Kirkkomusiikki oli Matti Linnulle portti uuteen uskoon
Kirkkokunnan vaihtaminen evankelis-luterilaisuuteen lisäsi yhteisöllisyyden tunnetta. Kuorotoiminnasta saadut ystävät tuntuvat nyt aiempaa läheisemmiltä.
Kuopiolaisen Matti Linnun lapsuus oli elämää kahden uskonnon välissä.
”Isäni oli ortodoksi ja äitini helluntailainen. Kävin ortodoksisen rippikoulun ja lauloin ortodoksisessa kirkkokuorossa”, Lintu kertoo.
Elämä rikastui vielä, kun Lintu meni naimisiin evankelis-luterilaisen Irjan kanssa.
”Myös lapsemme kastettiin evankelis-luterilaisuuteen.”
Musiikkia yli uskontorajojen
Puijonlaakson kirkon syntyaikoihin, 70- ja 80-lukujen taitteessa, Lintu kutsuttiin luterilaisen seurakunnan kuoroon.
”Tunsin oloni kuorossa kotoisaksi ja hyväksytyksi vaikka olin ainut ortodoksi.”
Lintu kertoo kypsyneensä hitaasti evankelis-luterilaisuuteen. Laulujen sävelet ja sanat sekä jumalanpalvelusten ja messujen sisältö tuli tutuksi harrastuksen ohessa.
”Luterilaisen kirkon musiikki poikkeaa paljon ortodoksikirkon musiikista, koska luterilainen kirkko käyttää soittimia ja laulujen kirjo on moninainen. Ortodoksikirkossa kaikki laulut lauletaan ilman säestystä, a cappella, ja laulut toistuvat aina samanlaisina.”
Käänteen tekevä matka
Käänne kohti uutta tapahtui, kun Lintu tutustui ensimmäisellä Tarttoon suuntautuvalla seurakuntamatkallaan Kallaveden seurakunnan silloiseen seurakuntapastoriin Petteri Hämäläiseen.
”Kemiamme kohtasivat ja tuolla reissulla tein päätöksen, että haluan kääntyä evankelis-luterilaiseksi. Hämäläinen lupasi tutustuttaa minut luterilaisuuteen ja toimi samalla myös rippipappinani. Kävimme Tuomasmessuissa, lenkkipiirissä ja juttelimme kirkon opeista.”
Lintu liitettiin evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi Kallaveden kirkossa vuonna 2011 hetki ennen jumalanpalvelusta. Tilaisuudessa olivat läsnä Linnun ja Hämäläisen lisäksi kirkkoherra Matti Pentikäinen ja kanttori Richard Nicholls.
Uskonto on identiteettikysymys
Pentikäinen muistelee lämmöllä Linnun päätöstä.
”Linnun kirkkokunnan vaihtaminen oli verrattain helppoa, sillä usko Jumalaan säilyi entisellään. Kun puheilleni tulee henkilö, joka haluaa vaihtaa kirkkokuntaa juttelemme enemmän siitä, mitä entinen usko kääntyvälle ja hänen identiteetilleen merkitsee”, Pentikäinen sanoo.
Identiteettikysymykset tulevat esille myös silloin, kun luterilainen kääntyy ekumeenisesti toiseen uskontoon tai kun kirkosta eroamisen myötä luovutaan uskonnosta kokonaan.
”Ensimmäinen käsky, Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia, käsittää mielestäni muutkin kuin mammonan ja materian palvomisen. Kaikki on lahjaa Jumalalta ja elämä tulisi nähdä Jumalan maailmana. Kristinuskon ulkopuolelle kohdistuva muutos tai uskosta luopuminen kokonaan vaatii mielestäni jonkin dramaattisen muutoksen käsityksessä kristinuskon Jumalaan.”
Rakkauden uskonto
Pentikäinen ajattelee, että kirkko on yhtä kuin seurakunta ja näin ollen jokainen seurakuntaan kuuluva on vastuussa siitä, että kirkko on olemassa tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.
”Ja se risti, joka jokaisen Pohjoismaan lipussa esiintyy, kuvastaa kristinuskon vahvaa asemaa näissä maissa. Jos Suomen lipusta otetaan risti pois, jäljelle jää valkoinen kangas, mikä on mielestäni yhtä kuin antautumisen merkki”, Pentikäinen pohtii.
Toisinaan kirkosta eroamista kuulee perusteltavan Raamatussa tapahtuvien veritekojen hirveydellä.
”Uuden Testamentin mukaan Jeesus oli viimeinen uhri, joka kuoli meidän puolestamme ja päätti veriteot. Hän voitti kuoleman ja sovitti meidän syntimme. Jeesuksen ristinkuoleman muistoksi vietettävä ehtoollinen on yhteyden ateria ja samalla yhteiskuntarauhan lähtökohta elää sovussa keskenämme.”
Usko yhdisti läheisiin
60 vuotta ortodoksina, 10 vuotta evankelis-luterilaisena. Uudessa on ollut paljon opittavaa, vai onko?
”Rippipappini Hämäläinen totesi minulle leikkisästi, että tunnen luterilaisen uskonnon paremmin kuin hän”, Lintu naurahtaa.
Ennakkotietoa Linnulla piisasikin. Olihan hän kansakoulussa opiskellut luterilaista uskontoa ja ottanut osaa kirkon toimintaan kuorolaulun kautta jo vuosikymmenien ajan.
Tunsin oloni kuorossa hyväksytyksi.
”Se, että minusta tuli evankelis-luterilainen, yhdisti perheemme. Koen, että myös kuorotoiminnan myötä saamani ystävät ovat nykyään henkisellä tasolla lähempänä minua.”
Lintu viihtyy uudessa seurakunnassaan ja on kiitollinen siitä, että hän on saanut elää ekumeenisesti rikkaan elämän.
”Olen onnekseni saanut kokea molempien kirkkokuntien parhaat puolet ja ne elävät elämässäni sopusoinnussa keskenään: meillä on kotona edelleen ortodoksisuudesta muistuttava ikoni. Vaikka kirkkokunta vaihtui, Jumala on samalla paikalla kuin aina ennenkin”, Lintu sanoo.