Kuvittele saapuvasi töihin ja muuttuvasi näkymättömäksi
Kun kollegat lakkaavat tervehtimästä, viestit jäävät vastaamatta eikä kahvipöytäkeskusteluihin ole asiaa, kyse ei ole vain huonosta päivästä.
Työpaikkaostrakismi eli sanaton sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle sulkeminen työpaikalla on ilmiö, joka voi vaikuttaa merkittävästi työntekijän hyvinvointiin ja koko työyhteisön tuottavuuteen. Kyse on hiljaisesta mutta vahingollisesta ilmiöstä, joka murentaa yhteenkuuluvuutta.
Erilaisuus horjuttaa yhteisön harmoniaa
Useimmiten syytä toisen ulos sulkemiseen selitetään persoonallisuuden piirteillä.
”Jos olet hiljainen tai passiivinen, herkästi jäät sivuun. Jos olet todella äänekäs, provosoiva ja provosoidut, siitäkään ei tykätä. Persoonallisuuksien ääripäät tahtovat olla herkästi altistavia tekijöitä. Jokin henkilössä triggeröi työyhteisössä. Sen sijaan mukavat, sopeutuvat ja avoimet – kaikille kivat – ihmiset harvoin joutuvat ostrakismin kohteeksi”, sanoo aihetta tutkiva Sirpa Manninen Itä-Suomen yliopistosta.
Erilaisuutta karsastetaan, koska halutaan välttää yhteisön harmonian rikkoutuminen ja toimintatapojen kyseenalaistaminen.
”Halutaan, että yhteisön yhteiset ja tärkeäksi koetut asiat eivät vaarantuisi. Ulossulkemisen riski on, jos henkilö on jollain lailla erilainen tai ei ole vielä oppinut talon tavoille. Tämä ei tietenkään oikeuta sulkemaan ulos.”
Jos olet hiljainen tai passiivinen, herkästi jäät sivuun.
Työtaidoiltaan heikkoa kollegaa ei jakseta neuvoa tai hänen osaamiseensa ei luoteta. Toisaalta kouluttautunut ja osaamisellaan loistava saattaa alkaa ärsyttää, koska pelottaa, että hänen rinnallaan oma osaaminen kalpenee. Vertailussa unohtuvat elämäntilanteiden ja voimavarojen erot.
Harmonian haku ja vertailu ovat ilmiönä tuttuja jo ihmiskunnan alkuhämäristä. Ei kuitenkaan ole työpaikalla kenenkään etu, että moninaisuutta ei pidetä rikkautena vaan kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin.
”Mitä rikkaampi porukka, sen enemmän meillä on mahdollisuuksia.”
Töissä ei voi olla vain parhaiden kavereiden kanssa
Mannisen mukaan johtamisella on selvä yhteys ulossulkemisen kulttuuriin. Ailahteleva, epäreilu ja toisia suosiva johtaja voi pönkittää vahingollista ulkopuolisuutta. Autoritäärinen tyyli ja arjesta irrallinen norsunluutornijohtaminen taas voi johtaa työntekijöiden nahisteluun ja johtajan suosikin kartteluun.
”Johtaja voi laittaa porukan ruotuun. Jos kuppikuntaisuutta on paljon, on kova työ rakentaa yhteisöllisyyttä, jossa ei ole ulossulkemista.”
Myös työpaikan tietty valinnanvapaus voi lisätä ostrakismia ja vaativat johtajalta herkkyyttä ja tunneälyä reagoida työkaveritaktikointiin ja kuppikuntiin.
Johtaja voi laittaa porukan ruotuun.
”On inhimillistä tulla tiettyjen kanssa paremmin toimeen, mutta töissä emme voi olla vain parhaiden kaverien kanssa.”
Työpaikan suhteiden taustakiemurat voivat olla mutkikkaita ja ponnistaa itsekkyydestä.
”Ajatellaan, että kyllä minä saan valita, mitä töissä teen ja kenen kanssa puhun. Tässä korostuu suomalainen yksilökeskeinen kulttuuri. Nähdään omat oikeudet hyvin vahvoina, eikä ehkä osata työyhteisötaitoja.”
Ostrakismi heikentää työssä viihtymistä
Manninen havaitsi tutkimuksessaan, että kokemus yksinäisyydestä lisää stressiä ja vaikuttaa kokemukseen terveydestä. Ostrakismin taas lisää yksinäisyyttä.
”Ostrakismi on tosi voimakas kokemus ja heikentää työssä viihtymistä enemmän kuin yksinäisyys. Kun olet olematon, täysin ilmaa, henkilö jota ei olekaan – kokemus on enemmän kuin yksinäisyys. Olet kaikkien keskellä mutta et ole olemassakaan.”
Ostrakismi ei tarvitse motiivia.
Manninen korostaa, että ostrakismi on aina sanatonta ja sitä voi esiintyä sekä tahallisesti että tahattomasti.
”Ostrakismi ei tarvitse motiivia, kuten kiusaaminen tai tahallinen häirintä. Saatat tehdä jotain, jonka et tiedä johtavan ulkopuoliseksi sulkemiseen. Kohde ei kuitenkaan tiedä toimintasi tahattomuutta.”
Mietipä vaikka, sanoitko kaupan kassan työntekijälle tai bussin kuljettajalle hei. Entä huomaatko työpaikkasi siivoojan?
Työyhteisön pahoinvointi alkaa näkyä tuottavuudessa
Ulossulkemisen vaikutukset ovat merkittävät. Työntekijän terveys voi heikentyä niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Tulee masennusta, ahdistusta ja jopa unettomuutta. Työssä jaksaminen kärsii, tehdään virheitä ja samalla kasvaa virheiden pelko ja pelko pyytää apua, jos omaan puheeseen ei kukaan reagoi.
Väistämättä ostrakismi heikentää organisaation tuloksellisuutta ja mainetta. Työntekijöiden poissaolot lisääntyvät, henkilöstöä vaihtuu, eikä työpaikka välttämättä kiinnosta uusia tulijoita.
Ulossulkeminen on universaali ilmiö.
”Jos työyhteisössä ei voida hyvin, alkaa näkyä tuottavuudessa. Kun yhdessä ei keskustella ja jaeta tärkeää tietoa, voi sattua isojakin vahinkoja ja tulla haittaa työntekijöille, organisaatiolle tai ulkopuoliselle.”
Tutkimusten mukaan ulossulkeminen on universaali ilmiö, eikä ammattialalla, työn olemuksella tai mies- tai naisvaltaisuudella ole merkitystä. Ostrakismia on tutkittu muun muassa palvelualoilla, teollisuudessa, terveydenhuollon alalla. Jos paljon tehdään etätöitä, voi ulkopuolelle jääminen korostua.
Sirpa Manninen kertoo pohtineensa, ovatko vuorovaikutusta vaativissa ja sosiaalisesti aktiivisissa töissä olevat ihmiset taitavampia myös ulossulkevassa käyttäytymisessä.
”Töissä, joissa ollaan sosiaalisesti taitavia ihmisiä, voi työkaverien kohtaamiseen tulla musta aukko.”
Moninaisuus on arvovalinta ja rikkaus
Mannisen mukaan työyhteisön moninaisuus on arvovalinta. Arvojen todeksi elämisessä ja työkulttuurin rakentamisessa johtajalla on tärkeä rooli. Vaikka johtajakaan ei kaikkea näe eikä kaikkeen pysty, hänen on johdettava puhetta siitä, mikä on työpaikalla hyväksytty tapa kohdata toisia. On myös tarpeen sanoittaa, että meitä on monenlaisia ja kaikkia tarvitaan.
”Julkisesti puhumme paljon ihmisarvon ja vaikkapa etnisen erilaisuuden kunnioittamisesta, mutta keskinäisissä suhteissa se unohdetaan. Arvosta toisten hyviä puolia ja taitoja ja anna kiitosta.”
Arvosta toisten hyviä puolia ja taitoja.
Jokainen voi kuulumisia kysymällä avata ostrakismin lukkoja.
”Aina ei ehkä hoksaa kertoa, kuinka tiukkaa itsellä on tai kuinka tauolla voi olla tarve omaan rauhaan. Väsähtänyt voi jäädä yksin ja ulkopuolelle. Omaa vastuuta on osoittaa välittämisen myös sille, joka ei ole lempityyppi.”
Rakasta siis lähimmäistä niin kuin itseäsi myös töissä.