Papille joulunaika on vuoden kiireisintä – millä mielellä hän siihen valmistautuu?
Löytääkö pappi uutta sanottavaa joulusaarnaan? Entä kuinka hän itse pääsee joulun tunnelmaan? Muun muassa näitä kysymyksiä pappi Miia Gabelille on toisinaan esitetty.
Seurakuntatyö elää kirkkovuotta suunnittelun osalta etupainotteisesti. Tulevia tilaisuuksia ja tapahtumia hahmotellaan työyhteisöissä yleensä puolen vuoden, jopa vuoden päähän. Hyvän etukäteissuunnittelun ansiosta olen saanut tietää hyvissä ajoin, millainen joulu tulee oman työn näkökulmasta olemaan. Toki tänä vuonna jokaista tilaisuutta ja tapahtumaa varjostaa korona. Koska emme tiedä tulevasta, valmistaudumme jouluun optimistisesti. Teemme muutoksia sitten sitä mukaa, kuin niille ilmenee tarvetta. Tähän mennessä olemme jo valitettavasti joutuneet luopumaan muun muassa koko koulun yhteisistä joulukirkoista. Koulujen joulukirkot toteutuvat osittain videokirkkoina, joiden suunnittelu on jo täydessä vauhdissa.
Joka vuosi papin joulu on erilainen
Toisinaan minulta on kysytty, miten joulun saarnoihin löytyy joka vuosi uutta sanottavaa – vai löytyykö? Ovatko pappien joulusaarnat vuodesta toiseen samat? Samoin moni on kysynyt, tuleeko kauneimpiin joululauluihin, riisipuuroon ja joulutorttuihin ähky jo ennen kuin ollaan itse joulussa. Entä miten itse pääsen joulun tunnelmaan? Ehdinkö hiljentyä joulun sanoman äärelle työn ja touhun keskellä?
Papin jouluun valmistautumista voisi hyvin kuvata taululla
Papin jouluun valmistautumista voisi hyvin kuvata taululla. Tauluun on kiinnitetty valmiiksi jykevä, kristillinen kehys. Teoksen keskellä on Jumalan taiteilema maalaus joulun ydinsanomasta, Jeesus-lapsesta. Kehyksen sisälle, merkittävän maalauksen ympärille, alkaa vähän kerrassaan muotoutua papin joulu, joka on työtehtävistä riippuen joka vuosi vähän erilainen.
Ajattelen, että joulunajan puheet ja saarnat ovat aina osa isoa kokonaisuutta. Yhdessä toteutettu Kauneimmat joululaulut -tilaisuus, aaton perhekirkko tai vaikkapa jouluyön messu koostuvat pienistä palasista. Suntio on laittanut kirkon kauniiksi tekstiileineen, kukkineen ja kynttilöineen. Kanttori on valinnut virret, kuoro on mukana laulamassa, vapaaehtoiset hoitavat omia tehtäviään, kollegat omiaan. Kirkkoon saapuvat seurakuntalaiset tekevät läsnäolollaan juhlasta juhlan.
Hiljentyminen on tärkeä osa valmistautumista
Kaikki joulunajan työtehtävät vaativat huolellisen valmistelun, mutta kaiken keskellä on seimenlapsi, joka on lähetetty valoksi maailmaan. Siksi hiljentyminen on yksi tärkeä osa jouluun valmistautuessa.
Työhön ja rauhaan antaa siunauksensa Taivaallinen Isä
Työhön ja rauhaan antaa siunauksensa Taivaallinen Isä. Siksi rukoilen: Armon ja rakkauden Jumala. Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin. Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta ja todellista rauhaa ja riemua. Jumala, armahda meitä. Avaa silmämme näkemään, mitä sinä olet meille valmistanut. Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille, joilla on tyhjät kädet ja joiden elämä huutaa lähimmäistä. Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä. Aamen.
Omasta joulunvietostani löytyvät kaikki jo lapsuudesta tutut perinteet. Papin perheen joulussa niiden paikat vaan voivat vaihdella vuosittain. Ja mitä tulee riisipuuroon ja joulutorttuihin – niistä, mutta ennen kaikkea jokaisen seurakuntalaisen kohtaamisesta – haaveilen erityisesti juuri tänä jouluna, kun yhteiset hetket uhkaavat jäädä pandemian jalkoihin.
Kirjoittaja on Alavan seurakunnan vs. rovastikuntapastori