Nuoren seurakunnan veisukirja on ahkerassa käytössä Maaningalla
Maaningalla on innokkaita ja hienoäänisiä nuoria kuorolaisia, joilla löytyy yhteinen sävel.
Maaningan kirkon sakastissa raikaa lasten kirkkaat äänet ja iloinen nauru, kun seurakunnan lapsikuoron harjoitukset ovat päättymässä. Useimmilla ei silti ole vielä kiire lähteä kotiin, sillä heti perään on alkamassa nuorisokuoron treenit ja kuorolaisilla on yhteinen perinne – kirkkopiilosilla oleminen.
”Tämä on tärkeä ohjelmanumero. Lapset ja nuoret tykkäävät, kun he pääsevät vähäksi aikaa kirkkosaliin leikkimään piilosta”, kuoroja ohjaava Kallaveden seurakunnan kanttori Riikka Leinonen kertoo hymyillen.
Kun kaikki ovat löytyneet, on aika aloittaa harjoitukset kahdeksanhenkisen nuorten kuoron kanssa.
Kuorosta on löytynyt ystävä
Kerttu Savolainen kertoo laulaneensa seurakunnan kuorossa jo viiden vuoden ajan eli melkein puolet elämästään.
”Juha Tapion Sitkeä sydän on yksi lempikappaleista, sitä on kiva laulaa”, Kerttu tuumaa.
Sama suosikki on myös Hilda Tuovisella, jonka kuoroharrastus on kestänyt kolme vuotta.
Laulamisen ilon lisäksi harrastus on antanut Kertulle ja Hildalle mahdollisuuden uusiin ystävyyssuhteisiin.
Opettajan vinkki innosti.
”Me tapasimme täällä kuorossa ja olemme nykyään hyviä kavereita.”
Parisen vuotta kuorossa laulanut Oskari Ruuska kertoo lähteneensä mukaan opettajansa vinkin innoittamana.
”Eniten tykkään esiintymisistä ja leireistä. Seuraava kuoroleiri on tulossa jo ihan pian Poukaman leirikeskuksessa”, Oskari selvittää.
Ohjelmisto vaatii hiomista
Riikka Leinonen kertoo, että lasten ja nuorten kuoroilla on esiintymisiä muutaman kerran kauden aikana.
”Esimerkiksi perhemessuissa ollaan yleensä mukana. Nyt valmistaudumme Maaningan kirkossa maaliskuussa järjestettävää Open Stage -tapahtumaa varten. Sinne kuka tahansa on saanut ilmoittautua laulamaan mieleisensä kappaleen.”
Ohjelmistoa on jo jonkin verran hiottu, mutta Leinonen pyytää kuorolaisia vielä miettimään, mitä Open Stagessa haluttaisiin laulaa. Hetkeäkään epäröimättä vastaukseksi tulee Nuoren seurakunnan veisukirjan suosikkeja: Sitkeä sydän, Rakastettu ja Puhu äänellä, jonka kuulen.
Onko täällä joku yläikäraja?
Eipä sitten muuta kuin veisukirjat käteen ja laulamaan.
”Hienosti meni! Otetaan vielä kerran uudestaan ja pistetään lisää tempoa”, Leinonen rohkaisee.
Kuorolaisista näkee, että he todella nauttivat yhdessä laulamisesta.
”Olen tehnyt päätöksen, että aion olla mukana ainakin kymmenen vuotta. Vai onko täällä joku yläikäraja?” eräs nuori ilmoittaa Leinoselle samalla, kun pohtii seuraavaa kappaletta laulettavaksi.
Kanttoria naurattaa ja hän lohduttaa, että nuorisokuoron jälkeen voi siirtyä aikuisten kuoroon. Vaikka ikää tulee, laulamisen ei tarvitse loppua.