Mitä tapahtuu, kun kunnian kukko ei laula?

Mokasin pahan kerran, ja myönnän häpeällisen virheeni – raamatullisesti: ”Nyt kyllä pukeudun säkkiin ja tuhkaan!” Kristinusko on vaikuttanut kulttuuriimme niin kauan, että sanat tulevat kuin selkäytimestä. Vaikka ilmauksen alkuperäinen yhteys olisi unohtunut, on säilynyt käsitys siitä, millaiseen tilanteeseen sanonta sopii.

Laskiaisen jälkeisenä keskiviikkona alkaa paastonaika, johon kuuluu katumus, hiljentyminen sekä Jumalan pyhyyden ja rakkauden tutkiskeleminen. Pääsiäistä edeltävät viikot kannustavat myös vastuulliseen elämäntapaan ja omastaan luopumiseen hädänalaisten hyväksi.

Tuhka yhdistyy vahvasti katumukseen.

Jo keskiajalla paastonajan aloittavaa päivää kutsuttiin tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi. Tuhka yhdistyy vahvasti katumukseen, Isossa kirjassa siitä puhutaan monessa kohtaa. Milloin tuhkaa ripoteltiin pään päälle tai vihmottiin jonnekin muualle, milloin siinä istuskeltiin tai kieriskeltiin. Tämä tapa, samoin kuin säkkiin pukeutuminen, ilmensi yleensä syvää murhetta tai katumusta.

Jos nykypäivänä joku sanoo ripottelevansa tuhkaa päälleen, kuulija tulkitsee hänen olevan yleisen synkkyyden vallassa.

Vaatteen repiminen oli vanha tapa ilmaista katumusta

Oletko koskaan repinyt pelihousujasi tai ainakin kieltänyt kaveria repäisemästä peliverkkareitaan? Ahkerasti käytetyn, rempseän ilmauksen juuret juontavat Raamattuun.

Evankelistat kertovat oikeudenkäynnistä, jossa ylipappi Kaifas toimii pääsyyttäjänä Jeesusta vastaan. Galileaa kiertävän saarnamiehen kansansuosio on hermostuttanut Kaifaan ja kumppanit. Pääsiäisjuhla lähestyy, Jerusalem on täyttymässä pyhiinvaeltajista, Jeesus oppilaineenkin saapuu. Hän aiheuttaa skandaalin ajamalla rahanvaihtajat ja uhrieläinten kaupustelijat temppelistä ulos. Vallanpitäjille viimeinen pisara on, kun Jeesus julistaa olevansa Jumalan poika. Kaifas menee suunniltaan ja repäisee vaatteensa, koska on mielestään saanut ilmiselvän todisteen jumalanpilkasta.

Rempseän ilmauksen juuret juontavat Raamattuun.

Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän on ansainnut kuoleman.” (Matt. 26:65–66)

”Vaatteensa repäiseminen ja pukeutuminen säkkikankaaseen ovat vanha itämainen, seemiläinen tapa, jolla osoitetaan katumusta, surua, pettymystä, häpeää, hämmennystä, lohduttomuutta, itsetutkiskelua. Myös varhaisten kristittyjen tapa oli julkisesti ilmaista katumusta ja parannuksentekoa samoin: repäistä vaatteet, pukeutua säkkiin ja kieriskellä tuhkassa”, kirjoittaa pastori Reijo Ylimys kirjassaan Sattuvat sanat.

Aika usein liha on heikko

Voi pahus sentään, taas sorruin makeaan viineriin iltapäiväkahvin kanssa, vaikka vakaasti olin päättänyt paastonaikana kieltäytyä makeista herkuista. En pystynytkään siihen, liha oli heikko.

Sanonta juontaa hetkiin, jolloin Jeesus ennen vangitsemistaan rukoilee Getsemanen puutarhassa. Hän kehottaa Pietaria ja muita opetuslapsiaan sillä aikaa valvomaan ja rukoilemaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Palatessaan hän löytää miehet nukkumasta.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kun Mikael Agricola 1500-luvulla suomensi Uutta testamenttia, hän kirjoitti: ”Henki tosin on valmis, mutta liha ompi heikko”. Liha tarkoittaa ihmisen ruumiillista puolta, joka voi sortua paheisiin, vaikka ihminen tahtoisikin pysyä hyveellisenä ja kunnollisena. Nykyisessä Raamatussa liha on vaihtunut luonnoksi: ”Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” Edellisessä raamatunkäännöksessä sama Matteuksen evankeliumin kohta ilmaistiin toisin: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” (Matt. 26:41, 1933/1938).

Ongelmasta voi pestä kätensä

”Jos et suostu toimimaan ehdotetulla tavalla, pesen käteni koko asiasta, ja saat sitten itse vastata kaikista seurauksista.” Kun ihminen haluaa pestä kätensä jostakin, se tarkoittaa, ettei hän halua enää mitenkään puuttua asiaan, vaan se jää muitten harteille ja ratkaistavaksi. Vertauskuvallinen teko ilmaisee irtisanoutumista hankalasta ongelmasta.

Sanonta on peräisin kärsimyshistoriasta. Maaherra Pontius Pilatus joutuu tutkimaan Jeesuksen syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Hän yrittää useaan otteeseen vapauttaa nasaretilaisen, mutta sitä ylipapit ja kansa eivät siedä.

Evankelista Matteus kirjoittaa: ”Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: ’Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” (Matt. 27:24)

Kunnian kukko ei laula törttöilijälle

Pelaajien on pakko onnistua seuraavassa ottelussa tai joukkueelle ei kunnian kukko laula. Jos törttöilijä joskus saadaan selville, hänelle ei kyllä kunnian kukko laula. Yhtiön tuloksen on parannuttava, muuten yritykselle ei kunnian kukko laula.

Alkusoinnullinen kuvailmaus vie niin ikään piinaviikon tapahtumiin. Opetuslapsi Pietari kieltää tuntevansa syytettynä olevan Jeesuksen, ja hän ehtii tehdä sen kolmesti ennen kuin kukko laulaa. Käy täsmälleen, kuten Jeesus oli ennustanut. (Luuk. 22:60).

Sanonta tarkoittaa, että lopulta jollekin käy huonosti tai että tekemisistään joutuu vielä vastuuseen.

En tunne miestä, sanoi Ketola Jeesuksesta

Ketola voisi yhtä hyvin olla Virtanen, Mäkinen, Salminen tai kuka tahansa muu. Kiirastorstain ja pitkäperjantain välisen yön tapahtumissa riittää sanallista tehoa vielä vuonna 2020.

Rovasti, kirjailija Reijo Ylimys avaa Sattuvissa sanoissaan erilaisiin muotoihin väännettyä sanontaa, jonka viesti on selvästi sama – ja peräisin isosta kirjasta:

”Tietämättömyyden, todellisen tai ei, verhon taakse on hyvä vetäytyä ja näin välttää jokin epämieluisa kannanotto, tilanne tai tapahtuma. Saattaa olla hyvinkin kevyt heitto sinänsä ihan harmittomaan asiaan.”

Taustalla on tilanne, kun Jeesus on vangittu ja häntä kuulustellaan. Pietari lämmittelee ylipapin palatsin sisäpihalla nuotion äärellä. Joku tunnistaa hänet Jeesuksen seurassa kulkeneeksi, mutta Pietari alkaa kiireesti sadatella, ettei hän tunne koko miestä. (Mark. 14:71) Samassa kukko laulaa.