Miten Räsäs-Pekasta tuli Pöljän liänin muaherra ja muita hautausmaatarinoita
Siilinjärven Viinamäen hautausmaalla on nyt viides kesä, jolloin siellä järjestetään hautausmaakävelyitä. Hautausmaakävelyiden luoja ja niiden ohjaaja on seurakunnan pitkäaikainen nuorisotyönohjaaja, innokas historian harrastaja, Kari Kolehmainen.
Paikkakunnan historiaan päästään sukeltamaan mielenkiintoisten henkilötarinoiden kautta. Seuraava tapaus kertoo, kuinka Räsäs-Pekka nimettiin elinikäiseksi Pöljän liänin muaherraksi.
Pekka ja Salme Räsäsen maanviljelystila Kievari sijaitsi Pöljän kylällä, yhdellä savolaishuumorin syntylähteellä. Kyläläisten terveestä itsetunnosta kertoo kylän nimeäminen Pöljän liäniksi.
”Meille ehdotettiin, että isossa talossamme vietettäisiin alueen uuden vuoden juhlallisuudet eli vastaanotto kylän väelle. Tästähän puolisoni sai sitten lempinimensä eli tittelin Pöljän liänin muaherra”, kertoo Pekan puoliso Salme. ”Neljän vuosikymmenen ajan näitä muaherran uudenvuoden juhlallisuuksia vietettiin, vuoteen 2010 saakka. Osallistujia oli sankoin joukoin.”
Tämän tarinan saamme kuulla muiden hautausmaatarinoiden joukossa hautausmaakävelyllä Siilinjärven Viinamäen hautausmaalla.
Miten hautausmaakävelyiden tarinat syntyvät ja koostuvat?
Kohtaamiset ihmisten kanssa luovat otollisen maaperän tarinoiden synnylle.
”Erinomainen lähtökohta on se, että kävelyjen aikana joku osallistuja riippumatta siitä onko siilinjärveläinen syntyjään tai onko täällä sukulaisuussuhde, osaa kysyä nähdessään hautausmaalla mielenkiintoisen hautamuistomerkin, että mikset ole kertonut tästä mitään,” Kolehmainen kuvailee. Kävelyiden tarinoiden koostajana hän esittää vastakysymyksen; ”Kerropa minulle kuka on kyseessä, niin selvitän asiaa.”
Osallistujia tulee paikalle myös hautausmaakävelyjen ennakkoinformoinnissa mainittujen sukunimien vuoksi. Kävelyjen päätteeksi paikalle jää usein väkeä, jotka haluavat esitellä sukunsa hautapaikkoja ja tarinoita.
Haudatun syntymä- ja perhetaustoja tutkitaan jopa vuosisatoja taaksepäin.
”Tämän jälkeen tehtäväkseni jää selvittää näitä mainittuja perhe- tai sukutarinoita yleisistä lähteistä, kuten muistokirjoituksista sekä kylähistoriikeista.” Pitkään sukututkijana toimineella Kolehmaisella on halu ja suorastaan into löytää tarinan viitekehys menneisyydestä. Haudatun syntymä- ja perhetaustoja tutkitaan jopa vuosisatoja taaksepäin.
Siilinjärvi itsessään on vasta noin sata vuotta vanha pitäjä. Viinamäen hautausmaalle haudatuista osa onkin tullut muualta joko lähi- tai naapurikunnista tai paljon kauempaa.
”Muualta tulleita historian henkilöitä ovat esimerkiksi 1924 junaonnettomuuden aiheuttanut asemapäällikkö Forssen tai seuraajansa aatelissuvun päämies Knut Selim von Pfaler tai tänne aikanaan muualta tulleet kirkkoherrat, kuten legendaarinen Yrjö Abraham Alikoski”, Kolehmainen kertoo.
Erilaisia teemoja hahmotettu
”Sitä mukaa kun tarinat valmistuvat, pitää myös miettiä millaisten teemojen tai otsikoiden alle tarinat voisivat sijoittua. Tämän jälkeen pyrin luomaan teemoille kehyskertomuksen”, kertoo Kolehmainen. ”Isäntiä ja emäntiä -teemakierrokselle kirjoitin lyhyen taustoituksen maataloudesta ja sen kehityksestä tässä maassa.”
”Opettajia eri puolilta pitäjää -kierrosta varten puolestaan tein kehystarinan maamme kansakoululaitoksen synnystä.” Viinamäelle on haudattu muun muassa ensimmäisen ja toisen sukupolven opettajia, jotka ovat oppinsa saaneet mitä todennäköisimmin Jyväskylän opettajaseminaarissa itse kansakoululaitoksen isältä Uno Cygnaeukselta.
Historian taitajat tarinoiden taustalla
Ihmisten kohtaamisen lisäksi Kolehmainen saa materiaalia hautausmaatarinoihinsa historiaharrastuksestaan. Materiaaleihin kuuluu lehtien muistokirjoituksia, historiikkeja sekä paikallislehti Uutis-Jousen, kunnan ja seurakunnan arkistot. Kolehmainen kehuu vuolaasti paikallisia historian harrastajia ja ammattilaisia sekä arkistonhoitajia heiltä saamistaan faktoista ja tuesta.
”Taustallani on ollut joukko, jonka ehdottomasti haluan nostaa esiin. Uutis-Jousen eläköityneet toimittajat Matti Juusela ja Ulla Kentta-Kohtala sekä historian lehtori, kotiseutupalkinnon saanut Aira Roivainen ovat olleet korvaamattomia lähteitä sekä myös opponentteina silloin tällöin kävelyillä”, Kolehmainen painottaa.
Uusia tarina-aiheita nousee kävelykierroksilla edelleen.
Seurakunnan palvelusihteeri Anna Liisa Savolainen sekä kunnan jo eläköitynyt arkistonhoitaja Pirjo Vlasoff ovat olleet arvokas apu tietojen koostamisessa. Hautausmaan puutarhuri Maija-Liisa Räihä teki alun perin kierroskartat ja silloinen tiedottaja nosti kävelyt eri kanaviin. Hautausmaakierrokset olivat alusta asti menestys. ”Osallistujia oli jo ensimmäisenä kesänä kolmatta sataa, sieltä sain myös uusia ehdotuksia tarinoiksi.” Uusia tarina-aiheita tulee edelleen eteen kävelykierroksilla.
Korona-ajan idea jatkuu edelleen
Hautausmaakävelyt Siilinjärvellä saivat alkunsa koronavuonna 2020 pandemian suljettua seurakunnan tilat ja kokoavan toiminnan. ”Kun kesän leiritoimintakin oli tauolla, niin ehdotin päättäjille, että mitäs jos aloitettaisiin Viinamäellä hautausmaakävelyt”, Kolehmainen kertoo. ”Sain tästä vihreää valoa ja kirjoitin nopsasti kevään aikana muutamia kymmeniä kertomuksia Viinamäelle haudatuista pitäjämme edesmenneistä vaikuttajista.”
Lue myös juttu Kuopion hautausmaakävelyistä.