Kun ero kohtaa, rohkaise lasta puhumaan ja anna aikaa

Vanhempien ero muuttaa koko perheen arjen. Eroauttamisen ammattilaisen viesti lasten ja nuorten vanhemmille on yksinkertainen: Huomaa lapsen näkökulma. Anna lapsen ja nuoren elää ero läpi omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa, korostaa kouluttaja, pappi Kaisa Aitlahti.

”Eroavavan aikuisen pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, mutta kannattaa samalla miettiä, miltä asiat lapsesta näyttävät. Ota lapsi mukaan keskusteluihin, joissa hän voi ilmaista mielipiteensä. Lapsi selviää kyllä erosta ja muistakin kriiseistä, kunhan aikuinen hakee itselleen apua muualta”, Aitlahti korostaa.

Vanhemmuus ei katoa

Lapsi tunnistaa kodin kireän ilmapiirin ja on aikuisten välisistä asioista usein paremmin kartalla, kuin aikuiset ajattelevat. Ero tulee lapselle harvoin yllätyksenä.

Erosta kannattaakin kertoa ajoissa, ei sinä päivänä, kun toinen jo muuttaa pois. Näin lapselle jää aikaa sulatella asiaa.

”Kiinnity keskustelussa lapsen kokemuksiin tai havaintoihin. ’Olet ehkä jo huomannutkin, että me on riidelty tai olen ollut surullinen.'”

Ero muuttaa perhe-elämää, ja lapselle on syytä kertoa faktat: kuka tai ketkä muuttavat, minne ja milloin.

”Kannattaa korostaa, että rakastaa lasta yhä tosi paljon. Sitä kannattaa toistaa ja muistuttaa. Vaikka yhteisen kodin elämä ja parisuhde loppuvat, vanhemmuus ei katoa.”

Vanhemmalla on mahdollisuus tarjota hyvä hetki

Vaikka vanhempien keskinäiset suhteet voivat olla tulehtuneet, lapselle on tärkeää, että vanhempien yhteistyö toimisi.

”Lapsen hyvinvointia tukee se, että toisesta vanhemmasta puhutaan arvostavasti. Ei mustamaalata eikä kerrota ikäviä epäilyksiä tai juoruja. Yritä olla reilu toista kohtaan.”

Lapsen luottamusta molempiin vanhempiin pitäisi vahvistaa.

”Lapsen pitäisi saada rakastaa kaikkia aikuisia, jotka ovat hänelle tärkeitä.”

Jos toinen vanhempi on toiminut väärin esimerkiksi päihteiden, väkivallan tai rikollisuuden vuoksi, silloinkin voi kertoa lapselle perusfaktat ja vastata hänen kysymyksiinsä.

Aikuiselta valttia ovat joustavuus ja halu kuunnella.

Aitlahden mukaan lapsella on monesti toive, että perheenjäsenet olisivat yhdessä. On paikallaan avoimesti puhua, voidaanko pitää yhteiset juhlat, mennä reissuun tai viipyä hetki yhdessä kahvipöydässä. Lapsen voi ottaa mukaan uutta arkea koskevaan päätöksentekoon: Mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä? Miten vietetään isä- ja äitipäivät?

Aikuiselta valttia ovat joustavuus ja halu kuunnella. Jos lapsi toivoo synttäreilleen molemmat vanhemmat ja kaikki isovanhemmat, pystyisivätkö aikuiset taipumaan toiveeseen, vaikka entisen puolison ja hänen sukunsa tapaaminen olisi itselle vaikeaa?

Ero ei koskaan ole lapsen syy

Vanhempien erotessa lapsi usein kokee surua, mutta voi myös olla helpottunut, häpeissään tai kiukkuinen. Voimakkaitakaan tunteita ei tarvitse pelästyä. Aikuisen on tarpeen vahvistaa olet tärkeä -kokemusta.

”Lapsi helposti olettaa, että ero on hänen syytään ja tekee virheellisiä johtopäätöksiä. Minä kiukuttelin, eivätkä vanhemmat jaksaneet. Minulle piti hankkia uudet vaatteet, eivätkä perheen rahat riittäneet.”

Lapsi voi kysyä eron syytä montakin kertaa. Aina pitäisi jaksaa keskustella.

Jos lapsen tiedoissa on aukkoja, hän täyttää ne mielikuvituksellaan. Aitlahti painottaa, että lapsi pitää vapauttaa syyllisyyden epäilyksistä ja tilanteen korjaamisen vastuusta. Vanhempien ero ei koskaan ole lapsen syy eivätkä sen seuraukset lapsen vastuulla. On viestittävä aikuisten vastuusta ja lapsen tärkeästä paikasta uudessa arjessa.

”Lapsi voi kysyä eron syytä montakin kertaa. Aina pitäisi jaksaa keskustella aiheesta.”

Vaikka kriisi voi vaikuttaa lapsen mieleen, perhemuoto ei määrittele lapsen hyvinvointia. Jos lapsi eron jälkeen oirehtii koulupoissaoloin, aggressiivisuudella, univaikeuksilla, päihteillä tai masennuksella, hän kaipaa enemmän tukea kriisistä selviytymiseen. Sitä saa esimerkiksi koulukuraattorilta, perhetyöntekijältä tai seurakunnasta.

Kriiseissä lapsi ja nuori hyötyy myös ryhmätoiminnasta, jossa hän saa sekä vertaistukea että turvallisen aikuisen ammatillista tukea. Vertaisten joukossa syntyy ymmärrys, ettei vastaavassa tilanteessa yksin. Tieto siitä, että muutkin lapset ovat käyneet läpi samaa muutosta ja kahden kodin elämää, antaa toivoa ja luottamusta tulevaan.

Suru lapsuuden yhteisen kodin menettämisestä voi tulla vastaan useita kertoja elämän mittaan.

”Älä kiellä puhumasta erosta. Lapsen ei pidä kantaa salaisuuksia, vaan saada käsitellä omia tunteitaan ja omaa tilannettaan. Kaikki aikuiset voivat tukea lasta pääsemään kiinni elämän jatkumiseen. Elämä voi olla hyvää myös eron jälkeen.”

Aikuiselta parasta tukea lapselle on kysyä kuulumisia. Oma uteliaisuus ja ratkaisujen tuputtaminen on syytä unohtaa.

Erokokemus kulkee mukana läpi elämän

On hyvä muistaa, että ero ei mene hetkessä ohi.

”Lapsi tai nuori joutuu käymään eroa läpi monesti elämän varrella: omissa juhlissa, omien lasten mummolakysymyksissä ja isovanhempien roolia miettiessä. Suru yhteisen kodin menettämisestä voi tulla vastaan useita kertoja.”

Aitlahden mukaan eroon liittyvää yksinäisyyden kokemusta voi vähentää sillä, että laajemminkin yhteisössä olisi monimuotoinen kuva ja käsitys perheestä.

”Ei oletettaisi, että kotona on kaksi vanhempaa, eikä oman oletuksen vuoksi jätettäisi ketään ulkopuolelle. Huomioimalla moninaisuuden voimme olla kuormittamatta lasta kokemuksella perheen vääränlaisuudesta. Jos lapsi huomaa avaran asenteen, hän saattaa puhua omasta perheestään eikä mene lukkoon.”