Pelastakaa uhanalainen keskittymiskyky
Tuntuuko, että keskittymiskyky on menetetty? Toivoa on, kun toimimme toisin ja pistämme hälylle rajat, aivotutkija Minna Huotilainen lupaa.
Juoksu, juoksu, hyppy. Juoksu, juoksu, hyppy. Tämä ei ole rennon tanssin tahti vaan arkista asiain hoitoa. Se monille tuttu ilmiö, kun keskittyminen herpaantuu alinomaa.
Aivotutkija, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Minna Huotilainen korostaa, että keskittymiskykyämme uhkaavat muuttuneet ympäristöt.
”Aika, jota elämme, on tosi rasittava ja häiritsee paljon tarkkaavaisuuttamme. Muutamassa vuosikymmenessä on tapahtunut isoja muutoksia työ- ja opiskeluelämässä. Ne ovat täynnä ympäristöjä, joissa tarkkaavaisuus keskeytyy.”
On avotiloja ja yhteistoimistoja, joissa hoidetaan asiakaspalvelua, puheluja ja nettikokouksia rauhallisten tehtävien kanssa rinta rinnan.
Huomio jää koukkuun
Tilojen hälyn ohella arjessa on paljon keskeyttävää teknologiaa. Viestejä tipahtelee joka suunnasta. Osa keskeytyksistä liittyy siihen, mitä kulloinkin teemme työssä, opinnoissa tai harrastuksissa. Huotilainen painottaa, että jo ihan tavallisella keskittymiskyvyllä varustettu ihminen on vaikeuksissa.
”Lisäksi on teknologioiden koukuttava puoli. Somepalvelut, pelit ja uutisalustat häiritsevät meitä, vaikka emme olisi niiden äärelläkään. Uudet julkaisut ja ryhmien kuulumiset vain tulevat yhtäkkiä mieleen. Omaehtoinen keskeyttäminen lähtee omasta ajattelustamme.”
Keskittymiskyky on kilpailtua pääomaa huomiotaloudessa. Huotilainen muistuttaa, ettei pidä olla naiivi kansainvälisten teknologiajättien edessä.
”Nuo yritykset tekevät rahansa meidän tarkkaavaisuudellamme. Ne ovat suurempia kuin yksikään valtio. Niissä sata aivotutkijaa miettii koukuttavia algoritmeja.”
Somessa meistä tulee reagointikoneita. Hölmöläisen rooli kaventaa omaa tekemistä.
Samalla meidät laitetaan kuluttajan, valitsijan ja reagoijan rooliin.
”Somessa meistä tulee reagointikoneita eikä ihmisiä, joilla on omia suunnitelmia. Hölmöläisen rooli kaventaa omaa tekemistä”, Huotilainen sanoo.
Ikäkään ei pelasta: Huotilaisen mukaan iäkkäämmät koukuttuvat someen, peleihin ja uutisiin siinä kuin nuoremmatkin.
”Jos keskittymisen häiritsijöitä ei tunnista, tehtävät alkavat tuntua työläiltä, ajatus pätkii eikä ihminen hoksaa, miksi tehtävät eivät etene tai onnistu.”
Moni huomaa tarkkaavaisuutensa rapautumisen, kun lukemisesta ei tule mitään tai avaimet ovat usein hukassa. Nämä signaalit tuuppaavat kohti muutosta.
Suitsi hälyä
Hälyä voi hillitä tutulla reseptillä: rajoilla ja rakkaudella.
”Aikuisten vastuulla on rakentaa lapsille ja nuorille tila ja toimintakulttuuri, jossa voi oppia keskittymisen taitoja. Keskittymistä oppii keskittymiselle helpoissa ympäristöissä.”
Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän vastuu hälyn rajoista siirtyy nuorelle ja aikuiselle itselleen. Huotilainen kehottaa itsetutkiskeluun: Mikä minua häiritsee? Pitäisikö vaihtaa paikkaa tai toimia toisin?
Tee jotain, mikä vie huomiosi niin, että muut asiat eivät tule mieleen.
”Aikuisilla on taidot ja havainnointikyky muokata omaa ympäristöä. Se ei ole aina helppoa, koska emme voi päättää itse työskentelytiloja. Sen sijaan vapaa-ajalla on paljon merkitystä. Jos sitä käyttää tarkkaavaisuutta ylläpitävään toimintaan, silloin koko ajan treenaa keskittymistä.”
Yksi rassaa mopoa, toinen pelaa palloa, kolmas tekee vapaaehtoistyötä. Neljäs lukee kirjaa, mikä onkin aivotutkijan mukaan supervaativaa keskittymistä.
”Tee jotain, mikä vie huomiosi niin, että muut asiat eivät tule mieleen. Tutkimusten mukaan musiikki tukee keskittymistä aivan erityisellä tavalla. Rytmikkyys vetää tarkkaavaisuutta puoleensa. Vaihda some vaikka laulamiseen tai tanssimiseen.”
Rakenna rauhaa rutiineista
”Huomiostamme kilpaillaan kiihtyvästi. Ennen mainoksia saattoi väistää, nykyisin ollaan lööppisateessa jopa töissä ja koulussa. Elämme monen huutomerkin maailmassa.”
Meteliin voi löytää rauhan.
”Läpi ihmiskunnan historian on kehitetty rauhoittumisen tapoja. On paastoja, rukousta, hiljentymistä. Sellaisia, joissa tullaan hetkeen ja jätetään muu pois. Tämä on kehittynyt ihmisen tarpeeseen pysähtyä.”
On pyrittävä luomaan maailmaa, jossa on rutiinit, joiden varassa on helppo olla.
Aivot eivät kestä loputonta silppua.
”Tarvitsemme rituaaleja ja rakenteita, alkuja ja loppuja. Tähän tarvitsemme toisiamme. Jos et yksin pysty löytämään rauhoittumista, sovi perheeseen iltarutiini ja noudata sitä.”
Viisas onkin sanonta ’ruoki tapaa, niin tapa ruokkii sinua’. Perheissä lasten vuoksi rakennetut rutiinit koituvat siunaukseksi myös aikuisille.
”Rutiinit ovat muodissakin. Esimerkiksi nuorten Tiktok-kanavissa puhutaan ihonhoidon, venyttelyn ja mielentyhjennyksen rutiineista. On tosi kova kaipuu, että ihminen yrittäisi pitää itselleen kuria.”
Huotilaisesta tämä on hyvä askel. Samalla on hassua, että ihmisiä pitää neuvoa pitämään itselleen tiukempia rajoja.
Jos halutaan laadukasta työtä, pitää antaa työrauha eikä koko ajan säntäillä.
”Mieluummin näkisin niin päin, että pyrkisimme luomaan kotia, työpaikkaa, koulua ja maailmaa, joissa on rutiinit, joiden varassa on helppo olla.”
Kun joitain asioita saisi tehdä automaattiohjauksella vailla päätösten pakkoa, voisi keskittymisen kultaiset hetket suunnata merkityksellisiin ja poikkeuksellisiin asioihin.
Työpaikoille Minna Huotilainen toivoo suomalaisille rohkeutta toimia muutosagentteina.
”Pitääkö aina olla puhelin äänellisellä tai valmius vastata? Uskalla kysyä näitä kysymyksiä. Jos halutaan laadukasta työtä, pitää antaa työrauha eikä koko ajan säntäillä.”