Olga ja Igor Dobrobaba onnistuivat pakenemaan Ukrainan Irpinistä viime hetkillä
Ukrainalainen Dobrobaban pariskunta on joutunut pakenemaan miehittäjiä ja jättämään kotinsa jo kahdesti. Nyt he ovat turvassa.
Pariskunta ottaa vieraat vastaan uudessa kodissaan Kuopion Neulamäessä. Niukasti, mutta kodikkaasti sisustetun asunnon irtaimisto on saatu lahjoituksena kuopiolaisilta. Ihmisten auttamishalu ympäri Suomen on ollut suurta ja Ukrainasta paenneiden hyväksi on muun muassa saatu nopealla aikataululla kerättyä huonekaluja, astioita ja vaatteita.
”Olemme valtavan kiitollisia kaikesta saamastamme avusta. Kun lähdimme kotoamme Irpinistä, koko elämämme mahtui yhteen matkalaukkuun. Se tuntui aika pelottavalta”, Olga ja Igor kuvailevat.
Turvaan pääseminen oli pienestä kiinni
Suomeen Dobrobaban pariskunta saapui 22. maaliskuuta. He lensivät Helsinkiin Puolasta.
”Kun pääsimme Ukrainan rajan yli, muuttui matkanteko helpommaksi. Kaikkein vaikeinta pakeneminen oli kotimaamme sisällä.”
Jo maaliskuun alkupäivinä Irpinin kaupunkiin ilmestyi venäläisjoukkoja ja sotatoimet alkoivat.
”Kotitalomme viereisessä metsässä oli panssarivaunuja, joista tulitettiin holtittomasti ympäriinsä.”
Alkoi olla selvää, että taistelujen alta olisi päästävä jonnekin turvaan. Paikallinen kirkko otti hoitaakseen evakuointijärjestelyt.
Lähteminen olisi vaikeaa.
”Kirkko oli yhteyksissä venäläissotilaisiin, joiden kanssa sovittiin evakuointiin käytettävistä reiteistä ja siitä, että ihmiset saisivat turvallisesti poistua kaupungista.”
Evakuointipäivän valjetessa Irpinissä herättiin todellisuuteen, jossa muun muassa rautatieasema ja kaupungista pois vievä silta oli pommitettu. Lähteminen olisi vaikeaa.
Omilla autoilla oli vielä mahdollista päästä pois, mutta autoletkojen piti olla mahdollisimman tiiviitä. Yksittäisiä ajoneuvoja saatettaisiin tulittaa.
”Tuttavamme tarjosi meille kyydin pois Irpinistä. Lähdimme aamulla ja pääsimme illalla Rivnen kaupunkiin, jossa yövyimme kirkossa.”
”He, jotka yrittivät lähteä Irpinistä päivää myöhemmin, joutuivat maanteillä tulituksen kohteiksi. Pääsimme siis pakenemaan aivan viime hetkillä”, Olga ja Igor kertovat.
”Kuulimme myös, että pian lähtömme jälkeen evakuointeja järjestänyt kirkko oli pommitettu.”
Viimeiseen saakka uskottiin, ettei sotaa tulisi
Olga näyttää puhelimestaan kuvia Irpinistä ja sodan aiheuttamista tuhoista. Kuvissa näkyy talojen raunioita ja tulipaloja.
”Kaupunkimme oli vielä muutama kuukausi sitten kaunis paikka, jossa oli mukava asua. Nyt kuulemma 70 prosenttia rakennuksista on kokonaan tai osittain tuhoutunut.”
Haastatteluhetkellä Olgalla ja Igorilla oli tieto, että heidän asuntonsa olisi toistaiseksi säilynyt suurin piirtein ehjänä.
”Talomme pihalla on ollut räjähdys, jonka paineaalto on rikkonut asuntomme ikkunat. Koko koti ei kuitenkaan ole tuhoutunut.”
Pariskunta kertoo, että vaikka epäilyjä oli ollut ilmassa jo jonkin aikaa, oli sodan syttyminen heille silti yllätys.
”Viimeiseen saakka uskoimme ja toivoimme, ettei tilanne eskaloidu.”
Sodan syttyminen oli kuitenkin yllätys.
Samanlainen toivonvire sai Olgan ja Igorin sinnittelemään aikoinaan edellisessä kotikaupungissaan Itä-Ukrainan Donetskissa, joka vuonna 2014 joutui Venäjä-mielisen separatistiorganisaation hallintaan.
”Odottelimme neljä vuotta, että olosuhteet Donetskissa rauhoittuisivat. Niin ei käynyt, joten päätimme paeta Irpiniin.”
Igorin iäkäs isä asuu edelleen Donetskissa ja hänestä pariskunta kantaa huolta.
”Kuulemme isän voinnista tuttavien kautta, sillä isällä ei ole nettiä. Monet haluaisivat päästä pois Donetskista, mutta ainoa paikka, mihin sieltä voi tällä hetkellä lähteä on Venäjä.”
Kuopiossa kuulee usein slava Ukraini -huudahduksia
Suomi ei ollut ennestään tuttu Dobrobaban pariskunnalle ja moni asia täällä onkin yllättänyt – hyvällä tavalla.
”Meidät on otettu niin lämpimästi vastaan, että se tuntuu aivan hämmentävältä. Pakomatkalle lähtiessä emme lainkaan tienneet, mihin lopulta päätyisimme ja minkälainen vastaanotto perillä odottaisi.”
Ennen kuin Olga ja Igor pääsivät nykyiseen asuntoonsa, he asuivat neljä viikkoa kuopiolaisen perheen luona.
”Tuntui uskomattomalta, että täysin tuntemattomat ihmiset avasivat meille kotinsa ovet.”
Kaupungilla liikkuessaankin Dobrobabat ovat kohdanneet kannustusta ja ystävällisyyttä.
Tulevaisuutta ei uskalla suunnitella.
”Kun olemme astuneet paikallisbussiin ja näyttäneet kuskille Ukrainan passia, olemme useampaan kertaan kuulleet muiden matkustajien suusta slava Ukraini -lausahduksen.”
Slava Ukraini tarkoittaa kunnia Ukrainalle ja lausahdus on noussut sodan myötä varsinaiseksi sloganiksi ympäri Eurooppaa.
Kirkko on näytellyt monenlaista roolia Olgan ja Igorin pakomatkalla. Myös Kuopiossa paikallinen ortodoksinen kirkko on ollut tärkeä paikka.
”Olemme käyneet siellä lounailla ja päässeet purkamaan sydäntämme venäjänkielisen papin kanssa.”
Tulevaisuutta pariskunta ei osaa tällä hetkellä ajatella.
”Haluaisimme palata joskus vielä Irpiniin. Mutta jos kotimme on tuhoutunut, niin paluu tuntuu kyllä vaikealta. Tilanteet muuttuvat niin äkkiä, mitään ei uskalla suunnitella.”