Mitä Raamattu kertoo musiikista ja soittimista?

Raamatun alkulehdillä kerrotaan kahdesta veljeksestä Jabal ja Jubal. Jabalista tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä ja Jubalista ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja. (1. Moos. 4:19–21).

Kuningas Daavid osasi soittaa lyyraa jo nuoruudessaan. Hän oli taitava lyyran (harpun) soittaja. Mutta miten hänestä tuli taitava soittaja?

1. Samuelin kirjassa kerrotaan, kuinka Daavid Saulin asettamana sotapäällikkönäkin soitti lyyraa joka päivä. Lyyra on yksi Raamatun tunnetuimmista soittimista. Se kuuluu kielisoittimiin. Lyyra on hebreaksi kinnor.

Hyväksi soittajaksi kasvetaan.

Vain ahkeralla harjoittelulla Daavidista tuli taitava soittaja. Tässä suhteessa meidän aikamme on ihan samanlainen, kuin Daavidin aika. Hyväksi soittajaksi kasvetaan ja hyvänä soittajana pysytään vain ahkerasti soittamalla.

Kiitoslaulu Jumalan kunniaksi

Kun faaraon sotajoukot seurasivat Israelin kansaa Punaisenmeren rannalle, niin Mooses Jumalan käskystä nosti sauvan merta kohti ja Israelin kansa pääsi kuivaa myöten toiselle rannalle. Faaraon sotajoukot hukkuivat ja kansa pelastui.

Mooses ja Israelin kansa virittivät kiitoslaulun, josta Johan Sebastian Bach kirjoitti Raamattunsa reunaan tästä kertovaan kohtaan (2. Moos. 15:1–21): ”Ensimmäinen alkusoitto, joka on musisoitu kaksoiskuoroisesti Jumalan kunniaksi.”

Jumala on läsnä musiikissa

Ensimmäisessä aikakirjassa kerrotaan, kuinka kuningas Daavid järjesti temppelijumalanpalveluksen musiikin. Hän määritti myös muusikoiden tehtävät. Johan Sebastian Bach kirjoitti omaan Raamattuunsa 1. Aik. 25 kohdalle: “Tämä luku on kaiken Jumalalle mieluisen kirkkomusiikin todellinen perusta. Ihana todistus siitä, miten Jumalan Henki Daavidin välityksellä järjesti myös musiikin jumalanpalveluksen muiden toimien rinnalle.”

Kuningas määritti muusikoiden tehtävät.

2. Aik. 5:ssä kerrotaan liiton arkin viemisestä Jerusalemin temppeliin. Tässä kohden J.S. Bach on kirjoittanut Raamattuunsa: “Hartaassa musiikissa Jumala on armonsa kautta aina läsnä.”

Kuningas Hiskias, joka oli Juudan 13. kuningas, käski uhrata alttarilla polttouhrin. Kun uhritoimitus alkoi, viritettiin Herralle laulu, jota säestettiin torvilla ja Israelin kuninkaan Daavidin teettämillä soittimilla. (2. Aik. 29:27).

Murheen virsi on tuttu nykypäivänäkin

500-luvulla eKr. Nebukadnessar vei juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Pakkosiirtolaisuus kesti 70 vuotta. Tuona murheen aikana ei kansalla ollut voimia musisoida. Tästä kertoo psalmi 136:1–4: ”Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: Laulakaa meille Siionin lauluja! Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?”

Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.

Monet kristityt meidän aikanammekin tapailevat omien Babylonian murheittensa alla virttä 316, jossa lauletaan: On täällä usein kanteleet pajuissa murheen riippuneet ja juosseet kyyneleemme. Vaan isänmaassa uudessa, Siionin kirkkaudessa, taas soivat kanteleemme. Myös helkkyy minun riemuni, kun risti vaihtruu kruunuksi ja haihtuu kyyneleeni iäiseen autuuteeni.

Mikä on psalttari?

Vanhassa testamentissa mainitaan noin 20 eri soitinta ja kuusi soitinryhmää, joita käytettiin jumalanpalveluksissa. Mukana on sekä puhaltimia että kielisoittimia. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, minkälaisia ja minkä muotoisia harput, huilut, lyyrat, pasuunat ja muut soittimet olivat. Siksi meidän suomenkielisessä Raamatussa olevat soittimien nimet eivät ole tarkkoja. Psalttari oli oletettavasti nebel-niminen harppusoitin, jossa saattoi olla jopa 12 kieltä. Esimerkiksi psalmeissa 33:2 ja 149:3 mainitaan kymmenkielinen harppu.

Soittimien nimet eivät ole tarkkoja.

Mikäli nebel käännetään harpuksi, jää kreikkalainen psalttari-nimitys koskemaan sitran ja kanteleen kaltaista psanterin-soitinta, jossa oli alkuaan viisi kieltä (vrt. suomalainen viisikielinen kannel).

Psalmi 150 kuvaa, kuinka soittimia käytettiin Vanhan testamentin temppelijumalanpalveluksissa rikkaalla tavalla:

Ylistäkää kaikin soittimin Herraa!

Ylistäkää häntä raikuvin torvin,

ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!

Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,

ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!

Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,

ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!

Kaikki te, joissa on elämän henkäys,

ylistäkää Herraa!

Halleluja!

Kirjoittaja on Taideyliopiston ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin lehtori ja ainejohtaja.