Maaningan kirkon ja seurakunnan historia on laitettu kirjoihin ja kansiin
Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkisto Helsingissä on vanhojen tarinoiden aarreaitta. Sinne on talletettu myös pääosin 1960-luvulla kerättyjä muistoja Maaningan kirkosta ja seurakunnasta. Suurin osa muistoista liittyy seurakunnan 1900-luvun alkupuolen vaiheisiin.
Maaningalle haluttiin iso kirkko
Nykyinen kirkko valmistui Maaningalle monien vaiheiden jälkeen vuonna 1845. Kirkon suuruus aiheutti paikkakunnalla pitkään jatkuneen huhun, jonka mukaan piirustukset olivat vahingossa vaihtuneet pohjalaisen Limingan kirkon suunnitelmien kanssa. Pekka Kauppinen muisteli asiaa SKS:n aineistonkerääjille:
”Muaningan pitäjän kirkkoa kun rakennettii, niin olj laetettu piäpaikasta erehdyksessä aevan toesen kirkon riitingit. – – Nuapurjpitjäeset olj ruvenna sitten pilikkoomaan muaninkalaesten kirkkoa ”mualiman kirkoksj”, siihe ku sopii kirkkoväkkee vaekka mistä mualimasta.”
Sittemmin on todettu, ettei tarina pitänyt kutiaan. Kun Maaningalle haluttiin iso kirkko, sellainen myös saatiin. Kirkosta tuli useille sukupolville suuri ihmetyksen aihe. Myös sen ympäristöön kiertyi tarinoita. Antti Hujanen muisteli nuorten miesten hautausmaalla kokemaa säikäytystä:
”Yhtenä yönä läks poejjat Soentulasta iltamista. Niin peässeet siihen hautuumaan kohalle tielle, niin ne pojat sanoneet, että tulukee poes vaenaattiin sukulaestenne luo, että lähetään kottiin. Hauvvankaevaja olj männy sillon yöllä kaevamaan hautaa. Se kuulj ne poekaen puhheet, niin se olj noussunna sillon hauvvasta ja kysynnä: ”Jokos ne on toeset männynnä?” Poejjilta olj männy kylymävesj joka kohassa ruumiissa. Ne olj vilikuillu toesiinsa, jotta joko sieltä yks tulloo!”
Kylmässä kirkossa saarnattiin turkki päällä
Elli Raatikaiselle kirkon jylhyys oli hämmästelyn aihe.
”On se Muaningan kirkko kommee! Se on kaksosristjkirkko ja iso kum mikä. Ne Kuorjkoskethan sen olj pykännä. – – Kammiinoeta ei olt ollenkaan, nii että tahtopa vuan olla viileellaeset oltavat talavpyhinä.”
Monissa muisteluissa esiin nousi juuri kirkon kylmyys. Käärmelahtelainen Pekka Raatikainen muisteli, ettei kirkossa ollut mitään lämmityslaitetta:
”Joenae jooluna olj niin kylymä että rovastj suarnata paakuttelj turkki piällä ja pienj patalakki piässä. Kalotiksha ne sitä tuntu kuhtuva. Messukasukannii taes muistooksenj panna turkkisa piälle.”
Kirkon lämmitys on sittemmin hoidettu hyvää kuntoon.
Velmut isännät oppimassa Sanaa
Maaningan kinkereistä kerrottiin niin ikään hersyvästi. Abel Miettinen muisteli papeilla olleen ennen tekemistä opettaessaan Sanaa Savon velmuille isännille. Vaikeuksia tuli muun muassa Venäjänsaaren torppariveljesten Aleksin ja Mooseksen oppimista todentaessa:
”Olipa kerran kinkerit talossa, ja kinkeriläksynä jostain Mooseksen kirjasta luku. Pappi luettaa yleisöä, veljeksetkin on siinä ja pappi kysyy Moosekselta: ”Mitä Herra sanoi Moosekselle?” Mooses siihen: ”Ei se minulle mittään sanonut, mitä lie Aleksille sanonut.”
Liekö syntyy nykyiseltä kirkkokansalta yhtä hersyviä tarinoita jälkipolville kerrottavaksi?
Teos julkaistiin juhlapäivänä
Maaningan kunnan yhdistyessä Kuopioon 1.1.2015 tapahtui myös Maaningan seurakunnan yhdistyminen Kallaveden seurakuntaan. Ajatuksia seurakunnan historian kirjoittamisesta oli ilmennyt aika ajoin.
Tekoihin ryhdyttiin alkutalvella 2019 Kallaveden seurakuntaneuvoston perustaessa työryhmän, johon kuuluivat Marjut Niemelä, Pekka Niiranen, Kari Rytkönen, Jussi Huttunen, Raija Jokela, Matti Pentikäinen ja Kari Loponen työryhmän koordinaattorina.
Tavoitteena oli historian julkaiseminen 30.1.2021, jolloin Maaningan seurakunta olisi täyttänyt 150 vuotta. Tavoite toteutuikin, joskin julkaisutapahtumaa ei voitu järjestää koronarajoitusten takia. Tilaisuus järjestetään, kun rajoitukset lientyvät.
Historian ovat kirjoittaneet filosofian maisterit Janne Könönen ja Annika Nyström.
Kirjaa voi ostaa muun muassa Kallaveden kirkolta ja Maaninkatalolta.