Päätöksenteko vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä

Kirkolliskokouksessa on kaudella 2020–2024 Kuopion hiippakunnasta yhdeksän edustajaa ja lehtemme levikkialueelta kolme: kuopiolaiset seurakuntalaiset Pekka Niiranen ja Tarja Välimäki ja papistosta Siilinjärven seurakunnan kirkkoherra Olli Kortelainen. Niiranen on edustajana kolmatta kauttaan, Välimäki ja Kortelainen ensimmäistä kauttaan.

Kirkolliskokous päättää kirkon opin ja työn linjauksista sekä kirkon hallinnosta ja taloudesta ja vaikuttaa kirkon lainsäädäntöön. Edustajat ovat vaaleilla valittuja seurakuntalaisten ja papiston edustajia ja toimikausi kestää neljä vuotta.

Edustajat lakia uudistamassa ja veroeuroja punnitsemassa

Iso osa kirkolliskokouksen työstä tehdään valiokunnissa. Ne tekevät selvitystyötä ja mietintöjä ja suuri sali tekee päätökset.

Täkäläisistä edustajista Pekka Niiranen kuuluu lakivaliokuntaan.

”Se on tällä kaudella ollut tavallista työläämpi mutta sitäkin antoisampi paikka, sillä meidän oli lyhyessä ajassa uudistettava koko kirkkolainsäädäntö. Kirkolliskokous hyväksyi kirkkolakiesityksen viime marraskuussa. Nyt odotamme, että eduskunta hyväksyy uuden kirkkolain ennen ensi kevään eduskuntavaaleja.”

Uusi kirkkolaki eroaa edeltäjästään siinä, että laista on siirretty useita pykäliä kirkkojärjestykseen eli kirkon omaan säädöskokoelmaan.

Kirkolliskokous kokoontuu kahdesti vuodessa. Se ei ole yhden illan juttu vaan 4–5-päiväinen rupeama, jolloin edustajat tekevät päätöksiä täysistunnossa, valmisteluja valokunnissa ja keskustelevat kyselytunnilla piispojen ja kirkkohallituksen viranhaltijoiden kanssa. Jotkin valiokunnat kokoustavat pitkälle iltaan.

Kokousviikkojen välillä kokoontumisia on pitkin vuotta. Tarja Välimäki kuuluu talousvaliokuntaan ja arvelee sen olevan valiokunnista työläin. Se tekee mietinnöt mm. kirkon talousarviosta ja tilinpäätöksestä sekä toimintasuunnitelmasta ja -kertomuksesta. Osana budjettia käsitellään keskusrahastosta annettavat avustukset.

Työn alla tulevaisuuden kirkko

”Tulevaisuutta pohtiessa arvioimme talouden kannalta, mitä on viisasta hoitaa paikallisesti seurakunnassa tai yhtymässä, mikä rooli on hiippakunnilla ja mitä taas kirkkohallitus tekee”, Välimäki kertoo.

Monet talouden ja hallinnon kysymykset liippaavat juuri tulevaisuutta. Hallintovaliokuntaan kuuluva Olli Kortelainen kertoo, että kirkon hallintoa ja rakennetta aletaan hahmotella usean valiokunnan voimin. Edellisen kerran hallinnon uudistus kaatui vuonna 2015. Kortelaisen mukaan rakennemalleja hahmotellessa haetaan tukevampia hartioita kaikille. Yksi koko Suomen malli ei mene läpi.

Samaan aikaan toiset seurakunnat vielä porskuttavat, kun toisten todellisuutta on radikaali tulojen menetys.

”Kaikki tietävät, että seurakuntien talous heikkenee, mutta samaan aikaan toiset seurakunnat vielä porskuttavat, kun toisten todellisuutta on radikaali tulojen menetys. Talousennuste on siis toisille hyvinkin jyrkkä”, Kortelainen kuvailee.

Viime vuosina kirkossa on uudistettu monia erityisosaamisen palveluja.

”Aluerekisterit, taloushallinnon palvelukeskus, jäsentieto- ja verkkojulkaisujärjestelmät. Monia tällaisia, jotta kaikkea ei tehdä jokaisessa 367 seurakunnassa erikseen”, Kortelainen luettelee.

Seuraava kehitysaskel voisi Kortelaisen mielestä olla hiippakunnallinen kiinteistöstrategia.

Opilliset kysymykset puhuttavat

Yksi kirkolliskokouksessa mielipiteitä jakava ja otsikoihin noussut aihe on avioliittokysymys. Pekka Niiranen on ollut perustevaliokunnassa paneutumassa syvälle kirkon avioliittonäkemykseen.

”Kirkolliskokous hyväksyi laatimamme mietinnön, jonka mukaan kirkollinen avioliitto on jatkossakin miehen ja naisen välinen liitto”, Niiranen kertoo.

Vaikka edustajat ovat eri mieltä, heillä on enemmän yhteistä kuin erottavaa.

Tarja Välimäki puolestaan on tällä kaudella ollut tekemässä aloitetta jatkaa tasa-arvoisen avioliiton kirkollisen vihkimisen pohdintaa.

”Se eteni piispainkokoukselle jatkotyöskentelyyn. Tämä on opillinen kysymys ja siksi se nyt piispojen käsissä.”

Pappi Olli Kortelaisen mukaan papit eivät ole vihkimisessä samanarvoisessa asemassa, kun joissakin hiippakunnissa tuomiokapituli puuttuu samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen ja joissakin ei.

”Osa asioista voi näyttää edustajia erottavilta, mutta meillä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Tarvitaan tutustumista ja yhteistyötä”, Välimäki muistuttaa.

Aloitteilla lisää kummeja ja puuttumista häirintään

Usein kirkkolaiva kääntyy hitaasti, mutta jotain voi tapahtua ketterämminkin.

Tarja Välimäki on ollut mukana aloitteissa, joilla keskusteluun on nostettu seksuaaliseen häirintään puuttuminen sekä toiminnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

”Joka aloitteesta tehdään perusteellinen selvitys. Vaikka aloitteesta ei tulisi innovaatiota, siitä käydään kirkolliskokouksessa julkinen keskustelu. Nämä asiat ovat merkittäviä seurakuntalaisten kannalta.”

Hallintovaliokunta taas on hyväksynyt ympäristövaikutusten arvioinnin osaksi päätöksentekoa. Kirkkohallitus siis vahvasti suosittelee, että seurakunnat ottavat ympäristöasiat huomioon johtokuntia, neuvostoja ja valtuustoja myöten.

Seurakunnassakin luottamushenkilön tehtävänä on avata sitä, mihin työvoimaa ja rahaa käytetään.

Välimäki korostaa, ettei kirkolliskokous ole yhden ihmisen agenda vaan yhteistyötä, keskustelua ja hidasta vaikuttamista. Hänen mukaansa luottamushenkilön tehtävänä on seurakunnassakin avata sitä, mihin työvoimaa ja rahaa käytetään.

”Viime kyselytunnilla tein kysymyksen ikääntyneiden seurakuntalaisten toimijuudesta. Yhä suurempi osuus kirkon jäsenistä on eläkeikäisiä. Ovatko he toimijoita eivätkä työn kohteita tai vapaaehtoista työvoimaa? Entä millä perusteella työntekijän työpanosta ohjataan eri aloille?” Välimäki pohtii.

”Haluan vaikuttaa siihen, että kirkollinen byrokratia vähenee ja että seurakunta olisi paikka, johon on helppo tulla Jumalan sanan ääreen. Jotta kirkko voisi olla kirkko”, Pekka Niiranen summaa.