Mitä sää kertoo ilmastonmuutoksesta?
Sataa, tuulee, myrskyää. Viikko tolkulla paukkuu pakkanen tai paahtaa helle. Tuntuuko, että sään ääripäät ovat yleistyneet?
Suomessa on neljä vaihtelevaa vuodenaikaa. Säähämme mahtuukin monenlaista ilmiötä eivätkä vuodet ole veljeksiä, vaan sääilmiöiden esiintyvyys ja voimakkuus vaihtelevat vuosittainen paljon. Tämä on täysin tavallista.
Sään ääri-ilmiö sen sijaan on joko harvinainen, vahinkoa aiheuttava, äkillinen tai hitaasti kehittyvä.
”Esimerkiksi ukkonen ei ole harvinainen ääri-ilmiö, mutta vahinkoa aiheuttavana siitä voidaan puhua myös ääri-ilmiönä”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila selittää.
Talvet lämpenevät, helteet voimistuvat
Suomessa keskilämpötila on noussut 120 vuoden aikana yli kaksi astetta. Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin. Kasvihuonekaasupäästöjen jatkuva maailmanlaajuinen kasvu voi nostaa Suomen keskilämpötiloja ennen vuosisadan loppua jopa kuudella asteella. Jos taas päästöjä saadaan rajoitettua tehokkaasti, lämpeneminen saattaa jäädä pariin asteeseen.
”Talvet ovat lämmenneet kaikkein eniten. Kesälläkin on 60 vuodessa kasvua vähintään asteen verran. Helteet lisääntyvät, pidentyvät ja voimistuvat. Hellepäivät ovat jo lisääntyneet etelässä. Etelä-Suomessa erittäin tukalien helleaaltojen määrä jopa 3,5-kertaistuu tämän vuosisadan loppuun mennessä”, Laurila kertoo.
Vastaavasti talven pakkasjaksot tulevat lyhenemään. Nykyilmastossa talven pisin pakkasjakso eteläisen Suomen sisämaassa kestää noin 30 päivää, kun se on vuosisadan puolivälissä enää 20 päivää ja lopussa painuu alle 20 päivään.
Niin ikään sateet ovat lisääntyneet, etenkin talvella. Rankkasateet voimistuvat entisestään.
”Lyhytkestoiset noin yhden tunnin rankkasateet voimistuvat arviolta enemmän kuin vuorokauden pituiset rankkasateet”, Laurila sanoo.
Tuulet ja myrskyt eivät ole lisääntyneet
Myrskyt voivat aiheuttaa laajaa tuhoa, ja tuulinen sää vaikuttaa myös energiantuotantoon ja metsätalouteen. Väitöstutkimuksessaan Suomen lähihistorian tuuli- ja myrskyilmastoa tutkinut Terhi Laurila kertoo, että tuulisuudessa ja myrskyjen lukumäärässä ei ole löydetty merkitseviä pitkän ajan trendejä.
Pohjois-Euroopassa on tyypillistä, että tuulisuus ja myrskyt vaihtelevat paljon sekä eri vuosina että eri vuodenaikoina: Talvella voi tuulla liki kolmasosan voimakkaammin kuin kesällä. Talvisin voi olla keskimäärin 5–6 myrskyä kuukaudessa, kun kesällä ei yhtään.
”Myrskyihin liittyvä sateisuus tulee kasvamaan, ja talvimyrskyissä sade tulee yhä useammin vetenä lumen sijaan”, Laurila huomauttaa.
Leutonevat talvet puolestaan estävät puita ankkuroitumasta routaiseen maahan, jolloin kohtalaisissakin talvipuhureissa puut kaatuvat herkästi ja aiheuttavat vahinkoa.
Myöskään ukkosten ja salamoiden määrissä ei Laurilan mukaan ole havaittu erityistä kasvua. Vaikka salamahavaintolaitteet ovat 2000-luvulla kehittyneet hurjasti, tarvitaan vielä ainakin 10 vuotta lisää mittaushistoriaa tarkemman pitkäaikaisen kehityksen selvittämiseksi.
”Ilmaston lämpeneminen lisää ukkoselle suotuisia olosuhteita. Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhdilla kuluvan vuosisadan, ukkosten määrä kasvaa voimakkaasti Pohjois-Euroopassa.”
Seuraa varoituksia
Koska Suomessa esiintyvät sääilmiöt eivät ole uusia, myös niihin varautuminen on jo monelle tuttua.
”Kannattaa seurata säävaroituksia ja esimerkiksi varautua sähkökatkoksiin ja pitää vettä varastossa”, Laurila muistuttaa.
Hellejaksoina kansalaiset joutuvat miettimään asunnon viilentämistä ja pysymään poissa paahteesta. Sateiden lisääntyminen taas nostaa tulvariskiä joillakin alueilla.
Laurila muistuttaa, että sään ääri-ilmiöitä ei voida niputtaa yhteen, vaan jokaista on tarkasteltava erikseen. Kaikki ilmiöt eivät myöskään ole yksinomaan ilmastonmuutoksen syytä. Tällä tietoa ilmastonmuutoksen ei arvioida muuttavan esimerkiksi Suomen tuulisuutta tai myrskyisyyttä merkittävästi, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset niihin ovat vielä epävarmoja.
”Ilmasto on jo lämmennyt, helteet lisääntyvät. Pakkasjaksot lyhenevät ja sateisuus lisääntyy koko Suomessa. Tulevaisuuden ilmasto riippuu ihmiskunnan päästöistä.”
Seurakunnat haluavat pienentää hiilijalanjälkeään
Kuopion ev.lut. seurakuntayhtymä on hakemassa Kirkon ympäristödiplomia loppuvuodesta. Yhtymän ympäristöohjelmaan kirjatuilla toimilla liitytään Hiilineutraali kirkko 2030 -tavoitteeseen eli käytännössä pyritään aktiivisesti pienentämään yhtymän ja seurakuntien toiminnan hiilijalanjälkeä vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraaliussuunnitelma on määrä tehdä ensi vuonna.
Vuosina 2023–2028 Kuopion seurakuntayhtymä tekee suunnitelmallista ympäristötyötä, kehittää jätehuoltoa ja vähentää liikenteen aiheuttamia päästöjä. Ympäristövalinnat läpäisevät kaiken toiminnan ja näkyvät niin ympäristökasvatuksena kuin jätehuollossa, keittiöissä, energia- ja liikenneratkaisuissa sekä kiinteistöjen, hautausmaiden ja metsien hoidossa. Ympäristöseikat otetaan huomioon myös hankinnoissa.
Seurakuntalaisille ympäristötyö näkyy hyvin eri tavoin: mm. ympäristöteemaisina tapahtumina ja sisältöinä esimerkiksi leireillä, luontopolkuina ja hiljaisuuden paikkoina, Reilun kaupan kahvin ja teen käyttönä sekä ympäristöystävällisinä vaihtoehtoina haudanhoidossa.
Yhtymän tavoitteena on myös vähentää sähkön, lämmön ja veden kulutusta. Tällä hetkellä seurakuntayhtymä osallistuu valtionhallinnon Astetta alemmas -säästökampanjaan mm. vähentämällä lämmitystä toimitiloissaan.
Kuopion seurakuntayhtymä hakee Kirkon ympäristödiplomia vuosille 2023–2028. Yhtymä hakee diplomia ensimmäistä kertaa. Siilinjärven seurakunnan kirkkoneuvosto käynnistää seurakunnan ympäristöohjelman 2023–2027 auditointiprosessin marraskuussa. Siilinjärven seurakunnalla on ollut ympäristödiplomi vuodesta 2014.
Lue lisää seurakuntien verkkosivuilta: kuopionseurakunnat.fi/ymparisto ja siilinjarvenseurakunta.fi/ymparisto.
