Mustalla taustalla lukee isoin valkoisin kirjaimin sana ei.
Kuvitus: Tuija Hyttinen

Liiallinen kiltteys ei pidemmän päälle kanna

Palveleva rakkaus antaa kaiken, sanotaan usein kristillisissä piireissä. Jeesuksen seuraaja kun luopuu omastaan.

Kaakkoon vedettynä parhaistakin arvoista tulee kirouksia. Sen tietävät liiallista kiltteyttä potevat. Ne, jotka suostuvat kaikkeen. Jotka eivät osaa sanoa ei. Joiden omat tarpeet peittyvät velvollisuudentunteiden alle.

Ihminen saa myös pitää puoliaan. Kaikkeen ei tarvitse venyä ja kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Myötäilijä venyy loputtomasti itsensä kustannuksella

Jotkut eivät ymmärrä liiallisen kiltteyden problematiikkaa alkuunkaan. Minäkeskeinen oman hyvän hakeminen kun trendaa nykyään vahvasti. Tietenkin teen kuten itselle parhaiten sopii. Jos joku ei pidä puoliaan, omapa on häpeänsä. Kyllä hän aikanaan oppii.

Kaikki eivät ajattele näin. Joillekin omien puolien pitäminen ei ole itsestään selvää saatikka helppoa. On ehkä jo lapsesta asti totuttu myötäilemään muiden tahtoa. Koulun pihalla leikitään sitä, mitä toiset ehdottavat. Työssä venytään enemmän kuin muut. Uusia tehtäviä otetaan vastaan, vaikka ei millään pystyisi.

Lopulta myötäily ohjaa myös ajatuksia.

Myötäilijän parisuhde muodostuu helposti epäsuhtaiseksi. Toinen päättää, toinen suostuu. Heikompitahtoinen pyörittää kotia yksin, mutta ei osaa vaatia tilanteeseen muutosta.

Lopulta myötäily ohjaa myös ajatuksia. Toinen tietää paremmin kuin minä. Pidän siis suuni kiinni enkä sano mitään. Ettei tule möläytettyä mitään tyhmää.

Pohjalla on hylätyksi tulemisen pelko

Ikuinen myötäilijä tunnistaa kyllä häkkinsä. Siitähän paha oloni johtuu. En osaa sanoa ei. Annan toisten kävellä ylitseni.

Tilanteet tulevat niin nopeasti. Sopisiko, että tulisimme teille huomenna kylään? Kiltti selkäydinreaktio vastaa saman tien, että sopiihan se. Vaikka oikeasti olen väsynyt. Haluaisin tehdä jotain aivan muuta. Harmi, kun tuli luvattua. Enkä pysty luvattua perumaankaan.

Minkälaisia syvempiä syitä myötäilijä keksii käyttäytymiselleen? Ehkä se on heikkotahtoisuutta. Arkuutta tai pelkoa.

Annan toisten kävellä ylitseni.

Jos sanon ei, joudun perustelemaan sitä. Syntyy kahden kannan ja kahden tahdon välinen törmäys. En kestä sellaista konfliktia.

Pohjalta saattaa löytyä hylätyksi tulemisen pelko. Jos en suostu, minusta ei enää pidetä. Minuun petytään, pahastutaan tai suututaan. Enkä halua menettää kavereita tai ystäviä. Minulla ei ole siihen varaa.

Näin myötäilijä paikkaa heikkoa itsetuntoaan hakemalla muilta hyväksyntää. Jokainen suostuminen antaa hetkeksi tunnun, että minusta pidetään ja minulle ollaan kiitollisia. Mutta tuo ilo kantaa vain hetken. Se menee ohi yhtä nopeasti kuin shoppailijan huuma kassalla. Jäljelle jää vain harmi siitä, että tuli taas repsahdettua.

Sinun tarpeesi ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin

Mitä Jeesus sanoisi myötäilijälle, joka ei osaa sanoa ei? Hän ei muistuttaisi toisen posken kääntämisestä. Sen tarkoitus on ihan muualla – siinä, että pahaan ei vastata pahalla.

Hän sanoisi omien tarpeidensa torjujalle näin: ”Sinulla on oikeus olla olemassa. Sinun toiveesi ovat yhtä arvokkaita kuin muidenkin. Saat puolustaa niitä. Ja minä autan sinua siinä.”

Vapauta minut tulemaan omaksi itsekseni.

Jeesus itsekin taisteli sen puolesta, mitä hän piti tärkeänä. Hän kun tunsi paljon ihmisiä, joiden tarpeita muut eivät kunnioittaneet. Hän näki sairaita, joille sanottiin, että tulkaa joskus toiste parantajan luo. Hän kohtasi vaivattuja, joiden kohdalla muut olivat jo menettäneet toivonsa.

Nykyajan kielellä sanoisimme, että Jeesus uskoi muutokseen. Koska Jumala voi antaa siihen voimaa. Siksi hän neuvoi rukoilemaan: ”Päästä meidät pahasta”. Jollekin ylikiltille tämä on Isä meidän -rukouksen avainpyyntö.

Päästä minut siitä, mikä sitoo minut. Vapauta minut tulemaan omaksi itsekseni. Voimauta minut vaatimaan sitä, mitä minä tarvitsen. Opeta sanomaan ei.

Jämäkkyyttä voi opetella pienin askelin

Kun pyydetään ”opeta sanomaan ei”, on hyvä huomata, mitä sanaan ”opeta” sisältyy. Asioita opitaan harjoittelemalla. Ensin ymmärretään, mistä on kyse. Sitten asiaa harjoitellaan pienin askelin.

Omien rajojen suojelu alkaa siitä, että tiedostetaan oma käyttäytymiskaava eikä enää suostuta siihen. Minun on siis muututtava ensin. Ympäristö ei auta myötäilijää. Päinvastoin, se käyttää häntä hyväkseen niin kauan kuin mahdollista.

Ympäristö ei auta myötäilijää.

Toisaalta muut kyllä tajuavat jollakin tasolla tilanteen epäsuhtaisuuden. Jos yksi on aina keittänyt työpaikalla kahvit, totta kai muut sen tietävät, vaikka ovatkin kuin eivät huomaisi sitä. Jos yksi aina suostuu helpommalla kuin muut, toki toiset tajuavat sen. Kodin vapaamatkustaja on selvillä tehtävien epätasaisesta jakautumisesta.

Siksi omiin rajoihin herääminen ei välttämättä tule muille yllätyksenä. Ehkä sitä on jopa odotettu ja toivottukin. Epäreiluus häiritsee ihmisiä, vaikka he eivät oma-aloitteisesti ryhdykään korjaamaan tilannetta.

Rauhallinen olemus tuo vakuuttavuutta

Puolien pitämisen tilanteita kannattaa käydä läpi mielessä etukäteen. Voi miettiä valmiiksi, millä sanoilla kertoo tahdikkaasti mutta jämäkästi, että tällä kertaa asia ei sovi minulle.

Jätä tunteet tilanteesta syrjään. Pura kiukku vaikka etukäteen kotona rähjäämällä tyhjälle seinälle. Rauhallinen olemus tuo vakuuttavuutta ei-sanallesi. Et aseta rajaa tunnepuuskassa, vaan tarkan harkinnan nojalla.

Viisas aloittaa jostakin pienestä.

Epäonnistumisista ei kannata lannistua. Ne auttavat ymmärtämään itseä enemmän. Omia rajoja ei opita puolustamaan kertaheitolla. Mutta mahdotontakaan se ei ole.

Viisas aloittaa jostakin pienestä, jonka sitten tallentaa itselleen ankkurimuistoksi. Sanoin silloin ei. Teen sen toistekin.