Muistisairaus pistää parisuhteen palikat monella tavalla uusiksi
Eri syistä johtuvat muistisairaudet koskettavat suurta määrää suomalaisista – joko omakohtaisesti tai läheisen kautta.
”Arvioiden mukaan tällä hetkellä Suomessa on liki 200 000 dementiatasoista muistisairautta sairastavaa ja noin 100 000 muistisairauden alkuvaiheessa olevaa ihmistä”, neurologian erikoislääkäri ja Itä-Suomen yliopiston aivotutkimusyksikön tutkimusjohtaja Merja Hallikainen selvittää.
”Ihmiset elävät yhä pidempään, joten muistisairauksien ilmaantuvuuskin kasvaa. Voisi sanoa, että niistä on kehkeytymässä ikäihmisten uusi kansantauti.”
Muistisairas herkästi vähättelee unohtelujaan
Kun puolison kanssa on kuljettu kenties vuosikymmeniä yhdessä ja ollaan joka päivä kasvokkain, ei ehkä niin helposti huomaa muistisairauden hiipimistä kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseen.
”Tilanne yleensä kehittyy pikkuhiljaa. Olen työssäni tavannut pariskuntia, joiden kotona arkiaskareet ovat käytännössä siirtyneet jo täysin pelkästään toisen osapuolen hoidettavaksi, mutta tämä ei itse ole lainkaan hahmottanut jonkin olevan vinossa”, Hallikainen kertoo.
Millaisiin merkkeihin sitten kannattaisi kiinnittää huomiota?
”Jos ihminen esittää samoja asioita aina uusina tai kysyy samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen, se voi viitata alkavaan muistisairauteen. Usein myös halukkuus liikkua kodin ulkopuolella vähenee ja vaativammat kotityöt jäävät tekemättä, esimerkiksi ruuanlaitto saattaa yksipuolistua.”
Tilanne yleensä kehittyy pikkuhiljaa.
Niin ikään persoonallisuuden muutokset voivat Hallikaisen mukaan kieliä siitä, että kaikki ei ole kunnossa.
”Voi ilmetä alakuloisuutta, masentuneisuutta, epäluuloisuutta tai mustasukkaisuutta. Osalle saattaa tulla kielellisiä oireita eli puhe ei enää ole sujuvaa.”
”Alkuvaiheen oireet riippuvat paljon siitä, mistä muistisairaudesta on kyse ja mistä aivojen osista rappeuma lähtee liikkeelle. Kaikissa pidemmälle edenneissä muistisairauksissa käyttäytymisen muutokset lisääntyvät.”
Omalta osaltaan lääkärille menoa viivästyttää se, että muistisairas helposti vähättelee unohtelujaan.
”Ne kuitataan monesti sillä, että eihän sitä tässä iässä voi enää kaikkea muistaa.”
Sairauteen sopeutuminen edellyttää sen hyväksymistä
Tarkempiin tutkimuksiin kannattaa Hallikaisen mukaan hakeutua, mikäli henkilö itse tai hänen läheisensä huolestuu oireista.
”Oireiden pahenemista ei pidä jäädä odottelemaan. On aina parempi kääntyä lääkärin puoleen liian aikaisin kuin liian myöhään.”
”Tällä hetkellä muistisairauksiin ei vielä ole olemassa parantavaa lääkitystä, ei myöskään etenemistä pysäyttävää hoitoa. Mutta jos sairaus todetaan varhaisessa vaiheessa, on valtaosan kohdalla kuitenkin mahdollista hidastaa sen etenemistä oikeanlaisella tuella, lääkehoidolla ja ravintovalmisteella. Elämänlaadun kannalta sillä on iso merkitys”, Hallikainen painottaa.
Kun muistisairaus iskee, se laittaa parisuhteen pakostakin uuteen valoon ja herättää suhteen osapuolissa monenlaisia tunteita. Hätäännystä, pelkoa ja ehkä katkeruuttakin.
Läheisestä joutuu tavallaan luopumaan jo hänen eläessään.
”Yhteiset eläkepäivät eivät toteudukaan sellaisina kuin oli suunniteltu ja haaveiltu, vaan toinen joutuukin omaishoitajan rooliin ja sairastunut puolestaan vähitellen katoaa omaan maailmaansa. On kova paikka, kun läheisestä joutuu tavallaan luopumaan jo hänen eläessään.”
Tilanteen hyväksyminen ei ole kummallekaan osapuolelle helppoa, mutta hoidon ja sopeutumisen kannalta välttämätöntä.rnrn”Jos jompikumpi kieltää sairauden, se hankaloittaa huomattavasti hoitoa tai sen aloittamista ja vaikuttaa laajemminkin arjen sujumiseen.”rnrn”Asian kieltäminen johtaa helposti myös sen salailuun lähipiiriltä ja silloin elämästä tulee aika raskasta.”
Muistisairaus voi tuoda parisuhteeseen myös jotain hyvää
Hallikainen kertoo, että muistisairas on tavallista herkempi aistimaan ympäristönsä ilmapiiriä.
”Siksi hänet pitäisi muistaa kohdata kunnioittavasti, rauhallisesti ja kiireettömästi. Tässä pätee täysin se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”
”On ymmärrettävää, että puoliso tai muu läheinen välillä turhautuu yrittäessään kommunikoida muistisairaan kanssa. Jankkaaminen ja inttäminen eivät kuitenkaan vie tilannetta muuta kuin tiukempaan solmuun, sillä sairastunut ei katso maailmaa samalla tavalla kuin muut.”
Tästä erilaisesta näkövinkkelistä Hallikainen kertoo hyvän esimerkin.
Ei muistisairas minnekään karkaa, vaan hän etsii jotain.
”Minulla aina särähtää korvaan, kun uutisoidaan muistisairaan karanneen kotoaan tai hoitolaitoksesta. Ei muistisairas minnekään karkaa, vaan hän etsii jotain. Hän elää ehkä lapsuusvuosissaan ja etsii sen aikaista kotia, koska kokee nykyisen asuinpaikkansa vieraana. Tai hän ei tunnista ympärillään olevia ihmisiä ja lähtee hakemaan tuttuja kasvoja muualta.”
Muistisairaus muuttaa ja koettelee parisuhdetta, mutta voi tuoda siihen myös jotain hyvää.
”Läheisyys ja hellyys voivat korostua aivan uudella tavalla, kanssakäymiseen tulee ehkä enemmän kosketuksia.”
”Seksuaalisuus ei häviä sairauden myötä, mutta taudin edetessä se muuttaa muotoaan.”
Vaikka alkava muistisairaus kuulostaakin pelottavalta, on Hallikaisella kuitenkin lohdullinen viesti. ”Varhaisvaiheessa se ei tarkoita, että elämä loppuu siihen paikkaan, vaan monia hyvä vuosia on vielä jäljellä. Tulevaan kannattaa varautua tekemällä edunvalvontavaltuutus, valtakirjat ja hoitotahto käytännön asioiden helpottamiseksi. Erilaisten muistitukien, kuten kalentereiden ja muistilappujen, avulla voi arki sujua pitkään hyvänä.”