Hilma Toropainen istuu ja katsoo kameraan, kaulassa partiohuivi, taustalla hirsiseinä
Hilman partionimi on Himppu. Kuva: Hanna Valkonen

Partio on Hilma Toropaiselle elämäntapa

Hilma Toropainen, 28, on saanut partiolaisuuden niin sanotusti äidinmaidossa. Hän oli ensimmäisellä partioleirillään jo äitinsä mahassa.

Hilman äiti Marjukka on edelleen aktiivipartiolainen, hiippakunnan seppomestari eli seurakuntien partiotyöntekijöiden tuki. Mummo ja ukki ovat olleet partiossa, ja jopa isomummokin oli toiminnassa mukana. Ukki oli vuoden 1953 Tapiolan suurleirillä. Seuraavassa sukupolvessa Hilman siskon lapset ovat jo olleet partioleireillä.

Partioon kaivataan lisää tekijöitä

Hilma vetää yhdessä lippukunnanjohtaja Paakun, Mikko Vidgrenin kanssa Maaningalla Maahisten lippukunnan partiota kerran viikossa. Sen lisäksi joskus on päivä- ja yöretkiä sekä pidempiä leirejä.

”Välillä kyllä loppuu kädet, kun ohjaamme noin kymmenelle alakouluikäiselle iltaa kolollamme.”

Seurakunta on antanut kokoontumispaikaksi papin työhuoneen.

Perhepartiota voisi jossain vaiheessa kokeilla.

Partioon kaivataan lisää tekijöitä, että toimintaa voidaan jatkaa tai laajentaa.

”Perhepartio on muoto, jota voisimme jossain vaiheessa kokeilla. Eli lapset yhdessä vanhemman kanssa tulisivat toimintaan mukaan. Siinä voisi tutustua, mitä partio on, ja mahdollisesti tulla jonkunlaiseksi apuhenkilöksi”, Hilma pohtii.

Syyrian pakolaisten auttaminen oli mieleenpainuva kokemus

Hilma on ollut ensimmäisellä suurleirillä jo äidin mahassa. Vuosien aikana hän on tutustunut erilaisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Sudenpennusta on kasvanut partionjohtaja, joka on jo yli kymmenen vuoden ajan pitänyt Maaningalla partiota.

Hilman yksi mieleenpainuvista muistoista on se, kun vuonna 2016 Syyrian pakolaisia alkoi tulla Suomeen, ja myös Siilinjärvelle. Partiolaiset olivat auttamassa sopeutumisessa.

Palkitsevaa oli, kun lapset hymyilivät.

”Pidimme lapsille aluksi kaksi kertaa viikossa partioryhmää sen talven aikana. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, eleillä ja yhteisellä tekemisellä päästiin jo pitkälle.”

Palkitsevaa oli, kun lapset hymyilivät ja tulivat halaamaan”, muistelee Hilma antoisaa, vaikkakin raskasta aikaa.

Opetamme kunnioittamaan erilaisia katsomuksia

Seurakunnan kanssa tehdään jonkun verran yhteistyötä. Seurakunta on Maaningan partiolle taustayhteisö. Itsenäisyyspäivänä on juhlajumalanpalvelus, jossa partiolaiset palvelevat. Partiolupaus annetaan yleensä kirkossa.

”Partiossa on aktiivista katsomuskasvatusta. Opetamme kunnioittamaan erilaisia elämänkatsomuksia.”

”Päätämme partioillan hiljentymiseen. Sytytämme kynttilän ja tällä hetkellä luemme runoja, joissa on ajatuksia eri puolilta maailmaa. Lopuksi teemme sisaruspiirin”, Hilma kertoo.

Partio on tuonut paljon kavereita

Mitä partio on antanut sinun elämääsi?

”Tosi paljon kavereita ympäri Suomea ja maailmaa. Kerran partioleirin jälkeen useampi brittinuori tuli meille kotiin Maaningalle viettämään aikaa”, muistelee Hilma nauraen.

Ryhmän ohjaajana Hilma haluaa antaa sudenpennuille eli pienimmille partiolaisille oppeja elämään.

Tekemällä oppii.

”Harjoitellaan yhdessä toimimista, mietitään miten puututaan kiusaamiseen, opetetaan kunnioitusta toista ja vanhempia ihmisiä sekä ohjaajia kohtaan.”

”Ja totta kai opitaan olemaan metsässä ja harjoitellaan taitoja, joita luonnossa tarvitaan.”

”Yksi kantava ajatus on varmasti: tekemällä oppii”, Hilma toteaa.

Oman elämänsä taiteilija

Hilma Toropainen on valmistunut Kuopiosta vaatetusmuotoilijaksi. Hän on tehnyt esimerkiksi Kuopiossa viime kesänä olleen Medialähetyspäivien Kukko-maskotin. Työkokemusta on tullut myös muun muassa kouluavustajana ja omaishoitajana.

Tällä hetkellä Hilma on työttömänä ja haaveilee, että saisi tehdä omannäköisiä juttuja: vaatteita, käsitöitä ja kuvataidetta.

Toivon ulkoista ja sisäistä rauhaa.

”Olen tällainen oman elämäni taiteilija”, nuori nainen hymyilee.

Mitä toiveita tulevalle vuodelle?

”Kliseinen ajatus, mutta toivon rauhaa. Niin ulkoista kuin sisäistä rauhaa. Pysähtymistä ja rauhoittumista.”