Lasikattojen rikkoja lähtee Turkuun tuomiorovastiksi
Männistön kirkkoherra ja Kuopion yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Aulikki Mäkinen aloittaa huhtikuussa Turun tuomiorovastina. Hän on perinteikkäässä virassa ensimmäinen nainen.
Vuonna 1340 perustetussa Turun tuomiorovastin virassa Aulikki Mäkinen on ensimmäinen nainen. Hänestä tulee Turun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin jäsen. Tarvittaessa hän toimii arkkihiippakunnan piispan tai arkkipiispan sijaisena.
Pappin tie kulki Saksan kautta Kuopioon
Mäkisestä ei oikeastaan pitänyt tulla pappia ja teologia.
”Tätini on pappi ja perheessäni toisinaan letkauteltiin, että minustakin varmaan tulee. Olin mukana seurakunnan nuorten toiminnassa ja löysin sieltä itselleni kodin. Oikeastaan minusta piti tulla opettaja, ulkomaankirjeenvaihtaja tai diplomaatti, mutta pappi minusta sitten kuitenkin tuli.”
Mäkinen halusi oppia käytännön saksan kieltä ja lähti kesätöihin Etelä-Saksaan, jossa työskenteli parina kesänä. Opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa jatkuivat, ja kun Berliinin muuri purettiin, hän sai hyvän aiheen väitöskirjaansa Itä-Saksan kirkkojen tilanteesta.
”Asuin sittemmin pysyvämmin Saksassa. Toimin siellä kahdeksan vuotta pappina ja sitten kirjoitin väitöskirjaa. Olin myös perustanut perheen, ja kun esikoinen tuli kouluikään, päätimme palata Suomeen. Tulimme Kuopioon vuonna 2004. Aloitin työt Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa kasvatuksen hiippakuntasihteerinä. Sieltä minut valittiin Männistöön kirkkoherraksi 2011.”
Kirkon on mentävä elämän keskelle
Aulikki Mäkinen on toiminut seurakunnissa, hiippakunnassa ja keskushallinnossa. Hän siis tuntee kirkon ja sen haasteet varsin hyvin.
”Avoin vuorovaikutus, uteliaisuus ja kyseenalaistaminen eivät olleet itsestään selvä arvo Suomessa. Saksan vuosina olin tottunut monipuoliseen teologiseen keskusteluun ja siellä sitä arvostettiin. Suomessa se koettiin usein uhkana.”
Mäkinen ajattelee, että Suomi on pieni maa ja kirkkommekin on siksi pieni ja sulkeutunut.
Avoin vuorovaikutus, uteliaisuus ja kyseenalaistaminen eivät olleet itsestään selvä arvo Suomessa.
Aulikki Mäkinen
”Täällä vallitsi usein vain yksi totuus. Elämä on kuitenkin monimuotoista ja etsii aina uomaansa. Kirkon pitäisi olla siellä, missä elämä on, sillä niin Jeesuskin oli. Siksi olen tehnyt työtä sen eteen, että tavallinen elämä kaikkine sen sävyineen voisi olla totta myös kirkossa.”
Jotta näin olisi, Mäkisen mukaan kirkon johtaville paikoille tulisi valita erilaisia ihmisiä: eri sukupuolia, eri-ikäisiä, naimisissa olevia, sinkkuja, eronneita ja karanneita, eri taustoista tulevia ja erilaista elämänkokemusta omaavia.
”Jotta muutosta voi saada aikaan, on otettava kantaa ja rikottava lasikattoja.”
Yhteistyö on voimavara
Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja vakuuttaa, että Kuopion seurakuntayhtymä on helmi seurakuntayhtymien joukossa.
”Täällä on vaikeistakin asioista voitu sopia ja neuvotella. Seurakunnat ovat toimintakykyisiä ja meillä on osaava henkilöstö. Luottamushenkilöt ovat sitoutuneita tehtäviinsä ja seurakunnissa toimii iso vapaaehtoisten joukko.”
Isossa yhtymässä kukaan ei voi tehdä paljon yksin, mutta yhdessä voi saada aikaan paljon.
Aulikki Mäkinen
”Isossa yhtymässä kukaan ei voi tehdä paljon yksin, mutta yhdessä voi saada aikaan paljon. Rakenneratkaisuilla ja tulevilla seurakuntaliitoksilla pyritään seurakuntatyön uudistumiseen ja siihen, että meillä olisi varaa toimia eri puolilla seurakuntayhtymää.”
Mäkinen luottaa, että seurakunnat pärjäävät tulevaisuudessakin, mikäli eri toimijat sitoutuvat etsimään yhteistä hyvää.
Seurakuntien olisi hyvä olla mukana siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Aulikki Mäkinen
”Yhteistyö on ollut ja on tämän seurakuntayhtymän voimavara. Seurakuntien elämä tulee kehittymään niin, että seurakuntalaiset itse ottavat entistä enemmän vastuuta toiminnasta.”
”Seurakuntien olisi hyvä kääntyä ulospäin ja olla mukana siellä, missä ihmiset muutenkin ovat. Kuitenkin myös kirkkoja tarvitaan. Niiden ympärille kokoontuu aina oma yhteisönsä, siellä vietetään jumalanpalvelusta ja sieltä ihmiset löytävät kodin.”
Turussa yhdistyvät vanha ja uusi
Uusi työpaikka on tuomiorovastien aatelia, jossa on takana pitkä traditio.
”Turussa minua odottaa Turun tuomiokirkon saneeraaminen. Sitä ei voi tehdä ilman, että jonkun mieli pahoittuu. Kaikilla turkulaisilla ja monilla muillakin suomalaisilla on tunneside juuri tuohon kirkkoon, kirkkojemme äitiin.”
”Odotan innolla, miten traditio ja tämä päivä siellä kohtaavat. Toiseksi lähden kehittämään tuomiokirkon ympärillä toteutuvaa hengellistä elämää. Siinäkin yhdistyy vanha ja uusi: pitkä traditio ja tämän ajan hengelliset virtaukset.”
Mäkinen toivoo, että kirkko on tulevaisuuden sukupolvillekin merkityksellinen.
”Tarvitaan monimuotoisempi kirkko, jossa voidaan tulla yhdessä samaan pöytään. Ei peitellä sitä, jos ollaan asioista eri mieltä.”
Aulikki Mäkinen
”Tarvitaan monimuotoisempi kirkko, jossa voidaan tulla yhdessä samaan pöytään. Ei peitellä sitä, jos ollaan asioista eri mieltä. Pitää käydä dialogia ja uskoa siihen, että Kristus yhdistää.”
”Mietitään, mitä kirkko on tässä ajassa, mutta historia pitää tuntea. Kristinusko on muotoutunut siinä yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat eläneet. Historiassa on monenlaisia kerrostumia, eivätkä ne voi olla luovuttamattomia. Luovuttamatonta on Kristus-keskeisyys.”
Matalan kynnyksen kirkossa vapaaehtoisten toiminnalla on erityisen tärkeä merkitys.
Elämässä käy usein niin, etteivät omat suunnitelmat ja unelmat toteudu.
Tulevaisuus ja toivo ovat kristinuskon ytimessä
Aulikki Mäkiselle tärkeä raamatunkohta löytyy Jeremian kirjan 29. luvusta sen 11 jakeesta: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Mäkisen mukaan elämässä käy usein niin, etteivät omat suunnitelmat ja unelmat toteudu.
”Kun sitten suostuu elämän virran vietäväksi, eikä kamppaile sitä vastaan, saattaa huomata, että toinen polku onkin ollut parempi kuin oma suunnitelma. Jumala ei halua meille pahaa, vaan rauhaa. Siksi toivo on kristinuskon keskeinen asia. Kristinusko ei elä menneessä, vaan suuntautuu aina tulevaan. Niin kuin ihmisen elämä.”