Positiivinen asenne kantaa

60-luvulla rakennettu koti on sisustettu tyylillä. Eteisessä tulijaa odottaa 1900- luvun alusta oleva puhelin. Heti vastapäätä käytävän toisessa päässä katse kiinnittyy seinällä oleviin puusuksiin. Kaikkialla vallitsee rauha.

”Olen asunut tässä asunnossa vuodesta -84 lähtien, jolloin ostimme sen teollisuusneuvos Aimo Eerolalta”, Katriina Lahti sanoo ja tarjoaa minulle kupillisen teetä.

Kotona on paljon 1900-luvun alun esineistöä, josta osa on tullut sukulaisilta. Lahden on mahdotonta nimetä yhtä ainoaa rakasta esinettä, sillä kaikkiin liittyy tarina. Lopulta hän kantaa eteeni useita 50-luvun mustavalkokuvia, missä on tuokioita Lahden vanhempien ja lähisukulaisten elämästä.

”Kiinnostus vanhoihin aikoihin, rauhoittuminen ja tavaroiden vähentäminen ovat kaikki tulleet elämääni eläkkeelle jäännin myötä.”

Tanssia ja hyvinvointia

Lahti kertoo nauttineensa jokaisesta eläkepäivästään täysillä. Täysillä hän myös elää. Hän ei osaa eikä tahdo pysähtyä, vaan kuntoilun lisäksi vapaa-ajan täyttävät useat luottamustehtävät yhdistysten hallituksissa sekä niihin liittyvät matkat ympäri Suomen.

”Olen Suomen Tanssiurheiluliiton valtakunnallinen seurakehittäjä ja käyn auditoimassa Tähtiseuroja. Saan tehdä sen myötä myös paljon yhteistyötä kollegojen ja olympiakomitean asiantuntijoiden kanssa.”

Katriina Lahti on ollut politiikassakin mukana sen verran, että asettui ehdolle viime kuntavaaleissa. Hänen tavoitteenaan oli tuolloin oman poliittisen uran sijaan päästä edistämään suomalaisten hyvinvointia. TULE ry:n puheenjohtajana hän halusi edistää etenkin tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä sekä kuntoutusta siten, että niiden tukemisesta saataisiin kirjaukset hallitusohjelmaan.

Poliittinen tavoite jäi saavuttamatta, mutta paljon muuta hän on saavuttanut. Elämässään menestynyt virkanainen aloitti Kunnonpaikassa vuonna -79 omasta mielestään hieman liian suurissa saappaissa, mutta elämä kantoi.

”Tilanne oli haastava. Tulin nuorena, vasta hallinnon opinnoista valmistuneena ja kokemattomana suuren henkilökunnan osastonhoitajaksi. Olin välillä pahasti hukassa, mutta työpaikkani henkilökunta on aina ollut huikeaa ja minua autettiin aina, kun apua tarvitsin. Kunnonpaikka on antanut ihan hirveästi valmiuksia tehdä monia asioita.”

Sittemmin Lahti yleni, ja päätyi myös työn ulkopuolella monenlaisiin tehtäviin. Hän ehti harrastaa kilpatanssiakin 15 vuotta.

”Viimeinen kisani oli Kuopiossa vuonna 2012. Nykyään kierrän muun muassa kilpailunjohtajana eri puolilla Suomea. Fysioterapeutin pohjakoulutuksen vuoksi minulla oli mahdollisuus hankkia myös pyörätuolitanssin luokittelijan pätevyys.”

Tanssiharrastuksen huomioon ottaen ei yllätä, että Lahti on myös Kuopio Tanssii ja Soi – Kuopio Dance Festival ry:n hallituksen jäsen Tanssiseura J&V ry:n edustajana.

60 litran muovilaatikko

Aina elämä ei ole yhtä tanssia ja menestystä. Kaksi vuotta sitten Lahden äiti kuoli, mikä sai tyttären pohtimaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. 

”Äidin kuoleman ja muiden raskaiden menetysten jälkeen minulle tuli halu karsia tavaroita ja selkiinnyttää elämääni.”

Katriina Lahti huomasi, miten vähän aineellista meistä lopulta tänne jää. Se voi jopa sopia 60 litran muovilaatikkoon.

”Sen sijaan henkinen pääoma, jonka vanhempani ja muut edesmenneet ovat minulle jättäneet, on mittaamattoman suuri ja arvokas.”

Lahti oli suunnitellut, että eläkkeelle jäätyään heillä olisi ollut äidin kanssa enemmän yhteistä aikaa, mutta ei se mennytkään niin.

”Kuukautta ennen eläkkeelle jääntiäni äiti sai sairaskohtauksen, ja vuoden päästä siitä hän menehtyi.”

Luopuminen herätti Lahdessa entistä suuremman kiinnostuksen omia sukujuuria kohtaan. Hän näyttää pöydällä olevia valokuvia vanhemmistaan. On isän lapsuuskuva, äidin ja isän vihkikuva, kuva äidin nuoruusvuosilta ja paljon muuta.

Elämän rajallisuus saa Lahden hiljentymään hetkeksi. Hän kertoo kuuluvansa kirkkoon ja uskovansa vahvasti siihen, että on olemassa joitakin suurempia voimia, joihin voidaan luottaa.

”Ajattelen, että kaikki vastoinkäymiset, joita olen elämässäni kohdannut, ovat olleet asioita, joita olen tarvinnut kasvaakseni ihmisenä. Tällä hetkellä minulla on onneksi kaikki hyvin.”

Lahti mainitsee onnea ja iloa tuottavat kolme lastenlastaan, joiden elämässä hän on saanut olla tiiviisti mukana: ”Se on niin parasta!”

Lahden hyvä olo näkyy päällepäin. Elämänilosta säteilevät silmät ja hersyvä nauru tuovat valon vaikka pimeään iltaan. Mistä ihmeestä hän saa kaiken tuon energian, jota riittää jaettavaksi muillekin?

”Se on se tekemisen riemu. Aina kun teen jotakin, opin siinä samalla uutta joko itsestäni, toisista tai ylipäätään maailman menosta. Ja jokainen uusi mahdollisuus avaa uusia mielenkiintoisia ovia, jotka puolestaan tuovat uusia mahdollisuuksia.”