Puhutko sinäkin sujuvasti raamattua?

Moni puhuu sujuvasti raamattua, vaikkei aina itse tiedä niin tekevänsä. Etenkin jos lainaus on peräisin vanhasta käännöksestä, lähdettä voi olla hankala tunnistaa.

Muinaisia sanontoja viljellään myös hiukan muunneltuna ja uudenlaisessa yhteydessä. Raamatussa ei mainita aataminomenaa eli kaulalla näkyvää kilpiruston ulkonemaa, mutta Vanhan testamentin alkulehdille termi juontaa. Aatami söi kielletyn hedelmän (1. Moos. 3), ja legendan mukaan pala – synnin palkka – juuttui kurkkuun. Jumalan luomistyön ensimmäinen ihminen on siis päätynyt anatomiaan.

Kroppa huutaa hoosiannaa.

Ankaran treenin jälkeen 2000-luvun kuntoilija puuskahtaa, kuinka koko kroppa huutaa hoosiannaa. Jerusalemin pääsiäisjuhlilla 2000 vuotta sitten Jeesus otettiin vastaan Hoosianna-riemuhuudolla. Hepreankielinen sana oli avunpyyntö kuninkaalle tai Jumalalle, ja suomennettuna se tarkoittaa ”auta, pelasta”.

Ei mitään uutta auringon alla?

Itku pitkästä ilosta. Sitä saa, mitä tilaa. Työmies on palkkansa ansainnut. Pahan ilman lintu. Helmiä sioille. Viimeinen pisara. Kaiken A ja O. Ei mitään uutta auringon alla.

Raamattu on keskeistä kulttuuriperintöämme ja sen viisaudet meissä syvällä. Jokainen tajuaa, merkitseekö tietty sana tai sanonta hyvää tai pahaa. Piruilun tunnistamme heti ilkeilyksi. Vannomatta paras, lipsahtaa usein suusta. Tokaisu liittyy Jeesuksen kehotukseen pidättäytyä vannomisesta.

Länsimaiseen kulttuuriin, sivistykseen ja ajatuksiin eniten vaikuttaneen kirjan kielikuvia, aiheita, symboleita ja myyttejä vilisee kaunokirjallisuudessa, kuvataiteessa, elokuvissa, kevyen musiikin lyriikassa, politiikassa, urheilujournalismissa. Alkuperäinen kertomus on tunnettava, jotta viittaus avautuu ja siitä saa kaiken irti.

Sitä saa, mitä tilaa.

Sanomalehden lukija törmää jatkuvasti Raamattuun. Jutuissa on itkua ja hammasten kiristystä, vedenpaisumusta, ilosanomaa, epäilevää Tuomasta, paljon haltijaa, ulkokultaisuutta, kolmiyhteyttä, pelastavaa enkeliä, siunausta.

Aikanaan Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään ilouutista, evankeliumia, eteenpäin. Kristillisen lähetystyön uranuurtaja Paavali kiersi kävellen ympäri Rooman valtakuntaa levittämässä hyvää sanomaa. Apostolinkyyti on edelleen oiva ja ympäristöystävällinen tapa liikkua.

Vanha Aatami ja Eevan tyttäret

Entä miten Aatami (tai Aadam tai Adam) ja Eeva saivat nimensä?

Heprean kielessä ihmistä ja maata tai maan tomua tarkoittavat sanat ovat lähellä toisiaan, adam ja adama. ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2)

Eevan heprealainen muoto Hawwa viittaa verbiin elää haja, joten hänestä tuli kaikkien elävien äiti (1. Moos. 3:20).

”Nimet kertovat siitä, että kertomus ihmisten luomisesta ja heidän elämästään paratiisissa ei ole historiaa, vaan kuvaus jokaisesta ihmisestä, joka kerran on muuttuva maaksi jälleen, ja jokaisesta äidistä, jolla on kyky kantaa elämää sisässään”, kuvailee Outi Lehtipuu kirjassaan Raamatun äidit.

Maailman ensimmäisen äidin naispuolisia jälkeläisiä on kristillisissä kulttuureissa kutsuttu Eevan tyttäriksi. Samannimisen kirjan Kaari Utrio kirjoitti eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historiasta.

Kotimaisessa kirjallisuudessa raamatullisia viitteitä ovat ahkerasti viljelleet muun muassa Aleksis Kivi, Mika Waltari, Paavo Rintala ja Pentti Haanpää.

Vanha Aatami voi olla vanha mies, mutta sanaparilla on toinenkin sisältö.

”Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mustassa pitkätakissa, polvihousuissa ja punaisissa liiveissä, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa”, määrittelee Jukolan Timo Seitsemässä veljeksessä. Timolla on asiasta perin konkreettinen käsitys, vaikka kyllä hän tiesi raamatullisen ilmauksen viittaavan syntisyyteen.

Olemmeko kaikki synnin maksumiehiä?

Isossa kirjassa Paavali mielellään muistuttaa, kuinka kielletyn hedelmän nauttimisen jälkeen jokaisessa ihmisessä elää keskeneräisyys.

”Ei tarvitse itseään kauemmaksi vilkuilla, kun tämän vanhan voi tavoittaa. Aatamista osallisina kuolemme, mutta eläviksi tulemme osallisina Kristukseen”, selittää Reijo Ylimys kirjassaan Sattuvat sanat.

Jokaisessa ihmisessä elää keskeneräisyys.

Paratiisin asukkaiden piti jättää yksi puu rauhaan. Kylkiluusta tehty Eeva kuuli kiellon Aatamilta, jolle Jumala oli käskynsä antanut.

”Jumalaksi Jumalan paikalle on ollut tomusta tehdyn haave ja aave alkuhämäristä asti. Uusi testamentti tuo meille vanhan Aatamin toimien, siis synnin palkan, maksumieheksi toisen, uuden ja viimeisen Aatamin. Kristuksen”, Ylimys maalailee.