Kosketuksella on suuri voima
Kaipaatko kunnioittavaa, hoitavaa kosketusta? Et ole ainoa. Siihen on myös kehitetty menetelmiä, joita voi opetella.
Eivät suomalaiset oikeasti kosketusta pelkää, vaikka meitä kosketuskammoisiksi sanotaan. Kuoren alla olemme oikein luonnollisesti kosketukseen suhtautuva kansa”, sanoo Tuula Styrman.
Kosketuksella voi tyynnyttää, helpottaa kipua ja auttaa rentoutumaan. Se vahvistaa psyykkistä palautumiskykyä, sinnikkyyttä ja joustavuutta. Kosketus lohduttaa vaikeissakin elämäntilanteissa kaikissa ikävaiheissa.
”Olkapäälle taputtelu tai voimahalaus ovat jo kosketuksen tekniikoita. Niitä voi halutessaan myös opetella. Kehollinen toivo sytyttää ihmisen liikkeeseen!”
Tuula Styrman puhuu kosketuksesta ja koskettaa työkseen. Millainen matka tähän on tultu?
Kun Tuula oli lapsi, hänen mummonsa Elsa Närhi Kiuruvedeltä kannusti opiskelemaan hierontaa: ”Sinulla on hyvät kädet!”
”Siitä jäi jotakin itämään. Mummo myös vahvisti omaa hyvinvointiaan käymällä säännöllisesti hierojalla ja kupparilla. Minulle jäi esikuva siitä, että keho tarvitsee huoltoa ja hoivaa ja että kehon hyvinvointi synnyttää myös mielen hyvinvointia.”
Miesten kehoissa sodan jäljet
Tuula Styrman kouluttautui ensin hierojaksi. ”Ajattelin silloin, että se on vain portti eteenpäin.”
Ensimmäinen työ Kaunialan sotavammasairaalan fysiterapiaosastolla opetti nöyryyttä.
”Olin siellä kolme ja puoli vuotta hierojana. Kosketukseen panostettiin, koska se kuntoutti niin kokonaisvaltaisesti.”
”En voinut olla miettimättä, millaisia tarinoita miesten kehot kertoivat. Mitä 17-19-vuotiaana sodan kokeneiden miesten ja naisten kehot olivat itseensä varastoineet, ja miten elämä kuitenkin oli mennyt eteenpäin. Hiljaista kunnioitusta tunsin heitä ja heidän kokemuksiaan kohtaan.”
Kehon kertomuksia kirjoitetaan läpi elämän
Ruotsissa työssä huumeista eroon pyrkivien naisten hoitokodissa kaikki entinen tapa koskettaa tuli haastetuksi. Oli pakko opetella vielä hienoviritteisempi tapa koskettaa.
Tuula Styrman haki tietoa länsimaisesta filosofiasta, liikuntalääketieteestä, kulttuuriantropologiasta. Ennen kuin voi syntyä uutta, on tutustuttava jo olemassa olevaan ja katsottava samaa asiaa useasta eri suunnasta.
Styrmanin työpolku kulki Terhokotiin. Siellä kehitettiin kunnioittavan kosketuksen tuki pienimuotoisena rentoutushoitona saattohoitopotilaille läheisineen. Kun johtaja Juha Hänniseltä kysyttiin, mikä oli merkittävin rentoutushoitojen vaikuttavuuden tekijä osana muuta hoitoa, hän kuvasi hän asian yhdellä sanalla: läheisyys.
Olennaisinta on vuorovaikutus
On myös päästettävä irti.
”Opiskelin shiatsuhierojaksi ja tutustuin itämaisiin kamppailulajeihin, joiden keskeinen menetelmä on mielenharjoitus.”
Itämaisista tai länsimaisista tekniikoista voidaan kummistakin oppia, mitä ei pidä tehdä ja mitä pitää tehdä.
”Jossakin kohtaa oli pakko sanoutua kaikesta irti. Oli unohdettava tekniikat ja mietittävä vain, mikä on olennaista hoitovaikutuksen syntymiselle. Löysin tärkeimmäksi vuorovaikutuksen, arvostavan läsnäolon – kosketuksen kautta.”
Unohdetaan subjekti ja objekti -asetelma. On vain kaksi ihmistä, tasa-arvoisina, kunnioittavina. Apua annetaan juuri siihen hetkeen, sille ihmiselle sopivalla menetelmällä.
”Kunnioittava kosketus tukee ja eheyttää myös henkisesti. Sillä voi järjestelmällisesti parantaa hyvinvointia esimerkiksi hoitotyössä, eikä se juuri vaadi lisäkustannuksia.”
Haastavassa elämäntilanteessa olevan oloa voidaan helpottaa. Inhimillinen läheisyys vähentää yksinäisyyttä ja antaa kokemuksen yhteydestä muihin ihmisiin ja ympäristöön.
”Opiskelu tai työ stressaavat kehoakin niin, että voimme hukata luonnollisen palautumisen rentouden. Liika tehokkuus, liian tiiviit päivät voivat estää kehon asettumisen lepoon eikä mielenkään rauhoittumista ehdi tapahtua. Kosketus voi opettaa kehoa takaisin rauhoittumiseen”, Tuula Styrman sanoo.
Lapsi lasketaan sylistä liian varhain
Kosketus on ihmisen ensimmäinen ja viimeinen asia, osa luonnollista ihmisyyttä. Kosketuksen voimaan kannattaa luottaa.
Joskus vuorovaikutukseen tulee häiriöitä.
”Mitä jää oppimatta, kun lapsi lasketaan sylistä liian varhain? Onko suomalaisen yksinäisyyden juurisyy siinä, että lapsi jätetään itsenäistymään liian varhain, ensin sylistä pois ja sitten suurten päiväkotiryhmien kautta avainlapseksi pärjäämään yksin koulussakin liian aikaisin? Mielen ja kehon yhteyttä ei voi vähätellä.”
Välinpitämättömyys, hyväksikäyttö tai vallankäyttö rikkovat aina. Erityisen tärkeää on hoitotyössä, kun toinen on avuttomassa tilassa, että kosketus ei ole kovakouraista tai välinpitämätöntä.
”Ymmärrystä täytyy lisätä myötätunnon kautta, ja myötätuntoa ymmärryksen kautta, sanoi yksi esikuvistani tiibetiläinen lääkäri ja opettaja Akong Tulku Rinpoche”, sanoo Styrman. Olisi opittava ’elämään ihmisiksi’.
Eettisyys, myötätunto, toiseen katsominen. Kosketus. ”Vaikka ulospäin ei näyttäisi tapahtuvan paljon mitään, voi kokemus sisäisesti olla vahva”.
Aiheesta on ilmestynyt sosiaali- ja hoitoalan ammattilaisille suunnattu Kunnioittavan kosketuksen käsikirja, jonka Tuula Styrman on tehnyt Marika Torniaisen kanssa (PS-kustannus 2018).
Mitä kosketushoidossa tapahtuu?
Luonnonvalossa on hämärää, painopeitto rauhoittaa.
On vaikea rentoutua, lihakset ovat kireät ja niskajumeja on. Stressi painaa, levottomat jalat häiritsevät unta ja narskuttelu vaivaa.
Tuula Styrmanin hoito alkaa tukevilla, lempeillä, koko kämmenellä tehtävillä painalluksilla ja jatkuu venytyksillä, ”kaaputuksilla”. Toisen käden luja vastaliike tukee asentoa synnyttäen pesämäisen, turvallisen tilan, jossa rentoutuminen on helppoa.
Aloituksessa tyyny on kyljellään vatsaa vasten ja polvien välissä, mikä tukee hallinnan tunnetta verrattuna passiiviseen ’potilas selälllään’ -fiilikseen. Asennonvaihto toiselle kyljelle ja selälleen tuottaa liikettä lihaksille ja tarjoaa tuntoaistille kokijuutta.
Raajojen tärisyttäminen, sively ja painelu luovat moniulotteisen, syvästi ja kokonaisvaltaisesti vaikuttavan kosketuskokemuksen. Hoidon päätyttyä koko keho on lämmin ja virtaava.
”En muista milloin viimeksi on ollut näin rento ja helppo olo.”
