Kuinka voit, miten mielesi jaksaa? – tätä kannattaa jokaisen itseltään kysyä
Elämme nyt mielelle ja keholle raskasta aikaa monien kriisien keskellä, muistuttaa kriisityöntekijä Saara Ahtola.
”Ensimmäisenä haluaisin sanoa, että on täysin inhimillistä reagoida monin eri tavoin nykyiseen kuormittavaan maailmantilanteeseen. Koronan kanssa olemme joutuneet selviämään jo pitkään, keväällä syttyi sota, ja nyt uutiset kertovat ilmastokriisin lisäksi talous- ja energiaongelmista. Puhumattakaan, että jokainen käy myös samalla omia elämän kriisejään läpi”, sanoo Saara Ahtola, sosiaalialan järjestö HelsinkiMission kriisityöntekijä.
Kehollemme ja hermostollemme on vaikeaa, kun joudumme elämään epävarmuudessa.
”Ennakoitavuus ja jatkuvuus toisi turvaa. Moni asia on nyt elämässämme epävarmaa ja monen arkea koetellaan. Turvattomuus voi näkyä ajatuksissamme, tunteissamme, kehossamme ja toiminnassamme.”
Tunteiden sanoittaminen helpottaa usein mieltä
Eri ihmisillä on erilaisia tapoja reagoida kriiseihin. Toiset masentuvat, toiset ärsyyntyvät ja vihastuvat, toiset itkevät ja toiset kärsivät vaikkapa unettomuudesta.
”Tällaisina haastavina aikoina olisi hyvä ajoittain kysyä itseltään: miten voin, miten mieleni jaksaa? Voisinko pitää itsestäni vielä parempaa huolta? Mikä auttaisi jaksamaan? Tarvitsenko apua?”
Luonnossa oleilu on ollut tervehdyttävää.
Saara Ahtola puhuu tunteiden ja ajatusten sanoittamisesta. Usein helpottaa, että saa mieltä vaivaavat asiat sanottua ääneen toiselle ihmiselle.
”Pitkäkestoinen kuormittuneisuus heikentää kenen tahansa kykyä säädellä omia tunteita ja reaktioita, ja se puolestaan voi vaikuttaa esimerkiksi ihmissuhteisiin ja työssä jaksamiseen. Jos elämä tuntuu hankalalta ja huomaa olevansa jumissa, on hyvä miettiä ratkaisukeinoja, esimerkiksi ulkopuolisen avun hakemista.”
Mikä saisi minut iloiseksi?
Saara Ahtola sairastui keväällä long covidiin, eivätkä voimat ole vieläkään kokonaan palautuneet.
”Vaikka sairastaminen on ottanut paljon, on se opettanut myös kuuntelemaan kehoa ja kunnioittamaan sen viestejä.”
”Uudet tilanteet vaativat meiltä uudenlaista tapaa toimia, olla ja elää. Parhaimmillaan se voi tuoda myös hyvää oloa ja parempia toimintatapoja arkeemme. Että jaksamme tulevaisuudessa paremmin ja otamme omat tarpeemme huomioon.”
Ahtola mainitsee, miten tärkeää on haasteiden keskellä myös tietoisesti hakeutua myönteisten tunteiden äärelle. Voimme kysyä itseltämme, miten aktivoisin iloa? Mikä saa minut iloiseksi? Joskus vaikeissa elämäntilanteissa mukavat asiat voivat unohtua eikä niistä saa entiseen malliin voimia.
Kehomme on viisas.
Ahtola pohtii, miten sairasloman aikana hän on löytänyt uuden tavan katsella luontoa.
”Lähiympäristön isot puut ovat alkaneet puhutella. Luonnossa oleilu on ollut tervehdyttävää.”
”Samoin 4-vuotiaan tyttäreni kanssa leikkiminen tuo hauskuutta. Viimeksi hän rakensi pöydän alle meille piknikin”, Ahtola nauraa. Kun voimavarat ovat olleet vähissä, on kriisityöntekijä joutunut harjoittelemaan omassa elämässään itsemyötätuntoa. Itsemyötätunto on lämpöä ja ystävällisyyttä itseään kohtaan, mutta myös tarvittaessa jämäkkää itsensä puolustamista.
u003ch2u003eKeho on tunteiden ja ajatusten kotiu003c/h2u003ernSaara Ahtola puhuu kriisien yhteydessä tunteiden yhteissäätelystä. Meitä ihmisiä ei ole tehty pärjäämään yksin vaikeissa olosuhteissa. Toisen ihmisen läsnäolo ja vertaistuki rauhoittaa usein sekä mieltä että kehoa.rnrnSaara Ahtola muistuttaa siitä, miten viisas kehomme on.rnrn”Keho on tunteiden ja ajatusten koti. Kun rauhoitamme kehomme, myös mielemme rauhoittuu.”rnrn”Kehomme tarvitsee erityisesti kriisitilanteissa lepoa, rauhoittumista, unta ja hengitystä. Sopivaa liikettä ja liikuntaa sekä tietoista läsnäoloa”, Ahtola luettelee.rnrnHän mainitsee, että usein kun koemme pahaa oloa, yritämme ensin ratkaista mielen tasolla ongelman, kun pitäisikin aloittaa kehosta ja sen rauhoittamisesta.rnu003ch2u003eApua ja tukea osataan hakea entistä paremminu003c/h2u003ernAhtola toimii HelsinkiMissiossa Nuorten kriisipisteen työntekijänä.rnrn”Globaalit kriisit koskettavat nuoria erityisellä tavalla. He miettivät, onko niillä vaikutusta tulevaisuuteen, esimerkiksi ammatinvalintaan ja perheen perustamiseen. Nuorena ei välttämättä koe mahdollisuutta vaikuttaa isoihin kysymyksiin.”rnrn”Pitää muistaa, että nuoruuteen kuuluu muutenkin paljon muutoksia ja kehityskriisejä, joiden läpikäymiseen tarvitaan läheisten tukea.”rnrn”Mielestäni on tärkeää muistuttaa lapsia ja nuoria siitä, että monet ihmiset tekevät paljon töitä globaalien kriisien ratkaisemisen eteen. On tahoja, jotka haluavat auttaa vaikkapa rauhan saamiseen sotatilanteessa.”rnrnAhtola on huomannut, että yksinäisyyden kokemus on kasvanut koronapandemian aikana.rnrn”Jos jotain hyvää on ajassamme, niin apua ja tukea osataan hakea ehkä aiempaa paremmin. Apua ei ole vain tarjolla niin paljoa kuin olisi avuntarvitsijoita ja jonot ovat liian pitkiä.”rnrnArjen rutiinit antavat jatkuvuuden ja turvan tunnetta. Koulu, kaverit, uni, harrastukset ja perhe rakentavat voimavaroja. Perusasioita niin nuoren kuin aikuisenkin elämässä.