Mistä viisaudessa oikein on kyse?

Viisauden lähde on ollut arvoitus. Toisinaan ihmiskunta on mieltänyt viisauden jumalaiseksi ominaisuudeksi. Välillä taas asiaksi, jonka on voinut saavuttaa ihmisen omin ponnistuksin. Ja myipä J. W. Goethen klassikkonäytelmän tohtori Faust jopa sielunsa paholaiselle päästäkseen täydellisen tiedon äärelle.

Aina viisaus on kuitenkin nähty tavoittelemisen arvoisena.

Tamperelainen teologian tohtori, tutkija Jenni Spännäri on julkaissut yhdessä Eeva K. Kallion kanssa kirjan Viisaus – Käyttäjän opas (Tuuma 2020). Teos avaa tavalliselle lukijalle näkökulmia siihen, mistä viisaudessa oikein on kyse. Se on hyvin kaukana oppaista, jotka lupailevat pikaisen pääsyn viisauden äärelle.

Viisaus luo pohjaa ihmisen henkiselle kasvulle ja elämän merkityksellisyyden löytämiselle.

Miksi Jenni Spännäri on sitten lähtenyt perehtymään näinkin haastavaan ja moniulotteiseen aiheeseen?

Tutkija uskoo viisauden tavoittelun rakentavan hyvinvointia ja onnellisuutta. Viisaus luo pohjaa ihmisen henkiselle kasvulle ja elämän merkityksellisyyden löytämiselle.

”Miellän viisauden tuottavan mahdollisimman paljon hyvää, mahdollisimman laajalti ja mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Viisaus siis johtaa yksilöitä, yhteisöjä ja yhteiskuntia kohti parempaa elämää”, Spännäri sanoo.

Myötätunto pyrkii yhteiseen hyvään ja lievittämään kärsimystä

Jotta viisauteen päästään pureutumaan pintaa syvemmältä, niin se pitää jotenkin määritellä.

Spännäri viittaa sosiologi Monika Ardeltin rakentamaan kolmiulotteiseen viisausmalliin. Siinä kognitiivinen eli tiedollinen viisauden ulottuvuus kertoo suhteesta tietoon, tietämiseen ja ylipäätään siihen, mitä voidaan tietää.

”Toinen on pohtiva viisauden ulottuvuus. Siinä elämän tapahtumia ja maailman ilmiöitä pyritään ajattelemaan ja käsittelemään monesta näkökulmasta.”

Myötätuntoinen viisauden ulottuvuus puolestaan rakentuu myötätunnon käsitteen ympärille. Myötätunto pyrkii yhteiseen hyvään, lievittämään kärsimystä ja kulkemaan rinnalla.

Myös työelämässä on viime vuosina nostettu esille yhä enemmän myötätunnon voimaa.

”Työyhteisö voikin olla enemmän kuin jäsentensä summa, jos siellä vallitsee myötätuntoinen jakamisen ilmapiiri”, Spännäri huomauttaa.

Liiallisuuksiin mennessään myötätunto ei kuitenkaan ole enää kovinkaan viisasta.

”Kannattaa pohtia sitä, miten voisi elää myötätuntoista elämää kuluttamatta itseään loppuun. Tärkeää on pitää tasapainossa myötätunto itseä kohtaan ja myötätunto muita kohtaan.”

Korona-aikana viisaus on ollut koetuksella

 Jenni Spännärin mukaan myös MORE-elämänkokemusmalli tarjoaa hyvän lähestymiskulman viisauteen.

”Sen mukaan tarvitsemme viisastuaksemme ennen kaikkea neljää voimavaraa tai kyvykkyyttä. Ne ovat elämänhallinta, avoimuus, pohdinta ja tunnetaidot.”

Elämänhallinta tarkoittaa uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Me kyllä selviämme, vaikka erilaisia vaikeuksia tulisi vastaan.

Koronaviruspandemia on ajankohtainen esimerkki poikkeuksellisen monimutkaisesta ja hankalasta tilanteesta. Kyseessä on niin sanottu pirullinen ongelma. Nyt jos koskaan elämänhallinnalle on käyttöä.

”Kaikesta koronaan liittyvästä ei ole vielä edes olemassa tieteellistä tietoa. Ja vastuuhan on nyt pitkälti tavallisilla ihmisillä, koska poikkeustilaa ei enää ole voimassa.”

Elämänhallinta tarkoittaa uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Spännäri huomauttaa, että viisas toimintatapa koronan jatkuessa on ottaa tunnetun tyyneysrukouksen opit käyttöön. ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Kyse on pitkälti myös toimijuudesta. Peruskansalainen ei mitenkään pysty kehittämään koronarokotetta tai organisoimaan testausprosesseja, mutta jotakin hän voi aina tehdä.

”Kun menen kauppaan, niin pyrin hoitamaan asiat niin hyvin kuin mahdollista. Pesen huolella kädet ja pidän toisiin kunnollisen turvavälin.”

Avoimuus auttaa löytämään uusia näkökulmia monimutkaiseen maailmaan

Avoimuus puolestaan tarkoittaa Jenni Spännärin mukaan kiinnostusta uusiin asioihin ja katsantokantoihin. Se auttaa löytämään uusia näkökulmia hyvin monimutkaiseen maailmaan.

”Keskushermostomme on neuroverkkojen yhteenliittymä ja olemme oppineet tekemään asioita tietyllä tavalla. Tavallaan hiihdämme samoja latuja, jotka käytön myötä vain koko ajan vahvistuvat.”

Tutkija ottaa esimerkiksi totutusta tavasta aggressiivisen tyylin käydä some-keskustelua. Siitä on ikävän monelle tullut se päälatu.

”Some-räyhääjän on koko ajan vaikeampi kääntää suksiaan umpihankeen, josta voisi löytyä vihamielisyyttä viisaampia suhtautumistapoja asioihin. Tuolla ihmisellähän on ajatus, jota minulla ei ole. Mitenköhän hän näkee maailman? Voisinko ehkä oppia siitä jotakin?”

Spännäri myötää, että kovinkaan helppoa ei sinne toiselle ladulla ole siirtyä. Esimerkkejä kuitenkin löytyy muun muassa sellaisista ihmisistä, jotka ovat joutuneet vakaviin onnettomuuksiin. He ovat saattaneet oppia uudelleen kävelemään ja puhumaan.

”Mikään muutos ei kuitenkaan ole mahdollista ilman motivaatiota. Jos haluaa viisastua, niin ensimmäinen askel on haluta sitä.”

Vaihda perspektiiviä ja opi jotain uutta

Tutkija Jenni Spännäri korostaa sitä, että pelkkä ”asioiden tietäminen” ei vielä riitä tekemään ihmisestä viisasta. Fiksulla ihmisellä myös tunnetaitojen pitää olla kunnossa.

”Tunnetaitavat, viisaat ihmiset ottavat tunteet vakavasti, mutta heillä on myös taitoa säädellä niiden ilmaisua ja käyttäytymistään tilanteen mukaan.”

Toisen nahkoihin astumista voi harjoitella.

Myös kyky vaihtaa tarpeen mukaan perspektiiviä on tutkijan mukaan viisaan ihmisen ominaisuus. Toisen nahkoihin astumista voi harjoitella esimerkiksi katsomalla elokuvia tai lukemalla kaunokirjallisuutta.

Jenni Spännäri neuvoo jokaista ihmistä aina toisinaan siirtämään ajatuksiaan sellaiseen perspektiiviin, joka tuntuu vaikealta. Sitä kautta saattaa ehkä oppiakin jotakin.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että omaa ajattelua tarvitsisi hylätä ja vaihtaa aivan toisenlaiseen ajatustapaan.

”Perspektiivin vaihtaminen on pikemminkin joustavaa ajattelun laajentamista. Vaihdetaan siis hiukan näkökulmaa.”

Uuden oppiminen on myös hyvin vaikeaa, jos ei koskaan suostu kuuntelemaan toisia.

”Vanhassa saksalaisessa sananlaskussakin todetaan, että viisaalla ihmisellä on isot korvat ja pieni suu.”

Seniori ei ole automaattisesti viisas, mutta hänelle on kertynyt kokemuksia

Usein ajatellaan, että vanhuus merkitsee ainakin jollakin tasolla viisastumista. Harmaatukkainen seniori mielletään ehkä jopa jonkinlaiseksi viisauden ilmentymäksi.

Jenni Spännäri huomauttaa, että viisaus ja ikääntyminen eivät kuitenkaan automaattisesti liity toisiinsa. Myös hyvin nuortenkin ihmisten joukosta löytyy viisaita.

Tutkimuksissa on havaittu, että ikäihmisillä on viisauden suhteen kuitenkin yksi etu. Viisastumiseen tarvitaan erilaisia kokemuksia, mielellään hankaliakin.

Viisaus ja ikääntyminen eivät automaattisesti liity toisiinsa.

”Mitä pitempään ihminen elää, sitä enemmän hänelle kertyy mahdollisuuksia hankkia niitä kokemuksia. Vuosikymmenien mittaan seniori on myös kuullut runsaasti muille sattuneita asioita.”

Yksi ikäihmisen rooleista onkin ”muistojen arkun kantaminen”. He välittävät nuoremmille edelleen niitä asioita, jotka ovat kuulleet edellisiltä sukupolvilta. Tämä oli Spännärin väitöskirjan keskeinen tulos.

Tutkija kuitenkin huomauttaa, että erilaisten vaikeuksien seuraukset voivat olla jotakin aivan muuta kuin viisastumista.

”Kovia kokenut ihminen voi lannistua, sulkeutua ja tulla vihaiseksi.”

Jaettu viisaus ei henkilöidy kehenkään ihmiseen

Viisaus ei läheskään aina personoidu vaan voi olla luonteeltaan myös yhteisöllistä. Spännäri viittaa Ricca Edmondsonin tekemiin tutkimuksiin. Etnografi vietti aikaa Irlannin syrjäisillä alueilla, jossa asuu pääasiassa vanhempia ihmisiä.

Kylissä kokoonnuttiin yhteen ja puhuttiin erilaisista asioista. Edmondson tarkkaili sivusta tilannetta ja piti yksityiskohtaista tutkimuspäiväkirjaa.

”Noissa yhteisöissä viisaus ilmentyi ihmisten välisissä keskusteluissa. Jaettu viisaus ei henkilöidy kehenkään ihmiseen, vaan se on tavallaan näkymättömämpää.”

Spännäri on saanut henkilökohtaistakin kokemusta yhteisön viisaudesta, kun hän miehensä kanssa muutti kahdeksan vuotta sitten Teiskon Kaanaaseen aivan toiselta paikkakunnalta.

”Naapurissamme asunut vanhempi rouva antoi meille korvaamatonta tietoa uudesta kotiseudustamme. Hän avasi meille alueen historiaa ja opasti parhaille marjapaikoillekin.”