Oppilaitospastori Satu Karjalainen on tärkeä tuki opiskelijoille ja henkilökunnalle
Tsemppari, vierelläkulkija ja terapeutti. Oppilaitospastori saa olla monenlaisessa roolissa.
Karjalainen selailee helmikuisena keskiviikkona kalenteria työhuoneellaan Kuopion yliopistokampuksen Studentialla. Edessä näyttää olevan varsin liikkuvainen päivä ja monenlaisia tapaamisia.
”Tänään minulla on työtehtäviä täällä Studentialla, Savonialla, Tuomiokirkossa ja Vanhassa Pappilassa.”
”Oppilaitospastori ei todellakaan istu aamusta iltaan vain toimistossaan odottamassa, että joku eksyisi juttusille”, Karjalainen nauraa.
Uusia testamentteja tarjolla halukkaille
Päivän aluksi Karjalainen ottaa vastaan Suomen Gideon-järjestön edustajan Paula Kangasrääsiön, joka tuo lahjoituksena Uusia testamentteja Studentian kappelille. Yhdessä naiset asettelevat kirjat hyllyyn halukkaiden saataville.
”Emme saa enää aktiivisesti jakaa Uusia testamentteja oppilaitoksissa. Näitä voi kuitenkin tuoda tarjolle sovittuun paikkaan, josta niitä on helppo ottaa mukaan”, Kangasrääsiö selvittää.
Ihmisellä on oikeus saada hengellistä apua myös sairaalassa.
”Kutsumme tätä valkokantista Uutta testamenttia hoitajatestamentiksi, sillä se on tarkoitettu erityisesti hoitoalan työntekijöiden käyttöön. Ihmisellä on oikeus saada hengellistä apua myös sairaalassa ollessaan.”
Kangasrääsiö ojentaa myös oppilaitospastorille tuomisen – isommalla fontilla olevan Uuden testamentin.
”Mahtavaa! Tämähän tulee tarpeeseen, kun ikänäkö alkaa vähitellen vaivata”, Karjalainen iloitsee.
Hän vaihtaa vielä hetken aikaa kuulumisia Kangasrääsiön kanssa ennen kuin on riennettävä takaisin työhuoneelle, sillä keskusteluajan varannut opiskelija on saapumassa pian.
Oppilaitospastori on melkein terapeutti
Karjalaisella ei ole kiire, kun opiskelijat hakeutuvat hänen juttusilleen. Tänään keskusteluhetki nuoren kanssa kestää puolitoista tuntia.
”Varaan aina pari tuntia aikaa keskusteluille, koska ei ole kenenkään kannalta mukavaa, jos minulla on hoppu seuraavaan työtehtävään tai tapaamiseen. Haluan olla aidosti läsnä ja kuunnella kaikessa rauhassa, mitä opiskelijalla on mielen päällä.”
Karjalaisen mukaan opiskelijat käyvät juttelemassa erityisesti ihmissuhteisiin ja opiskeluihin liittyvistä kysymyksistä. Toisinaan joku haluaa puhua myös hengellisistä asioista.
Tärkein tehtäväni on olla täällä vierelläkulkijana.
”Jotkut käyvät kerran, toiset säännöllisemmin ehkä useankin vuoden ajan. Olen sanonut, että minulle voi tulla vain kertomaan kuulumisiakin. Koen, että tärkein tehtäväni on olla täällä vierelläkulkijana.”
Karjalainen kertoo joskus pohtineensa yhtenä vaihtoehtona myös terapeutin työtä.
”Myöhemmin olen tajunnut, ettei minun tarvitse siihen erikseen hakeutua, sillä minähän oikeastaan teen sellaista jo nyt.”
Mutkan ja johdatuksen kautta papiksi
Satu Karjalainen vihittiin papiksi vuonna 2003. Siitä alkaen hän on työskennellyt Kuopiossa nuorten parissa – ensin Tuomiokirkkoseurakunnassa nuorisopappina, ja nyt reilun vuoden ajan oppilaitospastorin virassa.
Karjalainen kertoo olleensa nuorena aktiivisesti mukana Alavan seurakunnan toiminnassa.
”Olin luottoisonen, jonka haltuun uskottiin jopa seurakuntatilojen avaimet. Silloin jo kylvettiin kiinnostuksen siemen kirkon työtä kohtaan.”
Onnistuin vaihtamaan pääainetta.
”Hain alun perin opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Ovet sinne eivät kuitenkaan auenneet ja päädyin sen sijaan aloittamaan kemian opinnot Joensuussa. Ajattelin seurata äitini jalanjälkiä ja ryhtyä kemianopettajaksi.”
Joensuussa Karjalainen huomasi, että sielläkin oli käynnistynyt teologian opetus.
”Onnistuin vaihtamaan pääainetta ja alkuperäinen ammattihaaveeni alkoi lopulta käydä toteen.”
”Täysin turhia kemian opinnot eivät kuitenkaan olleet, sillä niiden parista löysin nykyisen puolisoni. Jonkinlaista johdatusta siis”, Karjalainen hymyilee.
Pappi ei ole pelkästään opiskelijoita varten
Karjalainen on sopinut puoleen päivään lounaspalaverin Savonia-ammattikorkeakoulun korkeakoulukuraattori Meri Tissarin ja oppimisen tuen asiantuntija Petra Roinisen kanssa.
”He ovat Savonian puolelta lähimpiä yhteistyökumppaneitani. Tarkoitus on tänään vähän jutella uudenlaisesta tukitoiminnasta opiskelijoille.”
Ennen lounaalle lähtöä Karjalaisen työhuoneeseen pistäytyy opiskelija selvittelemään Studentian kappelille tekemäänsä varausta – varausten ylläpitokin kun sattuu kuulumaan oppilaitospastorin toimenkuvaan.
”Kappeli on hyvin buukattu paikka. Siellä toimii monenlaisia ryhmiä päivisin ja iltaisin. Minusta on tärkeää, että opiskelijoilla on turvallinen tila kokoontua.”
Kappeli on hyvin buukattu paikka.
Lounaspalaverissa Karjalainen selailee ahkerasti kalenteriaan, sillä suunnitelmat Tissarin ja Roinisen kanssa alkavat tarkentua.
”Vähitellen on ymmärretty, että oppilaitospastori ei ole paikalla lyömässä Raamatulla päähän ja pitämässä aamunavauksia, vaan hänellä on tärkeä rooli niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan hyvinvoinnin edistäjänä”, Karjalainen pohtii.
”Helposti ajatellaan, että pappi on täällä vain opiskelijoita varten. Hän on kuitenkin merkittävä tukihenkilö myös oppilaitosten työntekijöille”, Tissari ja Roininen painottavat.
Pakkanen tuo muutoksia suunnitelmiin
Kesken lounaan Karjalainen saa puhelun, jossa hänelle kerrotaan, että pakkanen on tehnyt tepposet ja Vanhan Pappilan putket ovat jäätyneet. Opiskelijoiden Olohuone-illan toteutuminen on uhattuna.
”Täytyy olla vielä jonkin aikaa kuulolla, miten tilanne kehittyy. Jos näyttää huonolta, on tilaisuus peruttava.”
Iltapäivälle Karjalainen on sopinut kevätkauden Epäilijöiden klubi -iltojen suunnittelua yhdessä opiskelija Anna Miininin kanssa.
”Illat käynnistyivät syksyllä ja niissä on ollut todella hienoja keskusteluja. Osallistujilla on erilaisia taustoja, joten on ollut avartavaa ja kiinnostavaa kuulla toisenlaisia näkökulmia uskonasioihin”, Karjalainen ja Miinin pohtivat yhdessä.
Osallistujilla on erilaisia taustoja.
Kello käy ja Vanhan Pappilan putket ovat edelleen jäässä.
”Nyt ei voi enää odottaa, vaan laitan osallistujille viestin, että Olkkari-ilta on peruttu.”
Karjalainen päättää lähteä viemään perumisesta kertovan lapun myös Vanhan Pappilan oveen. Matkalla hän käy ruokakaupassa ostamassa tarjottavia seuraavan päivän tilaisuuteen.
”Minun osaltani peruuntuu tänään myös viikkomessu Tuomiokirkossa. Tarkoitus oli mennä sinne yhdessä opiskelijoiden kanssa ennen Olkkari-iltaa, jonka olennainen osa messu on.”
Karjalaisen työpäivä päättyy kello kahdeksan sijasta jo viideltä.
Työnkuva on monipuolinen
Yksi työpäivä näyttää vain pintaraapaisun Karjalaisen laajasta toimenkuvasta. Tärkeänä osa-alueena hän mainitsee kriisityön, jota ei tänään onneksi tarvinnut tehdä.
”Olen opiskelijoiden ja henkilökunnan tukena, jos oppilaitoksella tapahtuu jotain poikkeuksellista ja järkyttävää.”
Lisäksi Karjalainen on muun muassa mukana rippikouluissa ja oppilaitosten tutorkoulutuksissa sekä vetää Tuomasmessuja järjestävää tuomastiimiä.
Muistutan aina, että kysykää toisiltanne mitä kuuluu.
”Tutorkoulutuksissa haluan tuoda esille nimenomaan kohtaamisen tärkeyttä opiskelumaailmassa. Muistutan aina, että kysykää toisiltanne mitä kuuluu.”
”Olen iloinen siitä, että saan välillä tehdä myös jumalanpalvelustyötä Tuomasmessuissa ja Tuomiokirkon Hiljaisuuden messuissa.”
Ihan täysin Karjalaisen ei ole tarvinnut unohtaa myöskään kirkollisia toimituksia.
”Aina silloin tällöin joku opiskelija tai opettaja on pyytänyt minua esimerkiksi vihkipapikseen. Lähden sellaisiin mielelläni.”
Satu Karjalaisen lisäksi oppilaitospastorin tehtäviä hoitaa myös johtava oppilaitospastori Panu Pohjolainen.
