Ovatko uskonto ja politiikka kavereita vai vihollisia?
Miten kristilliset arvot näkyvät päätöksenteossa?
Raamatun käyttöä suomalaisessa yhteiskunnassa tutkinut Helsingin yliopiston teologian dosentti Niko Huttunen herättää katsomaan politiikkaa pintaa syvemmältä.
”Yhteiskuntamme on rakentunut kristillisille arvoille. Ne ovat yhä totta, vaikkei niitä sanota kristillisiksi”, Huttunen sanoo.
Suomen ytimessä on yhteisöllisyys
Suomessa kristilliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä.
”Olemme yhteiskunta. Luotamme päättäjiin, jotka toimivat hyväksemme. Tarvitsemme viranomaisia, jotka toimivat hyväksemme. Hoidamme terveydenhuollon kollektiivisesti. Pidämme kaikista huolta. Traditiomme ei ole yksilökristillinen kuten Yhdysvalloissa.”
Suomi on rakentunut kristillisten arvojen varaan. Ne ovat yhä totta, vaikkei niitä sanota kristillisiksi.
Arvot elävät koko ajan. Muutoksesta Huttunen lainaa J. V. Snellmanin valtio-oppia.
”Kun kansan uskonnollinen käsitys muuttuu, yhteiskunnan muutokset mahdollistuvat. Jos yhteiskunta muuttuu ensin, tulee ongelmia.”
Tähän on törmätty mm. avioliittolaissa. Keskustelua monista politiikan ja uskonnon yhdistävistä aiheista Huttunen pitää pintakuohuina.
”Jos sanot, että politiikka pitäisi perustaa kristillisille arvoille, sinua pidetään räsäsläisenä.”
Mitä yhteistä on sääntelyllä ja siunauksella?
Vuosien mittaan Huttunen on syventynyt suomalaisen poliittisen teologian linjaan 1500-luvulta nykypäivään. Aikamatkalla punoutuu kuva reformaation myötä syntyneestä vanhatestamentillisesta Suomesta, jossa korostuu hallitsijalle keskitetty valta. Se näkyy esivallan roolissa yhä.
Valtion tulee huolehtia, ettei kansa tuhoa itseään paheilla.
”Toimiiko hallitsija ja kansa Jumalan tahdon mukaisesti vai sitä vastaan? Saako se Jumalan siunauksen vai vihan? Sittemmin sama logiikka toimii ilman julkilausuttua uskonnollista perustelua: valtion tulee huolehtia, ettei kansa tuhoa itseään paheilla.”
Samasta juuresta versovat esimerkiksi alkoholi-, makeis- ja lentovero. Sääntely saa luterilaisessa Pohjolassa paljon kannatusta.
”Valtion kuuluu valvoa kansaa. Valtiolla on oikeus puuttua ihmisten elämään ja hyvinvointikysymyksiin.”
Tätä taustaa ei Huttusen mielestä tunnusteta. Kirkossakaan ei enää puhuta Jumalan vihan teologiasta.
Valitako ohjaus vai vapaus?
”Meillä keskustellaan siitä, holhoaako valtio. Kohteleeko se kansalaisia lapsina vai vastuullisia aikuisia? Miksi pitää säädellä viinan ostamista tai kauppojen aukioloa? Ohjailusta halutaan vapautua.”
Yhdysvaltalainen markkinaliberalismi haastaa meidät, koska sikäläinen yhteiskunta on aivan toista taustaa. Yhdysvallat syntyi eurooppalaista valtaa paenneista, joiden eetos oman elämän vapaasta järjestämisestä elää yhä.
”Siellä keskusvalta on kyseenalainen ja torjuttava. Ihminen vastaa itse elämästään – jos ei vastaa, kuolee kadulle. Tämä näkyy niin sairausvakuutusuudistuksen kaatumisessa kuin perustuslain mukaisessa aseenkanto-oikeudessa.”
Yhdysvaltalainen markkinaliberalismi haastaa meidät.
Suomelle tyypillistä on integroiminen: lähtökohtaisesti kaikki kuuluvat samaan yhteiskuntaan, myös vähemmistöt ja maahanmuuttajat. Tällä varjolla vähemmistöjä on myös kohdeltu huonosti. Huttunen muistuttaa, että kotoutuminen on ihmisten ajamista sisään luterilaisiin arvoihin.
Uskonnonvapaus vastatuulessa
Tätä nykyä yksilöt saavat vapaasti uskoa mihin haluavat. Sen sijaan kollektiivinen uskonnonharjoittaminen on yhteiskunnassa vastatuulessa.
On taipumus mieltää uskonnosta kertominenkin uskonnon harjoittamiseksi ja puhdistaa uskonto pois yhteiskunnasta.
”Uskonnonvapautta kyseenalaistetaan yhä voimakkaammin. On selvä taipumus mieltää uskonnosta kertominenkin uskonnon harjoittamiseksi ja sen perusteella puhdistaa uskonto pois kunnan, valtion ja hyvinvointialueiden tasolla.”
Huttusen mukaan uskonnonvapauden vastaista politiikkaa on yritys rajata varusmiesten sotilasvala uskontoneutraaliksi vakuutukseksi, vaikka 90 prosentin enemmistö haluaa antaa valan. Valtio hyväksyy varusmieheltä kumman tahansa.
”Osalla virkamieskuntaa näyttää olevan agenda vaikuttaa uskonnonvapauteen.”
Kirkon paikka oikealla vai vasemmalla?
Huttusen mielestä on mahdotonta pitää uskonto ja politiikka erillään. Uskontojen asema yhteiskunnassa on jotenkin järjestettävä, mikä on aina poliittinen päätös. Jos taas uskonnon pitäisi puhutella jotenkin, on otettava huomioon ajan ja paikan poliittiset intressit.
Kirkko on kuin puuttuva vasemmisto-konservatiivinen puolue.
”Kaiken kirkossa ei pidä olla läpipolitisoitunutta. Hallitusohjelmatavoitteillaan kirkko kuitenkin pyrkii viemään viestiään ja odottaa yhteiskunnan toimivan kansakunnan parhaaksi. Tästä käy esimerkiksi nuorten terapiatakuu, joka ei Yhdysvalloissa olisi ollenkaan keskusvallan asia”, Huttunen sanoo.
Huttusen mukaan kirkko mielletään oikeistolaiseksi ja arvokonservatiiviksi, jonka yhteiskuntapolitiikka on voimakkaan valtiokeskeistä.
”Poliittisissa arvokartoissa ei ole vasemmisto-konservatiivista puoluetta, mutta kirkko oikeastaan on sellainen.”
Teologi Niko Huttunen on keskustelemassa uskonnosta ja politiikasta Alavan kirkon uskonnonvapaussarjan luennolla 15.10.2023.
Uskonnonvapaus 100 vuotta
Suomalainen uskonnonvapauslaki täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Laki takaa uskonnonvapauden kaikille. Vasta siis sadan vuoden ajan Suomessa on ollut mahdollista valita oma uskontokuntansa – tai valita olla kuulumatta mihinkään.
Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus on ihmisoikeus ja perusvapaus. Kyse on kaikenikäisiä yhdistävästä oikeudesta, joka kirkon mukaan on merkittävä kansallinen rikkaus.
Lue lisää: Uskonnonvapaus 100 vuotta (Evl.fi)