaikki ovat diakonisesti aktiivisia, ja niillä on omat vapaaehtoisverkostonsa.”
Immonen huomauttaa, että mittavan humanitaarisen avun ohella kirkkojen pitää pystyä hoitamaan kriisin keskellä myös perustehtäväänsä.
”Ihmisten hengellinen hätä ja eksistentiaalinen kriisi ovat suuria. Emme me täältä LML:n päätoimistolta voi auttaa siinä, vaan paikallisten kirkkojen rooli on keskeinen.”
Kirkkojen pitää pystyä hoitamaan kriisin keskellä myös perustehtäväänsä.
LML:n historiassa Ukrainan ja sen lähimaiden yhtäaikainen auttamisoperaatio on aika poikkeuksellinen.
”Afrikassa on pari kertaa toteutettu vastaavia, mutta siellä meillä on ollut humanitaarisen avun toimittamisesta pitkä kokemus. Ukrainan alueella sellaista ei ole, vaan järjestelmä pitää nyt luoda. Onneksi paikalliset luterilaiset kirkot ovat siinä ankkureina.”
Kriisi kestää vielä pitkään – kävipä sotilaallisesti miten tahansa
Humanitaariset haasteet Ukrainan hädän lievittämiseksi ovat suuret, mutta Maria Immonen ei silti vaivu epätoivoon. Hän viittaa aikaisempiin onnistumisiin.
”Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli liikkeellä noin 45 miljoonaa evakkoa ja pakolaista. Siitäkin selvittiin. Nykyajan yhteiskunnatkin ovat kehittyneempiä kuin tuolloin.”
Eivät sieltä paenneet ihmiset aivan heti halua palata tuhottuun maahan.
Immonen painottaa, että ihmisten tulisi henkisesti jo nyt valmistautua yhteen asiaan. Vaikka Ukrainassa kävisi sotilaallisesti miten tahansa, kriisi on keskuudessamme vielä pitkään.
”Eivät sieltä paenneet miljoonat ihmiset aivan heti halua palata tuhottuun maahan.”
Maailmanlaajuinen perspektiivikin on aina hyvä huomioida. Kaikesta kauheudestaan huolimatta Ukrainan sota ei suinkaan ole maailman ainoa käynnissä oleva kriisi.
”On olemassa valtava vaara siitä, että ne muut kriisit eskaloituvat, kun maailman ja median huomio on itäisessä Euroopassa. Näkyy jo merkkejä siitä, että diktaattorit käyttävät nyt tilannetta hyväkseen.”
u003ch2u003eAvustamisen tapa kannattaa miettiä huolellau003c/h2u003ern rnrnIhmiset kautta maailman ovat avanneet sydämensä ukrainalaisille. Maan rajoille virtaa monenlaista apua valtioilta, järjestöiltä ja myös yksityisiltä tahoilta.rnrn rnrnMaria Immonen kehottaa laittamaan avustusinnossa hieman jäitä hattuun, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.rnrn rnrn”Ukrainan pakolaisille ei pitäisi kerätä omia tavaroita. Eikä myöskään sellaisia ostettuja tavaroita, joita ei ole lajiteltu, eikä tiedetä kuka niitä paikan päällä jakaa.”rnrn rnrnPaljon parempi idea on järjestää esimerkiksi myyjäiset, joiden tuotto kanavoidaan Ukrainaan.rnrn rnrn”Tässä voi käyttää välikätenä kirkollisia tai ei-kirkollisia ammattimaisia toimijoita, joita on vaikka kuinka paljon.”rnrn rnrnJo hieman folkloreksi ovat muodostuneet median tarinat, jossa joku on lähtenyt viemään Ukrainan rajalle tavaraa ja ottanut sitten paluumatkalle mukaan pakolaisia.rnrn rnrnTässäkin piilee riskejä.rnrn rnrn”Itäinen Eurooppa on jo valmiiksi yksi kansainvälisen ihmiskaupan keskuksia. Ukrainan rajaseudulta on tämänkin sodan aikana ihmisiä hävinnyt. Kaikki tarjotut kyydit eivät ole siis hyviä”, Immonen sanoo.rnrn
Ystävällisyys lievittää pakolaisten kulttuurishokkia
Suomeenkin on jo saapunut Ukrainan pakolaisia, ja lisää tulee. Immonen kannustaa vapaaehtoisia heidän ystävikseen.
Materiaalisen avun lisäksi myös henkinen tuki on tarpeen. Muutama perusasia kannattaa kuitenkin painaa mieleen.
Ystävällinen vastaanotto on näille ihmisille todella terapeuttista.
”On muistettava se, että ukrainalaiset eivät ole tulleet tänne vieraaseen kulttuuriin huvikseen. He ovat väsyneitä ja traumatisoituneita, ja tarvitsevat hellää kohtelua. Pakolaisilla on myös valtava hätä Ukrainaan jääneiden perheenjäsentensä ja ystäviensä puolesta.”
Immonen toteaa, että yhteys ukrainalaispakolaisiin voi luontevasti alkaa vaikkapa lasten välityksellä. Kielimuuri ei pienillä nouse esteeksi.
”Äitien ja isien ei kannata siis hiekkalaatikolla pelätä mennä istumaan vieraan näköisen ihmisen viereen, kun lapsemme leikkivät. Ystävällinen vastaanotto on näille ihmisille todella terapeuttista.”