Männistön urkusadussa seikkailtiin kalojen valtakunnassa
Järjestyksessään neljäs urkusatuviikko herätteli pohtimaan ympäristöasioita kalaperspektiivistä.
”Järvenpohjasta löytyy monenlaisia roskia. Saako luontoon heitellä roskia? Saako niin tehdä?”, kysyy Männistön seurakunnan kanttori Tintti Tinkala.
”Ei saa!”, kajahtaa yleisön vakuuttava vastaus Pyhän Johanneksen kirkkosalissa.
Meneillään on urkusatuviikko, jonka idean Tintti sai omien lasten keksimistä kalasaduista, kristillisistä ympäristöarvoista ja rakkaudesta Kallaveteen. Vesilläolo on hänelle yksi tärkeimmistä voimaantumisen keinoista.
Luonnon suojeleminen on ikiaikainen kristillinen tehtävä. Sadun aihe istuu erinomaisesti kirkkoon, sillä ympäristön hyvinvointi on yksi kirkon esillä pitämistä tärkeistä ajankohtaisteemoista.
Luonnon suojelemisessa yhdistyvät hengellisyys ja ikiaikainen kristillinen tehtävä: Luoja kehottaa ihmisiä huolehtimaan maailmasta viljellen ja varjellen.
Tinkalan mukaan kaikille avoimen urkusadun on oltava toteutukseltaan sellainen, että jokainen lapsi voi tulla seuraamaan sitä – kuuluipa hän kirkkoon tai ei. Katsomuskasvatuksen puitteisiin sopiva satu esitettiin marraskuisen urkusatuviikon aikana alueen päiväkotilaisille, eskarilaisille ja 1-2-luokkalaisille. Lisäksi satua pääsi katsomaan ilta-aikaan koronarajoitusten mukaisesti. Taipuipa urkusatu tuolijumpaksikin Männistön arkisella aterialla.
Urut ja lavasteet rikastuttivat kerrontaa
Tintti Tinkala eläytyi rooleihin – milloin kertojana, milloin kalana tai sammakkoa suutelevana prinsessana. Nopeat roolinvaihdot innoittivat seuraamaan esitystä intensiivisesti.
rnrnTintin kollega Heikki Mononen kertoi lapsille urkujen olevan maailman suurin soitin ja antoi saduntuoksinaan melodisia ääninäytteitä laidasta laitaan. Sadun musiikillisena kehyksenä toimi Juuso Happosen laulu Minä soudan.rnrn rnrnLavasteiden järvimaisema ja kalat oli tehty musiikkimaalauksella alakouluikäisten toimintatuvassa sekä lapsikuoroissa.rnrn
Lasten innostuneisuus ja myönteinen palaute kannustavat ideoimaan uutta
Urkusatuviikko sai erinomaista palautetta sekä lapsilta että aikuisilta. Tintti Tinkala pohtii, että urkusadun kaltaiset tilaisuudet voivat madaltaa kynnystä tulla kirkkoon. Penkissä ei tarvitse istua hiljaa, vaan esitykseen voi osallistua liikkumalla musiikin tahtiin. Innokkaimmat katsojat olisivat halunneet kiivetä Tintin mukaan näyttämölle.
Esityksen loputtua lapset pääsivätkin tutkimaan rekvisiittaa. ”Kalojen on huono uida roskien seassa”, totesi eräs ekaluokkalainen katsoessaan järvenpohjassa lojuvia muovipulloja ja karkkipapereita.
Hyvän palautteen innoittamana Tintti haaveilee kerran vuodessa esitettävästä urkusadusta, joista joku voisi olla aikuisille suunnattu. ”Toki ympäristönsuojelukin koskettaa meistä jokaista lapsesta aikuiseen”, toteaa Tinkala lopuksi.