Mitä tapahtuu, kun uskonnolla lyödään ihmistä?
Hengellinen väkivalta aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja eristäytymistä. Pahimmillaan se voi murtaa ihmisen koko persoonan.
Aika ajoin tiedotusvälineissä uutisoidaan tapauksista, joissa jonkun hengellisen yhteisön jäsen on joutunut tavalla tai toisella hengellisen väkivallan uhriksi. Monia tyrmistyttää se, miten armon ja rakkauden sanomaa julistavat tahot voivat kohdella kanssaihmisiään kaikkea muuta kuin armollisesti.
”Siinä onkin aivan valtava ristiriita. Uskohan on periaatteessa positiivinen asia ja voimavara. Parhaimmillaan ihminen tulee uskonyhteisössään kohdatuksi ja hyväksytyksi kaikkine tunteineen”, pohtii Pieksämäen Diakonia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtori ja työnohjaaja Tuomo Lyhty.
Hän on työnsä puolesta kohdannut monia niin hengellistä väkivaltaa kokeneita kuin heitä auttavia ihmisiä.
Pelottelua ja eristämistä uskonnon varjolla
Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.
”Kaikki uskonnollisissa piireissä tapahtuva väkivalta ei kuitenkaan ole hengellistä väkivaltaa. Se, että julmasti käyttäytyvä ihminen on uskovainen, ei automaattisesti tee hänen sanoistaan ja teoistaan hengellistä väkivaltaa. Vääränlainen käyttäytyminen voi olla ihmisen persoonasta lähtöisin. Tämä ehkä uutisoinnissa joskus unohtuu”, Lyhty painottaa.
Uskonnossa asioiden pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen
Terve uskonnollisuus tukee ihmisen hyvinvointia ja antaa elämäniloa, epäterve uskonnollisuus toimii päinvastaisesti.
”Uskonnossa asioiden pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Minkäänlainen pakottaminen ei ole hyväksyttävää.”
Epäterve uskonnollisuus saattaa aiheuttaa muun muassa mielenterveysongelmia, koska uskonnolla on yhteyttä ihmisen syvimpiin arvoihin ja identiteetin rakennusaineksiin.
”Pahimmassa tapauksessa hengellisen väkivallan uhrin koko persoona voi murentua.”
Kun tunteita manipuloidaan, ollaan vaarallisilla vesillä
Lyhdyn mukaan mitään tiettyä suuntausta ei voi osoitella sormella hengellisen väkivallan suhteen.
”Ehkä sitä tyypillisimmin kuitenkin esiintyy karismaattisissa liikkeissä, joissa liikutellaan paljon tunteita. Yleensä tällaisissa liikkeissä on myös vahva johtohahmo.”
”Uskoon liittyy voimakkaasti tunteet. Niiden manipuloiminen on yksi hyvin yleinen hengellisen väkivallan muoto. Jos ihmisellä ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa, on hän erityisen herkkä manipuloinnille.”
Lyhdyn mukaan uhria voidaan kieltää tuntemasta tietyllä tavalla tai pakottaa uskomaan jonkun muun ”oikeaksi” määrittelemällä tavalla.
Ahdistusta voi aiheuttaa katteettomien lupausten antaminen
”Jos tunteet torpataan, ollaan vaarallisilla vesillä. Siitä alkaa helposti henkinen alamäki.”
”Sen sijaan nykyään ei enää niinkään esiinny helvetillä tai kuolemalla pelottelua. Se oli yleisempää joitakin kymmeniä vuosia sitten.”
Ahdistusta uskonnollisen yhteisön jäsenelle voi aiheuttaa myös katteettomien lupausten antaminen.
”Hädässä olevalle ihmiselle on kenties luvattu ihmeparantumista vakavasta sairaudesta. Kun niin ei ole käynytkään, hän kokee pettymystä, pelkoa ehkä häpeääkin.”
Hengellinen väkivalta on vähentynyt, mutta siitä puhutaan enemmän
Lyhty huomauttaa, että hengellistä väkivaltaa ei esiinny pelkästään uskonnollisten yhteisöjen sisällä.
”Sitä voi ilmetä myös parisuhteessa, etenkin jos puolisoilla on erilaiset vakaumukset.”
Yksi hengellisen väkivallan muoto on hylkääminen.
”Joissakin piireissä yhteisö – ja jopa oma perhe – kääntää selkänsä ihmiselle, joka on luopunut uskosta. Sellainen voi syvästi vaurioittaa hylätyn psyykeä.”
Uhrin elämänpiiri saattaa myös rajautua hyvin pieneksi, jos yhteisöstä tulee ukaaseja, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei. Kovin autoritäärisissä yhteisöissä on tyypillistä, että johto pyrkii määräämään jäsenten sosiaalisista suhteista ja jopa yksityiselämän piiriin kuuluvista asioista.
Nuttura on ok, mutta farkut paha juttu
Lyhdyn mukaan uskonnon varjolla harjoitettavan väkivallan määrä ei ole lisääntynyt – päinvastoin.
”Menneinä vuosikymmeninä sitä on esiintynyt enemmän. Nykyään se kuitenkin nousee näkyvämmin esiin tiedotusvälineissä ja sitä puidaan sosiaalisessa mediassa.”
”Ajattelu saattoi ennen olla valtakirkollisuudenkin parissa hyvin ahdasta: nuttura on ok, mutta farkut paha juttu. Onneksi tänä päivänä ahdasmielisyyteen törmää enää harvoin.”
Yhteisön kirjoittamattomat säännöt usein väkivallan taustalla
Lyhty kertoo, että osa hengellisen väkivallan uhreista tunnistaa oman tilanteensa ja rohkaistuu hakemaan apua. Osalta kaltoinkohtelu jää kuitenkin tunnistamatta.
”Yhteisöltä saa myös tukea ja yhteenkuuluvuuden kokemusta, se vetoaa, ja siksi toiset eivät ymmärrä tulleensa väkivaltaisesti kohdelluiksi.”
Miten hengellistä väkivaltaa harjoittavat ihmiset sitten oikeuttavat oman käytöksensä?
”He saattavat vedota siihen, että Jumala käskee. Myös Raamattua tai muuta pyhää kirjaa käytetään lyömäaseena. Usein perusteena ovat yhteisön kirjoittamattomat säännöt, joita yleensä tulkitaan omaksi hyödyksi ja toisten tappioksi”, Lyhty selvittää.
Jos huomaa läheisessään merkkejä hengellisen väkivallan uhriksi joutumisesta, kannattaa asia ottaa varovaisesti puheeksi.
”Niin sanottu huolipuhe on tässä yhteydessä hyvä käytäntö. Läheiselle voi ilmaista, että on tästä huolissaan ja kertoa tarkemmin, miksi. Tärkeää on, että keskustelu ei ole syyllistävää tai nolaavaa.”
”Kuuntelemisella on suuri merkitys, mutta uhri kannattaa myös ohjata ammattiauttajan puheille.”