Leena Kumpusalo saa iloa ja voimaa puutarhasta
Kukkia, pensaita, perennoja, puita, maisseja, porkkanaa, papuja… Kumpusalojen puutarha kukoistaa syksyllä.
”Säännöllinen arki ja hyvä yöuni pitävät virkeänä”, sanoo monessa luottamustehtävässä toiminut ja eläkkeellä oleva radiologi Leena Kumpusalo.
”Saatoin nuorempana lukea romaania aamuyölle asti, eikä seuraavana päivänä tuntunut missään. Nyt kaikenlaisesta rasituksesta ja pikku flunssastakin toipuminen kestää kauemmin.”
Kumpusalo pitää mielen virkeänä puutarhan hoidon lisäksi muun muassa tekemällä savitöitä, liikkumalla luonnossa ja tapaamalla ihmisiä erilaisissa tilaisuuksissa.
Syksyllä saattaa pukata stressiä
Karjalaisuuden iloisuus ja puheliaisuus näkyy ja kuuluu Karttulassa Lemperinlahden rannalla.
”Syksy on minulle hankalaa aikaa”, Leena naurahtaa.
”Nautin keväästä, kun saan laittaa kasveja ja kukkia kasvamaan. Kasvun ihme osaa ilahduttaa jatkuvasti.”
Kumpusaloilla on tunnettu kaunis puutarha, jossa edellisenä kesänä järjestettiin avoimet ovet. Tänä kesänä uutta ovat sulkapallokentän tilalle rakennettu metsäpuutarha, johon on muun muassa valettu käytäviä.
Kasvun ihme osaa ilahduttaa jatkuvasti.
”Sadonkorjuu ja kokoustamiset alkavat samaan aikaan. Joskus syksyllä jopa pukkaa stressiä.”
Vaikka syksy pitää Leenan kiireisenä, hän iloitsee siitä, että liikuntaryhmät käynnistyvät kesän jälkeen. Hän vetää myös itse eläkeläisten jumppaa.
”Auttaa jaksamaan, kun pääsee kuntosalille, jumppaan tai pilatekseen. Kehonhuolto tässä iässä on tärkeää.”
Puutarhaharrastus ryöpsähti eläkkeellä
Puutarhainnostus alkoi jo lapsena.
”Ukillani oli ihana puutarha, jota myös kyläläiset kävivät ihailemassa.”
Myös lapsuudenperheessä oli puutarha, jota pidettiin arvossa.
Missä tahansa Kumpusalojen perhe onkaan asunut, on pihan puutarha laitettu kuntoon. Näin kävi myös Walesissa, jossa Esko-puoliso teki tutkimustyötä.
Karttulassa puutarhaharrastus on ryöpsähtänyt vasta, kun eläkkeellä on ollut aikaa puuhastella.
”Meistä on palkitsevaa luoda kauniita näkymiä luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen, mutta kaiken takana on erityisesti puutarhasta ja puuhastelusta saatava ilo.”
”Tänä kesänä Turussa käydessämme toimme Pinsiön puutarhalta purppuratuulenpesäkuusen ja kumopatakuusen omaan pihaamme. Ne ovat uusimpia tulokkaita.”
Teatteri ja seurakunnan luottamustoimet tärkeitä
Leena Kumpusalo kärsi aikoinaan vuoden verran hermokivuista.
”Olin silloin mukana Hermanni-teatterissa ja kävin harjoituksissa vuoden aikana pari sataa kertaa. Mielekäs
tekeminen ja hyvä yhteisö auttoivat elämään kivun kanssa. Kipu unohtui, kun oli hauskaa tekemistä.”
Seurakunnan luottamustoimissa ja erityisesti yhteisessä kirkkoneuvostossa työskentely on avannut silmiä.
”Nämä ovat antaneet mahdollisuuden tavata mielenkiintoisia ihmisiä, ja olen saanut mahtavan näköalan Kuopion seurakuntien asioihin.”
Kadonnut ja löydetty lammas
Äidinäidin perimää on virsien hyräily.
”Hyräilen tai laulan lähes aina yksin ollessani. Jopa töissä ollessani hyräilin aina röntgenkuvalausuntoja tehdessäni, sanelujen välissä.”
”Mummo vei minua luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon sekä helluntailaisten seuroihin. Sieltä minun ekumeenisuuteni kumpuaa.”
Leena pohtii, miten Jumala on ollut hänen mukanaan koko elämän ajan. Kiivastahtisessa perhe-elämässä ei hengellisiä asioita ehtinyt ajattelemaan, ja joskus ei ole iltaisin jaksanut kuin huokaista.
Jumala on ollut mukana koko elämän ajan.
”Koen, että olen kuin kadonnut lammas, joka aina haetaan takaisin tarhaan. Jos rukouselämä alkaa harventua ja mieli askaroi enemmän omissa asioissa, tunnen kuinka minut aina vedetään takaisin yhteyteen. Siksi en osaa pitää omavoimaisesti melua uskostani, se on kokonaan paremmissa käsissä”, hän kuvailee.
Viiden lapsen äiti ja seitsemän lapsenlapsen mummi kertoo, miten on opetellut kiittämään vaikeissakin hetkissä.
“Olen vaikeassa elämänvaiheessa kävellyt itkien ja kiitosvirttä veisaten. Kuin ihmeen kautta asiat alkoivat järjestyä. Olen saanut myös huomata, miten pahimman koulukiusaajani toiminnan seuraukset ovat muuttuneet elämäni vahvuudeksi.“
Yksi rakkaimmista hengellisistä lauluista on Hilja Haahdin sanoittama:
Sinun rauhasi anna mulle
elon kohtalot kirkastain.
En mä pyytänyt tyyntä tietä,
Sinun tahtosi tietä vain.